Sieluruokaa

Puhumme paljon siitä, mikä meille on tärkeää. Haluamme olla läsnä, voida hyvin, pitää läheisistämme huolta ja elää merkityksellistä elämää. Mutta näkyvätkö nämä asiat myös siinä, miten oikeasti käytämme aikamme? Tässä jaksossa pysähdytään puheen ja tekojen väliseen eroon. Elämä ei ehkä kysy niinkään, mitä sanomme arvostavamme, vaan mihin annamme huomiomme, aikamme ja energiamme. Joskus yksi pieni teko kertoo meistä enemmän kuin kymmenen kaunista lupausta.  Miltä sinun elämäsi näyttää, jos sitä tarkastellaan vain tekojesi kautta?

Joskus ihmiset ympärillämme tuntevat meidät niin hyvin, etteivät he enää näe, miten olemme muuttuneet. He muistavat, millaisia olimme – mutta eivät välttämättä sitä, millaisiksi olemme kasvamassa. Sanonta "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" ei ehkä kerrokaan vain siitä, ettei läheisiltä saa tunnustusta. Se voi kertoa myös siitä, miten vaikeaa meidän on itse nähdä omat mahdollisuutemme.

Entä jos suurin hukkaan heitetty mahdollisuus ei ole raha tai ura, vaan omat lahjasi? Tässä jaksossa puhumme kutsumuksesta, rohkeudesta ja siitä, miksi merkityksellinen elämä alkaa usein siitä hetkestä, kun lakkaamme yrittämästä olla joku toinen. Ehkä maailma ei tarvitse sinulta enempää – vaan juuri sitä, mikä sinulle on annettu.

Entä jos suurin hukkaan heitetty mahdollisuus ei ole raha tai ura, vaan omat lahjasi? Tässä jaksossa puhumme kutsumuksesta, rohkeudesta ja siitä, miksi merkityksellinen elämä alkaa usein siitä hetkestä, kun lakkaamme yrittämästä olla joku toinen. Ehkä maailma ei tarvitse sinulta enempää – vaan juuri sitä, mikä sinulle on annettu.

Matt. 25:14–30

Joh. 14:23–29

Joh. 15:26–16:4

Joh. 16:23–33

Joh. 16:5–15

Joh. 16:16–23

Joh. 10:11–16