Miten ideaa viedään eteenpäin? Auttavatko siinä paha sisu ja hyvät suhteet?

Mikä sanassa "innovaatio" pelottaa ja suututtaa muita ihmisiä?

Nyhtökauran kehittelyn taustalla oli ajatus valmistaa yksinkertaista ekologista ruokaa.

Gold&Greenin toimitusjohtaja Maija Itkonen kertoo, että taustalla oli paljon faktoja, kuten että lihan tuotantoon kuluu paljon kasviproteiinia. Ja että 90 % kauran tuotannosta menee tätä nykyä muuhun kuin ihmisravinnoksi.

Nyhtökaura ei ole vielä kaupoissa, mutta tavoitteena on viedä suomalaista osaamista kansainvälisille markkinoille

Itkonen kutsuu itseään innovaattoriksi, yhdistelijäksi, linkittäjäksi, lankojen yhteenkutojaksi.

Hän sanoo, että arjen luova ihminen voi tehdä keksintöjä huomaamattaan. Tarvitaan mm. hulluja kysymyksiä ja epäonnistumista.

Nyhtökaurasta ja keksinnöistä puhuttiin Ihan pihalla -ohjelmassa 14.1.2016.

Toimittajana Olga Ketonen.

En minä niitä tunne, ei kosketa minua mitenkään - vai koskettaisiko sittenkin? Joka viides aikuinen kertoo kokeilleensa huumeita. Miksi haluamme päämme sekaisin ja mikä on vieressä kulkijan vastuu?

Kaikki kotona -lähetyksessä tiistaina 12.1.2016 vieraina olivat huumetutkija, sosiologi Jussi Perälä ja Irti huumeista -järjestön tukihenkilötoiminnan ohjaaja Pasi Tuomaila. Juontajina Paula Jokimies ja Sanna Pirkkalainen.

Jussi Perälä on pyörinyt rankoissa piireissä huumeidenkäyttäjien kaverina, mutta niin sanotusti puhtoisena, eli tutkijan roolissa. Ensin valmistui gradu käyttäjistä ja sitten väitöskirja, jossa tutkittiin diilereitä.

- Rikoksiksi luokiteltavat ilmiöt ovat aina kiinnostaneet minua. Tutkimustyötä tehdessä myyttejä tuli murrettua ja kuvitelmat karisivat aiheen gloriasta.

Pasi Tuomailan elämäntarina on aika karu. Hänelle on kaikki tuttua lastensuojelusta aina vankimielisairaalaan. Vakava sairastuminen toi hänet pois huumeiden parista.

- 2-kymppisenä kokeilin ensimmäisen kerran amfetamiinia. Heti ekasta kerrasta se tuntui paremmalta kuin viina. Kaksikymmentä vuotta tuli kierrettyä katuja, vankiloita ja sairaaloita.

Suomessa on yli 190 000 muistisairasta ihmistä. Vuosittain sairastuu 14 500 ihmistä, joten sairaus koskettaa monia.

Miten kohdata ja hoitaa muistisairaita ihmisarvoisesti?

Olga Ketosen kanssa keskustelemassa ovat hoivakoti Atzalean perustaja, toiminnanjohtaja Tuija Uusitalo sekä toimittaja, isänsä hoidosta kirjan kirjoittanut Hanna Jensen.

He puhuvat mm. sairastuneen oikeudesta ilmaista oman tahtonsa, tyttärien ja poikien eroista suhtautumisessa vanhemman sairauteen, rahasta, omaisen tiedon tarpeesta ja hoitotahdosta.

Asiakkaat ovat laatineet Tuija Uusitalolle haastattelua varten listan hyvän hoidon vaatimuksista:

- Hoitajat vaihdetaan robotteihin, jos ei heillä ole jatkuva hymy.

- Antakaa minun olla semmonen, kun minä olen.

- Hoidot on aina hyviä ja tarpeen, ne otetaan vastaan mielellään. Ei kannata valittaa.

- Silloin tällöin kermakakkua hymyn kanssa.

- Kalliolle kukkulalle, sinne edelleen haluaisin.

Keskustelu kuultiin alun perin Ihan pihalla ohjelmassa 7.1.2016.

Mummo on vähän kuin äiti, mutta pikkuisen etäisempi, eikä kilahda niin helposti. Mummolle ei tarvitse päteä - mummoilu on kilpailusta vapaa vyöhyke.

Mummot, nuo viisaat, vanhat naiset - ja ei aina niin vanhatkaan. Mummot ovat kautta aikain pitäneet perheen ruodussa ja elämän jengoillaan, neuvoneet napakasti ja jakaneet lämpöään ja ymmärrystä. Millaisia ovat mummoiksi parhaillaan kasvavat? Milloin mummokypsyys saavutetaan?

Kaikki kotona -lähetyksessä tiistaina 5.1.2016 äänessä olivat mummojen tytöt, todennäköisesti tulevia mummoja itsekin. Keskustelussa mukana ohjaaja Johanna Vuoksenmaa sekä Paula Jokimies ja Sanna Pirkkalainen.

Johanna Vuoksenmaa tunnustautuu gerofiiliksi, vanhoja ihmisiä rakastavaksi henkilöksi.

- Mamma eli isän äiti oli lähikasvattajani. Äitini palasi äitiyslomalta opettajan hommiin, kun olin kolme kuukautta vanha. Sen jälkeen vietin päiväni mamman seurassa.

Mammani oli rohkea ja ennakkoluuloton suhteessa toisiin ihmisiin, erilaisuuteen ja uusiin tilanteisiin, kuvailee Vuoksenmaa mammaansa. Ulkonäöltään hän oli perinteinen nuttura-, alushame- ja huivipää -mummo.

Hauska esimerkki mamman ennakkoluulottomuudesta oli osallistuminen rauhanmarssille.

- Houkuttelin mammaa mukaan marssille. Hän vähän empi, että ei 75- vuotiaana jaksaisi koko reittiä marssia. Mamma ehdotti, että jos tekisin sellaisen kyltin, jossa lukee "aseet pois idästä ja lännestä", hän lähtisi marssille mukaan ja kävelisi sen minkä jaksaa. Tein muovipussista viritelmän, jossa luki mamman toivoma iskulause. Sitten muovipussi puettiin mamman poplarin päälle ja hän osallistui rauhanmarssiin kävelemällä puolet reitistä.

Vuoksenmaan pitkäaikainen haave mummoista elokuvan sankareina on vireillä.

- Tekijä aikani mummo -elokuvalle on nyt kypsä ja sellainen on työn alla.

Kansalle valehdellaan. Kammottava ilmapiiri. Änkyrärasistit ja suvakit toistensa rinnuksissa kiinni. Eteläkorealaiset ja kiinalaiset porhaltavat ohitsemme molemmilta puolilta. Siinäkö on Suomi vuonna 2016?

Radio Suomi kutsui loppiaisen kunniaksi kolme miestä, kolme viisasta miestä, yhden pöydän ääreen pohtimaan kansakunnan tilaa. Mitä kuuluu Suomi, minne olet menossa?

Mukana ovat tietokirjailija Risto Isomäki, professori Teivo Teivainen ja politiikan toimittaja Tommi Parkkonen. Toimittajana on Sanna Pirkkalainen.

Kestävyysvaje, pakkolait, ilmastonmuutos, pakolaiskriisi ja taantuma - kaikki kamalia sanoja. Jos jo pitkään on tuntunut siltä, että elämä ei ole omissa käsissä, niin nyt olo on kuin käsipohjaa kauhovalla alakoululaisella. Nenä pysyy juuri ja juuri pinnalla, vaikka kuinka ripeästi kauhoo. Ilo, leikki ja riemu ovat kadoksissa.

Kaikki kotona puhui, haki ja etsi toiveikkuutta tiistaina 29.12.2015. Vieraina markkinoinnin parissa pitkään toiminut, tällä hetkellä töitä etsivä, työllistyjä Minna Huuhtanen sekä filosofi, tutkija Frank Martela. Toimittajina Paula Jokimies ja Sanna Pirkkalainen.

Toivon alhosta onnistuu kapuamaan myös ylös. Minna Huuhtanen kertoo tuntemuksiaan, kun yhdessä päivässä tulee kolmekin kielteistä rekrytointipäätöstä.

- Silloin tuntee putoavansa syvälle kuoppaan ja sieltä on vaikeaa nousta. Pari päivää asiaa märehdittyään, kuopasta taas kömpii ylös. On se toivo vaan kummallinen tyyppi. Aina se puskee jostain asfaltin raosta läpi. Se on kuin vihreä, sitkeä rikkaruoho, joka tunkee kaiken läpi.

Onnellisuus on hyvän elämän sivutuote. Jos tavoitellaan pelkästään onnellisuutta, ollaan väärillä jäljillä, muistuttaa Frank Martela.

- Kun löytää itselle merkityksellisen tavan elää, tulee onnellisuus sivutuotteena. Meidän ei kannata tavoitella onnellisuutta itsessään, vaan keskittyä merkityksellisten päämäärien löytämiseen ja niiden tavoittelemiseen. Sisäisestä tunnetilasta ei niinkään kannata olla kiinnostunut, antaa sen tulla vähän sivutuotteena.

Evoluutiobiologi Helena Telkänranta ja Olga Ketonen puhuvat mm. koirien hymystä ja - Olgan kauhuksi - myös rottien kikattamisesta.

Entä osaavatko eläimet hävetä?

- Kaikissa tunnetiloissa me ihmiset olemme samanlaisia kuin muut nisäkkäät siinäkin, että kaikkiin tunnetiloihin liittyy hormonitoimintoja, Telkänranta kertoo.

- Se, mitä hormoneja meillä liikkuu veressä, liittyy siihen, missä tunnetilassa me kulloinkin olemme. Iho ei ole tiivis, joten ihohuokoisten kautta leijuu ympäristöön informaatiota tästä.

Niinpä Telkänrannan mukaan koira pystyy haistamaan yksittäisiä ilmassa leijuvia molekyylejä ja niistä havaitsemaan, jos ihminen on ärtynyt tai pelokas tms.

Jos Telkänranta saisi olla jokin eläin kuukauden ajan, niin mieluiten hän olisi delfiini.

Tutkija, tietokirjailija Helena Telkänranta oli Olga Ketosen viraana Ihan pihalla –lähetyksessä torstaina 17.12.2015.

Aili ja Osmo Ikonen ovat monilahjakkaita muusikoita, mutta tiistai-iltana 15.12.2015 he vierailivat Paula Jokimiehen ja Sanna Pirkkalaisen Kaikki kotona -lähetyksessä ensisijaisesti sisaruksina.

Osmolla ja Aililla on pari vuotta ikäeroa, Osmo on isoveli, Aili pikkusisko. Sisaruskatraaseen kuuluvat myös Tuuli, Heini ja Aimo, jotka ovat vielä nuorempia.

Aili Ikonen tunnetaan lahjakkaana jazztulkitsijana ja vastikään hän oli tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton solistina linnassa. Osmo on singer-songwriter, multi-instrumentalisti ja on mukana esim. SuomiLOVE -bändissä.

Osmo kertoo ehkä hieman käyttäneensä hyväkseen asemaansa vanhimpana sisaruksena, kun keräsi rahaa Amerikan matkaansa.

- Noin kymmenvuotiaana haaveilin matkasta ja ehdotin siskoille ja veljelleni, että kaikki säästäisivät viikkorahoistaan minun Amerikan reissua varten. Suostuttelin heidät mukaan, lupaamalla että homma pistetään kiertämään. Jokainen vuorollaan lähtee reissuun, ja kaikki osallistuvat viikkorahoistaan matkakassan kartuttamiseen.

Vanhemmat pääsivät jyvälle Osmon masinoimasta matkahankkeesta ja hän joutui palauttamaan rahat sisaruksilleen.

Ikosen sisarukset ja suuri joukko sukulaisiakin on musiikin kanssa jollain tavoin tekemisissä. Kannustuksesta ja tsemppauksesta ei suvun kesken pihistellä, iloitsee Auli.

- Silti joskus väkisinkin tulee vertailtua itseään muihin, kun ympärillä on niin paljon lahjakkuutta. Miettii, onko siinä omassa tekemisessä sittenkään riittävästi.

Tapaninpäivänä Ikosen sisarukset kokoontuvat lapsuudenkotiin joulunviettoon. Tänä vuonna päätettiin, että lahjoja ei osteta kaikille, vaan arvotaan, kuka ostaa kenellekin. Arpaonni ratkaisi, että Aili ja Osmo ostavat lahjat toisilleen.

Miltä näyttää journalismin tulevaisuus? Vääristeleekö valtamedia faktoja? Onko media kriisissä?

Vieraana journalismin tutkija, toimittaja Johanna Vehkoo. Hän on JSN:n eli Julkisen sanan neuvoston uusi jäsen.

Vehkoo keskusteli Ihan pihalla -ohjelmassa toimittaja Olga Ketosen kanssa 10.12.2015.

Tallenteesta on poistettu musiikki.

Vauhdista on helppo viehättyä. Päteekö sama vaaran tunteeseen?

Kaikki kotona -lähetyksessä vieraili tiistaina 8.12.2015 kaksi ammattilaista, joille vauhti ja vaaratilanteet ovat verissä; Suomen ainoa stunt -nainen Susanna Uuskoski ja moottoriurheilun monitoimimies, kartanlukija, juontaja Tomi Tuominen. Toimittajana oli Sanna Pirkkalainen.

Susanna Uuskosken isä on legendaarinen Grazy Mike, jolla on lähes 30 vuoden kokemus stunteista ja kilpa-autoilusta. Tytär Suski on myös lähtenyt isänsä jalanjäljille ja on harvinaisen ammattinsa ainoa naispuolinen harjoittaja Suomessa.

- Kilpa-ajon aloitin jo ihan pienenä, koska isän kanssa siinä maailmassa olin aina pyörinyt. Omien lapsien syntymän jälkeen kilpaileminen ei enää rahallisesti ollut mahdollista, mutta jotain "actionia" piti elämässä olla, ja niin ryhdyin "rysäyttelemään".

Tomi Tuomiselle ralli tuli myös veren perintönä. Molemmat vanhemmista toimivat rallissa kartanlukijoina.

- Meillä himassa oli aina paljon ralliin liittyviä tavaroita; karttoja, nuotteja ja kartturijuttuja.

Äitini oli 60 -luvulla yksi Suomen kovimpia alallaan. Hän ajoi sen aikaisten naiskärkikuljettajien kartanlukijana aina vuoteen -70 saakka. Isä harrastaa lajia edelleen.

Molemmat illan vieraat sekä Susanna että Tomi ovat harrastuksiltaan vauhdikkaita, voisi jopa sanoa rämäpäitä. Ärsyttääkö heitä hitaus?

Tomi kertoo olleensa nuorempana levottomampi, mutta iän myötä rauhoittuneensa huomattavasti.

- Nykyään tykkään tehdä luonnossa pitkiä kävelyretkiä, nautin luonnon hiljaisuudesta. En tarvitse koko ajan hulinaa ympärilleni.

Elämä viiden pojan kanssa on koko ajan hektistä, huomauttaa Susanna.

- Olen kyllä aika rämäpää ja viiden pojan äidin pitääkin olla, jotta selviää arjesta.

Rallimies ei ulosajoja voi välttää. Tomin pahin kolari tapahtui viime vuonna, yhdessä kuljettaja Juho Hännisen kanssa Sardinian MM-rallissa.

- Vauhtia oli lasissa noin 152 km/h . Tuntui, että auton ympäri pyöriminen vain jatkuu ja jatkuu. Autosta ei jäänyt mitään jäljelle. MM-sarjassa autojen sisällä on kaksi kameraa, automme molemmat kamerat olivat stopanneet ensimmäiseen osumaan. En siis saanut tietää, montako pyörähdystä kaikkiaan tuli.

Pyöriminen autossa kesti niin kauan, että siinä kerkesi jo ajatella, mitä oikein tapahtui. Kyllä siinä pelästyi aika tavalla. Naurahtaen Tomi toteaa, että fyysisellä puolella luumustelma oli ainut vamma mikä tuli. Psyykkiset vammat ovat erikseen, mutta niistä ei puhuta.

Susannalle pahin onnettomuus stunt -työssä tapahtui kun hän yritti rikkoa isänsä Crazy Miken nimissä olleen autodominon maailmanennätyksen.

- Lähdössä minulle tuli joku ajatuskatkos ja jätin niskatuen pois, koska se ahdistaa niin paljon yhdessä kypärän kanssa käytettäessä. Sattui kyllä aika kovasti niskaan, vauhtia oli noin 120 km/h, kun törmäsin ensimmäiseen autoon. Vauhti oli niin kova, että kolmas auto katkesi kokonaan. Tämän tempun jälkeen oli niska vähän kipeänä.

Puhutaanko varikoilla ja huoltoparkeissa pelosta?

Sekä ralli- että stunt- maailmassa pelko sanaa ei lausuta ääneen. Se on alitajuista kauhun tasapainon hallitsemista urheilulajeissa, joissa vaara ja loukkaantumisriski ovat läsnä koko ajan. Hän, joka nämä mielen liikkeet hallitsee, on mestari.