Mä luulin aina, että mun lapsuus oli ihan normaali. Kunnes joku sanoi: 'Toi ei ollut ok.'" Tässä jaksossa sukellan siihen, miten lapsen lojaalius, sisäinen ohjelmointi ja pienetkin kokemukset voivat jättää syviä jälkiä aikuisuuteen asti – vaikka näkyvää väkivaltaa ei olisi koskaan ollut. 💡 Saatat huomata, että jokin omassa tarinassasi näyttää nyt uudessa valossa. Jos haluat aloittaa tutkimusmatkan itsesi kanssa, niin liity jo tänään mukaan mun verkkokurssille: https://katriina-hirvasniemi.mykajabi.com/matka-itseesi-ymmarryksesta-vapauteen

Ehkä sinäkin ajattelet, että sitten, kun olet vielä vähän parempi, vähän vahvempi, vähän vähemmän rikki, sitten voit hengittää.

Mutta todellinen turvallisuus ei ole jotain, mitä ansaitaan suorittamalla. Se on jo täällä.

Tässä jaksossa puhun siitä:

— miksi täydellistä turvaa ei koskaan tule (mutta riittävän hyvä on jo mahdollista)

— miten varuillaan oleminen uuvuttaa kehon ja mielen

— miten alkaa opetella kuuntelemaan itseään, kuin pientä lasta, lempeästi

— miksi turvallisuus on sinun perusoikeutesi, ei palkinto Turvallisuus ei ole sitä, ettei koskaan satu, eikä sitä, ettei ympärillä olisi vaikeita ihmisiä. Se on sitä, että lakkaat taistelemasta itseäsi vastaan ja annat itsellesi luvan olla täällä, ilman että tarvitsee koko ajan purra hammasta ja odottaa pahinta.

Jos haluat apua tähän matkaan, löydät verkkokurssini täältä: ✨ RAAKA RAUHA™ — Matka itseesi - Ymmärryksestä Vapauteen 39 € → https://katriina-hirvasniemi.mykajabi.com/matka-itseesi-ymmarryksesta-vapauteen?preview_theme_id=2160584313 

Linkki löytyy myös Instan biosta @valmentajakatriina

Mitä tapahtuu, kun parisuhde ei ole enää kohtaamista, vaan varovainen rinnakkaiselo? Tämä käsittelee kivuliaan rehellisesti sitä, miten rakkaus voi ajan myötä muuttua etäisyydeksi ja miten helposti yhteyden menetys naamioituu “kaikki on hyvin” -kulissiksi. 🖤 Miksi jäämme suhteeseen, vaikka se ei tunnu enää hyvältä 🖤 Mitä tapahtuu, kun toinen alkaa kasvaa ja toinen jää paikalleen 🖤 Miksi hiljaisuus ei aina tarkoita rauhaa, vaan luopumista 🖤 Ja mikä satuttaa enemmän: teko vai yhteyden puute? Tämä jakso ei ole syyllistämistä. Tämä on peili niille, jotka ovat joskus kysyneet itseltään: Miten me päädyttiin tänne ja voiko täältä vielä palata?

Luopuminen voi sattua, vaikka päätös olisi oikea. Miksi? Koska toivo on sitkeää.

Entä jos sua ei huvita? Jos kesä väsyttää, ärsyttää tai tuntuu tyhjältä? Tässä jaksossa puhun siitä, miten kesälomasta voi helposti tulla suoritus ja miksi levon valitseminen voi olla se suurin rohkeus. Kesä ei paranna kaikkea – eikä sun tarvitse jaksaa vain siksi, että aurinko paistaa.

Tässä jaksossa puhun siitä, miksi sun loppuunpalaminen ei tullut tekemisen määrästä – vaan siitä, että sä mukaudut liikaa. Sä haistat muiden tarpeet jo ennen kuin ne sanoo mitään. Ja unohdat, mitä itse tarvitset. Sä ehkä odotat, että vielä kun vähän jaksat, sit on sun vuoro. Mutta sun keho ei jaksa odottaa enää.

Tässä jaksossa pureudutaan siihen, kuinka paljon me juoksemme itseämme pakoon jatkuvasti ja siitä, kuinka mullistavaa voi olla vain pysähtyä itsensä äärelle.

Kiltteys. Hyvä asia? Usein kyllä. Mutta mitä tapahtuu, kun kiltteys tarkoittaa jatkuvaa mukautumista, rajojen ylittämistä ja sisäistä hiljentymistä? Kun keho oppii, että sen oma tahto ei ole turvallinen. Tässä jaksossa puhun siitä: -miten kiltteys muuttuu keholliseksi stressiksi -mitä tapahtuu hermostossa, kun elät jatkuvasti muiden tarpeista käsin -miten krooninen miellyttäminen voi oireilla kehossa – ja miten siitä voi lähteä kohti toisenlaista elämää

Tässä jaksossa puhun siitä, mitä tapahtuu, kun keho ei unohda – vaikka mieli haluaisi.
Miksi anteeksipyyntö ei yksin riitä? Miksi keho ei toimi sanoilla vaan kokemuksilla?
Miten alkaa rakentaa turvaa – pala palalta, ilman että traumaa täytyy enää uudelleen elää?

Tämä jakso on sinulle, jos:
– tunnet että olet "jäänyt jumiin" vanhaan kokemukseen, vaikka elämä on jo mennyt eteenpäin
– häpeät sitä, ettet "pääse yli", vaikka haluaisit
– kaipaat ymmärrystä sille, miksi keho reagoi – ja mitä sille voisi tehdä

Tässä jaksossa mennään syvälle pintaa syvemmälle: Entä jos bruksismi – eli hampaiden narskuttelu – ei olekaan vain purennan ongelma, vaan kehollinen kieli tukahdutetuista tunteista? Puhun jaksossa muun muassa siitä: Miten narskuttelu voi liittyä tukahdutettuun vihaan tai suruun Miksi erityisesti naiset oppivat jo lapsena, että viha ei ole “hyväksytty tunne” Kuinka pojat oppivat nielaisemaan itkunsa ja purkamaan kivun kehoon Mitä kehollinen oireilu voi meille yrittää viestiä – ja miksi meidän ei pitäisi ohittaa sitä Miksi tunnetyöskentely on joskus avain myös fyysisten vaivojen purkamiseen Tämä jakso on sulle, jos: Heräät öisin tai aamuisin leukaperät jumissa Tiedät “narskuttelevasi”, mutta et ole koskaan miettinyt miksi Epäilet, että sun keho saattaa kantaa tunteita, joita et oo vielä saanut sanoiksi