Merilokki on lokeista suurin ja ylväin. Nimensä mukaisesti se pesii rannikolla ja muutamien suurimpien järvien saarilla sekä Pohjanmaan soilla. Jos lintuja on samalla alueella runsaammin, ne muodostavat pienen yhdyskunnan.

Kuva: Tomi Muukkonen / Lintukuva

Kalalokki on yleisin lokkimme. Tämän harmaasiiven kannaksi maassamme on arvioitu 80 000 paria, josta suurin osa, noin 55 000, pesii saaristossa.

Kuva: Tomi Muukkonen / Lintukuva

Nimensä mukaisesti harmaanoloinen harmaalokki muistuttaa puvultaan kalalokkia, mutta on tätä selkeästi isompi, toiseksi suurin lokkimme heti me-rilokin jälkeen.

Kuva: Tomi Muukkonen / Lintukuva

Tervapääsky on sopeutunut ilmaelämään paremmin kuin mikään muu lintu, ja melkein koko elämänsä se ilmassa viettääkin. Viikatteenterän muotoiset siivet kirittävät tervapääskyn syöksyssä jopa 150 kilometrin tuntinopeuteen.

Ääni: Hannes Tiira

Peltosirkku taantuu Suomessa ja muualla Euroopassa nopeasti. Ilmiö on tunnettu jo pitkään. Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLifen Suomen mukaan peltosirkkukantamme on taantunut noin 30 vuodessa 200 000 parista 20 000–30 000 pariin. Syyttävä sormi osoittaa Pohjois-Afrikan ja Etelä-Euroopan metsästykseen. Verkkopyyntiä on raportoitu Egyptistä ja muun muassa Ranskasta, missä peltosirkut ovat suurta herkkua.

Ääni: Erik Bruun

Käen äänen tuntevat kaikki, ja käkeen liittyy enemmän kansanuskomuksia kuin juuri mihinkään muuhun lintuun. Käkeä on kuitenkin vain harva nähnyt, sillä se on aika arka ja kukkuu latvuston kätköissä.

Käen lisäksi ääninäytteessä kuuluu satakielen laulu, Taustalla hiljaisemmin punakylkirastas.

Teksti: Pertti Koskimies

Pääskysestä ei päivääkään, sanoi vanha kansa kesää odottaessaan. Totta onkin, että pääosa pääskysistämme saapuu Suomeen vasta kesän kynnyksellä, lähdettyään Afrikan eteläosista ainakin pari kuukautta aikaisemmin. Eikä iloisempaa kesäntuojaa saata kuvitellakaan kuin navetan tai tallin ylisille joutuisin siiveniskuin sujahtava haarapääsky, joka malttaa lentelynsä lomassa hädin tuskin istahtaa sähkölangalle visertääkseen muutaman kiireenoloisen säkeensä.

Ääni: Erik Bruun

Maassamme elää neljä pajulintua jokaista suomalaista kohti, poikasaikaan toki enemmänkin. Pajulintu on Suomen runsaslukuisin pesimälintu noin kymmenellä miljoonalla parillaan Suomenlahden ulkosaarilta Enontekiön ja Utsjoen tunturipajukoihin.

Teksti: Pertti Koskimies

Mustatastaan laulu on kaunista lurittelua. Laulun rauhallinen tahti ja huilumainen ääni ovat mustarastaalle tyypillisiä.

Ääni: Erik Bruun

Vapun aikoihin pihapöntöllä soi uusi sävel: jankuttava, hidasrytminen ”tsiro-tsiro-tsipp-tsipp, tsiro-tsipp-tsiro…”. Oksalla seisoo terhakanoloinen mustavalkoinen kirjosieppo, joka kohauttelee siipiään ja nykii pyrstöään laulunsa tahdissa, pyrähtää hetkeksi pöntön lentoaukolle ja puikahtaa takaisin oksalle.

Ääni: Hannes Tiira