Synkkä sola täynnä kaiken maailmaan pimeää ja pahaa. Ei voi mennä yli eikä ympäri. Täytyy mennä läpi... mutta miten?

Jeesus edelleen esittää meille suuren kutsun: "seuraa minua". Hän on kutsunut meidät seuraamaan häntä, jotta voisimme elää hänessä, ja hän, meissä.

Meidät on tarkoitettu elämään symbioosissa itse elämän lähteen kanssa; hänen, joka itse itsellään virvoittaa sielumme ja uudistaa voimamme.

Meidän ei tule vain tulla lähteen reunalle ja spekuloida sen laatua, vaan meidän tulee juoda siitä.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, vaan ristin toisella puolen.

"Ei minulta MITÄÄN puutu"...ai siis, ihanko oikeasti muka?

Kristus ei ole vain geneerinen pelastaja, vaan tahtoo olla meidän jokaisen henkilökohtainen Jumala. Tätä ja paljon lisää Psalmi 23 -sarjan ensimmäisessä osassa.

Rakkaus -sarjan viimeinen osa! Kaikessa (IHAN kaikessa) on kyse rakkaudesta.

Tuli mitä tuli, Jumalan rakkaus sua kohtaan on ja pysyy, nyt ja aina.

Entä jos tuhlaajapojan reissu sekä hengellinen uhma- ja teini-ikä eivät olekaan meille tarpeellisia?