Jumala ei koskaan menetä toivoaan meidän kohdallamme.

Onko Jumala todella niin naiivi että "vaan olettaa" meidän onnistuvan vaikka olisimme juuri epäonnistuneet?

Ajaako routa todellakin porsaan kotiin, vai olisiko se sittenkin Jumalan hyvyys?

Jumala rakkaudessaan ei iloitse kieroutumista elämässämme, vaan hän näkee meistä totuuden; ja kun näemme kuten hän näkee, vapaus koittaa.

Rakkaus ei muistele pahaa by Samu Sen Sano

Anteeksiantamattomuus on myrkkyä jokaiselle joka sitä haltioi. Rakkaus on lääke.

Rakkaus ei yritä saada omia tarpeitaan täytettyä muita hyväkseen käyttäen.

Rakkaus ei koskaan käyttäydy sopimattomasti, mutta välillä se voi kuitenkin näyttää astuvan varpaille. Mitä todellinen rakkaus sitten on?

Rakkaus ei mahtaile omalla tärkeellisyydellään, vaan on täällä kaikkia muita varten.

Entä jos yliluonnollinen armo saa aikaan sen, että elämämme ei enään ole tekojemme summa?