Leena Parkkisen uusi romaani on kirjaimellisen kiehtova keitos viime vuosisadan kulttuurihistoriaa yhdistettynä ripauksiin ajankohtaisia (tai ikuisia) eettis-taiteellisia kysymyksiä siitä, kuka kertoo ja kenen tarinaa, ja kuka käyttää ja millaista valtaa, sekä juurevaan tutkielmaan naisesta, joka on kokenut kovia, mutta ehkä rakkauttakin, selvinnyt sitkeästi eteenpäin ja joka jää lopulta arvoitukseksi kaikille, ehkä itselleenkin.

Sekä Gertrude Stein että Alice B. Toklas kertovat teksteissään heidän legendaarisessa pariisilaisasunnossaan työskennelleestä, tyylikkäästä ja salaperäisestä suomalaisesta keittäjästä. Leena Parkkisen romaani avaa monenlaisia kulmia niin yhteen dokumentoiduimmista 1900-luvun alkupuolen kulttuuripiirien lesboparisuhteista ja sen molemmista osapuolista, kuin mysteeriseen Margitiin. Keskustelemme kunnianhimoisen historiallisen ja kirjallisen romaanin rakentamisesta, tehtävistä, joita Parkkisen kaltainen kokenut kirjailija ja kirjoittamisen opettaja asettaa myös itselleen. Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin suhdetta on tutkittu, kritisoitu, kauhisteltu ja ihailtu noin sadan vuoden ajan, miksi se kiehtoo meitä edelleen? Onko nykyfeministipolven tehtävä ”vapauttaa” menneisyyden naisia, vai voisimmeko ymmärtää ja arvostaa heitä omaehtoisina, oman aikansa toimijoina? Entä miten kirjoittaa naisista, jotka elivät paljon väkivaltaisemmassa, ennaltamäärätymmässä yhteiskunnassa kuin me? Millaisen työn kirjailija tekee ylitsepursuavan aineiston, oman mielikuvituksen ja kunnianhimoisen kirjoittamisen välillä, jotta lukijan on nautinnollista viipyillä maailmassa, jossa ääneen pääsevät Alice B. Toklas ja paraislaisen kartanon puutarhuri?

Entä miksi pelkkään ”autofiktioon” keskittyminen on kuin valikoisi yltäkylläisestä kaunokirjallisuuden karkkikaupasta pelkkää lakritsia?

Leena Parkkisen kuva Jonne Räsänen, Otava