Pommisuoja on enemmänkin kuin fyysinen tila Porvoon keskustassa. Tästä edespäin podia tehdään henkisesti pommisuojassa mutta fyysisesti uudessa lokaatiossa. 

Kuivat on suut ja itikatkin piinaa. Saako yrittäjä tienata ja kuinka paljon itseään saa ilmaista?

Nicke ja Kim tykkää niinku vähän molemmista, eli halua on mutta sitten toisinaan ei. Ihmissuhteiden ylläpitäminen ja sosiaalinen kanssakäyminen voi välillä tuntua raskaalta mutta on kyllä sen väärti!

Nickellä on liian pitkä matka salille ja Kim ei mene sinne edes vahingossa. Siksi Kim juoksee ympäri kaupunkia ja Nicke lukitsee itsensä pommisuojaan aina aamuisin. Fyysisellä ja psyykkisellä hyvinvoinnilla on vahva kytkös ja molemmista kannattaa pitää huolta! Nykymaailmassa puhutaan kyllä paljon fyysisestä hyvinvoinnista vaikka kaikki lähtee päästä.

Vappu, korona ja kolmekymppiset. Pienen ja ei niin suunnitellun tauon jälkeen mikit käy taas kuumina Pommisuojassa. Aina ei ole pakko ottaa mutta tasaisin väliajoin sattuu kohdalle päiviä jotka melkein vaativat pienen puuhapussin pakkaamisen ennen kylille lähtöä.

Musiikki on aina ollut läsnä pommisuojassa ja tärkeä osa jätkien elämää. Nicke oli joskus skidi junnumpanan ja fanitti kaiken maailman hevisauruksia samaan aikaan kun Kim veti koko ajan vaan enemmän ja enemmän rasvaa lettiin. Mitä sitä tekisi jos musan soittaminen ei olisikaan kolahtanut omalle kohdalle?

Jatkuva eskapismin tavoittelu ja OnlyFansin plärääminen vie kaiken ajan. Kim ei ymmärrä videopelien päälle yhtään samaan aikaan kun Nicke hakkaa D&D:tä päivät pitkät. Osataanko enää yhtään olla itsemme kanssa?

Häpeän kautta ja SOMEn avulla miljardööriksi! Mikä saa meidät koukkuun sosiaaliseen mediaan ja onko siinä mitään järkeä?

Pandemia vaikutti ja vaikuttaa aika eri tavalla eri ihmisiin. Pommisuojassa on valitusviikot kun Nicke ei pääse bisselle. Miten tässä nyt pitäisi ajatella ja mihin suuntaan tää maailma on menossa?