Suomen Luonto

#Satakieli seuraa melko uskollisesti partituuria. Laulu on kuulasta, voimakasta ja vaikuttavaa huilutteluineen, näppäilyineen ja rätinöineen. Laulupaikka on pensaikoissa tai nuorehkossa lehtipuussa, usein tuomessa. Esitystä voi kuulla pitkin vuorokautta, mutta hämärissä se on aktiivisinta ja vaikuttavinta. Laulu lakkaa tai jää satunnaiseksi pian pesinnän alettua.

Teksti: Jorma Laurila

Tiltaltti on saanut nimensä laulustaan, jossa lintu tiputtelee “tilt talt talt tilt tylt tilt talt…” Sarja etenee kirkkaan ryhdikkäästi, eikä laulua voi kovin helposti sekoittaa muihin Suomen lajeihin.

Ääni: Hannes Tiira

Sirittäjää on kutsuttu kolikkolinnuksi, sillä sen laulu kiihtyy loppua kohden kuin pöydällä kierivä kolikko. “Tsip … tsip … tsip, tsip, tsip, tsi-tsi-tsi-tsitsitsitsivyyyrrrrrrrrr” Tämän lisäksi usein kuuluu surumielinen, nopeahko pehmeä viheltely tjyyh tjyyh tjyyh-tjyyh-tjyyh.

Ääni: Jan-Erik Bruun

Talitintit laulavat nyt kevättä! Suomen Luonto selvitti vuonna 2005 talitintin laulutapaa. Pontimena oli tintin oletettu siirtyminen titityy-säkeestä lyhyempään ja ehkä paremmin hälyn joukosta kuuluvaan tity-säkeeseen.

Tunturipöllö on huuhkajaa vähän pienempi, noin 60-senttinen pöllö, jolla on lumivalkoinen naama ja keltaiset silmät. Pienellä osalla pöllöistä, useimmiten vanhoilla koirailla mutta toisinaan naaraillakin, ruumiskin on kauttaaltaan puhtaanvalkoinen, mutta enemmistöllä on sekä ylä- että alapuolella tiheähkössä tummia poikkiraitoja. Saman yksilön raidoitus voi vaihdella vuodesta toiseen.

Tunturipöllön soidinääni on matala ”hoo” tai ”aoo”, joka toistuu 2–6 kertaa sekunnin tai parin välein. Varoitusääniä ovat nalkuttava ” kä-kä…” ja karhea ”krä-krä-krääh-krääh”. Poikasten kerjuuääni on sähähtävä ”pshäh”.

Kuva: Jari Peltomäki / Lintukuva

Joutsenet kerääntyvät näin syksyisin yhteen suojaisiin lahtiin, soille ja pelloille. BirdLife Suomen Joutsenbongauksessa 26.–27.10. havaittiin yhteensä noin 52 200 laulujoutsenta.

Lue lisää laulujoutsenista Suomen Luonnon numerosta 9/2013!

Lue lisää kisasta BirdLifen sivuilta. http://www.birdlife.fi/tiedotteet/media.shtml#bjk

Ääni: Erkki Björk

Krääh sanoo närhi, jonka tunnistaa hyvin tästä varoitus- ja kutsuäänestä – komean

Pikkulokki on nimensä mukaisesti pieni ja siro lokki, joka muistuttaa naurulokkia sysimustine päineen ja niskoineen. Pikkulokki lentelee tiiramaisen kepeästi ja heittelehtivästi, jolloin sen mustat siiven alapuolet näkyvät.

Kuva: Jari Peltomäki / Lintukuva

Mustaviittainen selkälokki on ajankohtainen, sillä se on lintujärjestö Birdlife Suomen vuoden lintu. Selkälokista erotetaan neljä alalajia, joista nimialalaji (Larus fuscus fuscus) pesii Suomessa. Selkälokin toinen nimi voisi olla ”suomilokki”. Nimittäin puolet, noin 7000 paria, koko maapallon nimialalajin selkälokkikannasta lennähtää Suomeen pesimään.

Kuva: Tomi Muukkonen / Lintukuva

Naurulokin tunnistaa kesäasussaan varmimmin tummanruskeasta päästä. Naurulokki pesii yleisenä koko maassa, Lapissa vähälukuisena.

Kuva: Tomi Muukkonen / Lintukuva