Colson Whiteheadin palkittu Nickelin pojat näyttää, mitä rasismi on henkilökohtaisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Pohdimme 
#blacklivesmatter-liikkeen uutta nousua Ta-Nehisi Coatesin, Audre Lorden, Toni Morrison ja Judith Butlerin sanojen kautta. Miksi se herättää meissä myös epämukavia tunteita?


Olemme katsoneet myös Normal People -tv-sarjan ja opettelemme syksyyn mennessä norjaa – syy siihen on selvä.

Sivumennen on lukenut Philip Teirin rakkaus- ja uusperheromaanin Neitsytpolku ja kysyy, saako ihminen valita, kun kaikki valinnat on jo tehty. HBO:n Mrs America on liimannut Sivumennen-nenät ruutuun. Sarja tuo mieleen, miten vaikea liberaalien on nähdä konservatismin lumoa ja miksi sisaruus ei ole käytännöllinen käsite. Johannalla on teoria siitä, miksi muu maailma on pakkomielteisen kiinnostunut Ruotsin koronalinjasta. Jonna puolestaan huomaa ilokseen, ettei autofiktion aika ole ollenkaan ohi.

Teatterinero Milja Sarkolan esikoisromaani Pääomani herättää ajatuksia ihmissuhteiden arvottamisesta, luokkaan sidotusta mausta ja siitä, kuinka vaikeaa on tehdä ryhmätöitä. Käännymme kirjailijoiden puoleen miettiessämme, mitä voimme odottaa tulevaisuudelta. Johanna pohtii kriisiajan synnyttämää ahdistusta Melancholia-elokuvan kautta, Jonna taas löytää lohtua Virginia Woolfin sodanaikaisista päiväkirjoista. Onko runous parasta luettavaa keskittymiskyvyttömyyteen?

Yhteiskuntamme on seksin kyllästämä, mutta osaammeko vieläkään puhua seksistä merkityksellisellä tavalla? Lisa Taddeon kaunokirjallinen reportaasikirja Kolme naista kuvaa naisen halua ja seksin olemusta poikkeuksellisen todentuntuisella tavalla. Kolmen päähenkilön kautta päästään tutkimaan myös toimijuutta ja vallankäyttöä seksisuhteissa. Johanna ja Jonna pohtivat myös, mitä merkitsee naisen seksuaalisuutta käsittelevän kirjallisuuden valtavirtaistuminen. Miksi seksistä kirjoittavia naisia silti yhä moralisoidaan?

Uuden vuosikymmenen kunniaksi Sivumennen vinkkaa, mitä lukea ja mitä katsoa kevään 2020 (ja omaksi) iloksi. Vaikka mitä! Jonna on uppoutunut jouluna 900-sivuiseen romaanijärkäleeseen, joka tarjoaa rakkautta ja henkisyyttä. Johanna puolestaan on ollut lukupaastolla ja palannut kirjojen pariin alkuvuodesta. Mutta miksi hevonen on niin hauska sana?

Jonna ja Johanna ovat saatelleet vuosikymmenen loppuun makaamalla peiton alla ja katsomalla telkkaria. Listaamme siis vuoden parhaat tv-sarjat! Niistä Watchmen, When they see us ja Toni Morrison -dokumentti synnyttävät puhetta rasismista Yhdysvalloissa. Kysymme, kuten Morrison, ”miksi jotkut tuntevat olevansa pitkiä vain, kun joku toinen on polvillaan?” Sivumennen paljastaa myös, mitä he lukevat jouluna. Spoiler: aneemisia insinöörejä vuorella ja jousiammuntaa ja rakkautta Englannissa.

Kirjallisuuden Nobel jäi jakamatta vuonna 2018. Mistä Ruotsin Akatemian kriisi oikein alkoi? Sivumennen on lukenut Matilda Gustavssonin teoksen Yhdeksästoista jäsen: Miten sen avainhenkilö – stereotyyppinen viinejä tunteva, poskisuudelmia jakeleva ranskalainen – pääsi Akatemian suosioon? Ja millaista hänen valtansa lopulta oli? Puhetta myös muun muassa siitä, miten naisilla on oikeus huonoon miesmakuun.

Minne katosi nauru? Jonna etsii marraskuiseen murheen laaksoon iloa muun muassa Hannah Gadsbyn standupin, Fleabag-teatteriesityksen ja Kate Atkinsonin uusimman romaanin avulla. Miksi ilakointi ei enää ole sopivaa? Johanna taas pohtii viime vuosien tarinallistamisähkyä. Nyt hän taas liputtaa tarinallistamisen puolesta – tilanne voi muuttua pian. Hanna-Riikka Kuisman romaani Kerrostalo vakuuttaa dystooppisella realismillaan. Sen väkivallankuvaus johdattaa puhumaan maskuliinisuuden viimeisestä tabusta: miksi miehet eivät puhu miesten välisestä väkivallasta?

Sivumennen on lukenut nettinovellin This is Pleasure ja herkeää pohtimaan seksuaalista ahdistelua metoon kaksivuotishengessä: miksi kannattaa sanoa ei, ja miksi kaikkien on syytä ymmärtää, että “ei” ei välttämättä johda mihinkään? Puhumme myös hiljaisista pariskunnista rantakahviloissa, isänpäiväkuvista Instagramissa ja siitä, miten meistä tuli ihmisalgoritmeja. Ja miksi kannattikaan mennä tanssimaan tuntemattomien kanssa? Paljastamme myös, miten Sivumennen toimii – tai luulee toimivansa – shokkitilanteissa.

Ranskalaiskirjailija Édouard Louisin esikoisromaanissa ei ole tilaa rakkaudelle, toivolle tai huumorille: Ei enää Eddy on pienoiskuva patriarkaatista, jossa toteutetaan pakkomielteisesti perinteisiä sukupuolirooleja ja heteroseksuaalisuutta. Monika Fagerholmin uutuus Kuka tappoi bambin? on tyylipuhdas #metoo-ajan romaani, jonka rinnalla Netflixin Epäuskottava tarjoaa tarpeellisen kuvauksen maailmasta, jossa seksuaalisen väkivallan uhri saa oikeutta. Patriarkaatin ja kapitalismin irvokkuutta olemme ihailleet myös HBO:n Successionin äärellä.