Tämä Paavalin kirje Filemonille henkii anteeksiantavaa rakkautta. Antiikin aikana orjat olivat täysin vailla mitään oikeuksia. Tässä uskoton, karannut orjaraukka ei saa mielivaltaista rangaistusta raakalaismaiselta herraltaan, vaan armo käy oikeuden edellä. Rikkomus tunnustetaan, säälintunteeseen vedotaan, armoa anotaan, tarjotaan korvausta tehdyistä vääryyksistä, tie aukenee armoon ja orja korotetaan uuteen hengelliseen sukulaisuussuhteeseen. Kirje kuvaa täydellisen kuvan siitä, kuinka anteeksiantava Jumala kohtelee katuvaa syntistä.

Uskonpuhdistajamme Martti Luther on sanonut: "Jokainen meistä on Kristuksen Onesimus"

Kirjeen tarkoitus on rohkaista Titusta ja opastaa miten seurakuntaelämä tulisi Kreetalla järjestää. Kuten kirjeet Timoteukselle, myös kirje Titukselle lasketaan kuuluvaksi Paavalin paimen- eli pastoraalikirjeisiin. Titus oli syntyperältään kreikkalainen. Kirjeen avulla Paavali ohjaa seurakuntaa, jota on aikaisemmin opettanut. Tässä kirjeessä on ohjeita ja vaatimuksia seurakunnan paimenille ja erityisesti kirjeessä varoitetaan harhaopeista.

Timoteus oli Efeson seurakunnan nuori pastori. Hän oli myös Paavalin suojatti. Paavali lähetti tämän kirjeen rohkaistakseen ja neuvoakseen nuorta Timoteusta seurakunnan johtamisessa. Timoteus joutui Efesossa taistelemaan seurakunnassa vaikuttavia harhaopettajia vastaan. Tässä mielessä tämän kirjeen sisällön hyvin tiivistävä jae on seuraava: "... saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus." 

Paavali kirjoitti tämän 2. Tessalonikalaiskirjeen noin vuoden 50 vaiheilla, eli molemmat tessalonikalaiskirjeet ovat hyvin varhaisia. 1. Tessalonikalaiskirje oli aikajärjestyksessä Paavalin ensimmäinen kirje ja tämä toinen on siten hänen toiseksi varhaisin kirjeensä. Tämä on kirjoitettu pian edellisen kirjeen jälkeen ja se syventää 1.Tessalonikalaiskirjeen teemaa, eli Jeesuksen tulemukseen liittyviä seikkoja. Paavali rauhoittelee tessalonikan seurakuntaa. Herran tulemus ei ole aivan vielä käsillä. On jatkettava työntekoa ja elettävä raittiin kristityn elämää. Jeesuksen tulemusta on odotettava kärsivällisesti.

Uuden testamentin kirjeissä on yleensä monia teemoja, esitettyinä peräkkäin ja monesti myös lomittain. Paavalin 1. kirje tessalonikalaisille on tässä suhteessa hyvin erilainen. Tämän kirjeen teema on lohduttaa kristittyjä sillä iloisella odotuksella, että Jeesus on tulossa takaisin. Hän tulee perustamaan keskellemme valtakuntansa. Tämä on iloinen, toivoa antava uutinen.

Paavali taisteli synkretismiä, eli sitä uskontojen sekoittamista vastaan, jossa kristinuskoon yhdistellään ajatuksia pakanauskonnoista ja kreikkalaisesta filosofiasta. Vaarana oli mm. liiallinen lakihenkisyys (legalismi), pidättäytyminen aineellisista nautinnoista (asketismi) ja mystiikka. Omat yritykset miellyttää Jumalaa ruokkivat vain ihmisen omaa ylpeyttä. Kristinuskoon ei saa sekoittaa omia ajatuksia, eikä luottaa kehenkään opettajaan tai yhteisöön enempää kuin Jeesukseen. Yksin Jeesus on toivomme ja vain häneltä tulee todellinen viisaus.

Paavalin kirje filippiläisille on iloinen kirje. Paavali kirjoitti luultavasti tämän kirjeen ollessaan Roomassa kotiarestissa. Enemmän kuin mitään muuta kirjettä, tätä kirjettä hallitsee ilo. Näin on siitäkin huolimatta, että Paavalin elämässä oli paljon ulkonaisia vastoinkäymisiä. Sanat "ilo" ja "iloita" esiintyvät peräti 15 kertaa eli useammin kuin missään muussa Paavalin kirjeessä. Kirjeen pääteema on "evankeliumi", sehän on ilosanoma Jeesuksesta.

Paavalin kirje efesolaisille on Paavalin katsaus Kristuksen persoonaan ja seurakuntaan, Jumalan huonekuntaan, jonka kautta Jumalan viisaus ja armo ilmestyvät. Sitä on sanottu UT:n syvällisimmäksi kirjaksi, jossa selvitetään Jumalan aivoituksia ikuisuuksista ikuisuuksiin. Evankeliumin perustotuudet on tiivistetty muutamaan lyhyeen lukuun. Se on UT:n keskeinen selvitys Kristuksesta ja seurakunnasta.

Paavali todistaa tässä kirjeessään kristallinkirkkaasti sen hyvän uutisen, että ihmiset vanhurskautetaan Jumalan edessä yksin uskosta Jeesukseen, ilman Mooseksen lain vaatimia tekoja.