Suomen parempi talous vai identiteettipolitiikka? Siinä RKP:n vaihtoehdot.

Ensi sunnuntaina on Helsingissä mielenosoitus otsikolla Me emme vaikene. Sen alaotsikkona on rasistit ja fasistit ulos hallituksesta. Saattaa olla että RKP:n hoipertelijat saavat siitä lisää intoa huutaa puolue ulos hallituksesta. Vaikka hallituksessa ei fasisteja olekaan.

Toisaalta missään länsimaisessa sivistysvaltiossa ei ole niin huono ostovoima kuin Suomessa. Surkea valtiontalous ei pysty parantamaan sitä millään ilveellä.

Itse veikkaisin että RKP jää hallitukseen...

Mistä tämänkertainen into puhua suomalaisten rasismista lähti liikkeelle?

Kuoliko kenties joku tummapintainen rikollinen rasistisen poliisin kynsissä? No ei. Joutuiko joku muualta tullut rasistisen solvauksen kohteeksi tai evättiinkö häneltä sisäänpääsy saamaan jotakin palvelua. Ei. Jäikö joku ulkomaalainen sairaanhoitaja palkkaamatta kun paikka annettiin vähemmän pätevälle suomalaiselle? Ei sitäkään.

Nyt alettiin puhua rasismista koska maan hallituksessa on puolue, joka on luvannut muuttaa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa enemmän siihen suuntaan kuin mitä se on Ruotsissa ja Tanskassa nykyään.

Jakson alussa ihmettelyä miksi konservatiivikristitty on vasemmistolle ilmestyskirjan peto.

Olen ehkä hieman naiivi mutta luulin aidosti, että valtakunnan päälehti olisi muuta mediaa tarkempi suhtautumisessaan journalistin eettisiin ohjeisiin.

Mutta nyt kun erilaisen datan varastoiminen on halpaa, niin on todennäköistä että aivan kaikki mitä olet kirjoittanut tai sanonut voi olla tallessa jossakin. Ja sitä tullaan käyttämään sinua vastaan.

Miten mediakriisissä eteenpäin?

Suomen Lehdistö kertoo tutkimuksessaan miten uusi toimittajasukupolvi haluaa neutraalin sivustakatsomisen sijaan ajaa yhteiskunnallista muutosta. Siinä missä keski-ikäisen toimittajapolven mielestä objektiivisuus syntyy ulkopuolisuudesta ja asioiden riippumattomasta, neutraalista ja kriittisestä raportoinnista, korostuu nuorilla halu valistaa ja ajaa yhteiskunnallista muutosta. Kantaaottavuus sallitaan.

Tämähän tarkoittaa sitä, että jos sitten toimittajat kokevat perussuomalaisen puolueen äärioikeistoksi - vaikkapa väärin tai puutteellisin perustein - niin sitten he jutuissaan satavarmasti vastustavat perussuomalaista puoluetta.

Jos mediatalot eivät pysty puolueettomuuteen, voisivat ne ilmoittaa, että ne vastustavat perussuomalaista puoluetta ja se näkyy kaikessa julkaisutoiminnassa. Se olisi reilua kun linja kuitenkin käytännössä on ja on jo pitkään ollut se.

Persujen poliittisilla vastustajilla on oikeus käyttää heitä vastaan mitä tahansa laillisia temppuja, mukaan lukien valehteleminen ja väärän todistuksen antaminen.

Sen sijaan ns valta- tai mainstream-medialla aivan samoja oikeuksia ei ole. Mediatoimijat, minä mukaanlukien, ovat allekirjoittaneet journalistin ohjeet joissa sanotaan mm että ”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.”

Ei meillä ole hallituskriisi, meillä on mediakriisi. Ja siihen kriisiin on media aivan itse itsensä taluttanut.

Valtamedian ja osin myös maan laillisen opposition kampanja hallitusta ja erityisesti sen valtiovarainministeriä ja perussuomalaisten puheenjohtajaa Riikka Purraa vastaan ei anteeksipyynnöistä jo yhdestä voitetusta luottamusäänestyksestä huolimatta ota laantuakseen.

Rasismisyytöksiä keppihevosena käyttäen esitetään nyt tekopyhästi että kysymys on koko maan rasismista eikä itselle vastenmielisen hallituksen ja sen yhden ministerin vastaisesta kampanjasta.

Rasismikohu ei lopu, ennen kuin perussuomalaiset on saatu pois hallituksesta. Saa nähdä mitä valtamedian likaisten temppujen osasto seuraavaksi keksii.

Tapaus Riikka Purra on periaatteessa ohi, anteeksi on pyydetty, hallitus on lausunut eikä taivas pudonnut niskaamme.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että anteeksi ei ole pystytty antamaan. On väitetty, että ei ole pyydetty anteeksi tosissaan tai sitten on käytetty jotenkin väärää sanamuotoa.

Aikanaan uskonnolliset kiivailijat ajattelivat juuri noin. Ja ihan mielenkiintoisesti yli sata vuotta sitten ukrainalainen filosofi Lev Shestov kirjoitti miten "Moralistit ovat maailman kostonhimoisimpia ihmisiä, he pyrkivät siihen että tuomiosta tulee ehdoton ja kaikki ihmiset tuomitsisivat hänet, jonka he ovat tuominneet ja sen lisäksi vielä tuomittu itse tuomitsisi itsensä. Vasta sitten he ovat saaneet tyydytyksensä ja rauhoittuvat."

Olemmeko tilanteessa, jossa kansa äänesti valtaan oikeistohallituksen, mutta vasemmistomedia ei salli sen hallita?

Onko Suomikin on ajautumassa tilanteeseen, jossa tietyt tahot eivät vain hyväksy hallituspohjan vaihtumista toisenlaiseksi, koska niillä toisilla on "väärät arvot" ja mitä milloinkin.

Vasemmisto ja äärivasemmisto varsinkin rakastaa jakaa paitsi ihmiset myös sanat ja ilmaisut vuohiin ja lampaisiin. Niinkuin useimmat ovat huomanneet, on tämä sanamagia viime vuosina vain pahentunut. Joku voisi sanoa että on suorastaan palattu keskiajan käsityksiin väärien sanojen noitamaisesta voimasta ihmisiin.

Junnilan jälkeen siis Mari Rantanen on joutunut äärivasemmiston someöyhöjen ja vasemmistoa symppavien toimittajien tikunnokkaan hänen käytettyään sanaa väestönvaihto.

Mutta mitä teemme, kun väestö de facto vaihtuu.

Tapaus Junnila ei ota laantuakseen, joten pari sanaa siitä.

Vasemmistolaiset toimittajat ja äärivasemmiston someöyhöt jatkavat nillittämistä ja veikkaan että möly vain lisääntyy joten vaikka en toivokaan sitä, luulen että meteli jatkuu niin kauan kunnes verta haistaneet ovat saaneet haluamansa.

Meillä ei siis riitä että ministeri nauttii eduskunnan ja oman hallituksensa luottamusta, hänen pitää nauttia myös äärivasemmiston, koko opposition ja someöyhöjen luottamusta.