Tarinoita Piritorilta - Stop Huumeille ry

Isa on Tampereella asuva 29 vuotias opiskelija, joka on kiinnostunut neurokemiasta ja ukulelen soittamisesta. Isa teki vuosia töitä ravintola-alalla, kunnes tajusi etteivät raadolliset työtunnit ja -olosuhteet ole oikea tapa luoda onnea. 

Long story short: raha kiinnosti, paskan vastaanottaminen asiakkailta ei. Isan mielenkiinto seksityöhön heräsi, kun taloudelliset vaikeudet ravintola-alalta poistumisen jälkeen ottivat pahemman kerran päähän. Seksityön plussapuolista puhuttaessa, Isa nostaakin ensimmäisenä esiin rahan helppouden. 

Mutta mitä on seksityö Suomessa ja ketkä sitä ostavat?

Kutsuin Isan Piritorin studiolle avartamaan näkemyksiään hänen ja kollegoidensa tilasta Suomessa. Miksi seksityöllä on niin vahva stigma ja kuinka siitä pääsisi eroon? Varsinkin, kun ottaa huomioon kysynnän määrän Suomen markkinoilla.

Keskustelimme läpi Isan kokemuksia, seksityön plussia ja miinuksia, asiakaskunnan tarpeita ja mm. monogamian tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

SMC Lähiörotat nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2009, kun YouTubeen julkaistu “Hoodrats” -musiikkivideo nousi viraaliksi hitiksi. Mm. skeittaamisesta, kaman vetämisestä ja Pohjois-Helsinkiläisestä lähiöidentiteetistä räppäävä SMC loi nopeassa ajassa vankkaa fanipohjaa realismiin nojaavilla riimeillään. Ei kaunistella, ei liioitella. Esitetään asiat niinkuin ne on koettu. 

Pikakelauksena vuoteen 2022…

Piritorin Studion tämänkertainen vieras on juuri 40 vuotta täyttänyt SMC:n Tono Slono. Pakilassa koulunsa käynyt Tono vietti nuorena aikaa vanhempiensa omistamassa ravintolassa Aleksis Kiven kadulla ja skeittasi Pasilassa. Intohimo musiikin tekemiseen syntyi 90-luvulla Yhdysvaltojen itä-rannikon räppiskenestä.

Tonon kanssa me paneuduttiin mm. SMC:n syntyyn, lähiöidentiteetin muodostumiseen, käsitteeseen lähiöräppi ja Kallion alueen muutokseen.

Nuoresta poliitikon urastaan huolimatta, Joakim on lyhyessä ajassa onnistunut luomaan vankkaa kannattajakuntaa. Perussuomalaisen Nuorison varapuheenjohtaja pääsi ensin Tampereella kuntavaaleissa läpi Perussuomalaisten listalta sijalta #4. Aluevaaleissa Pirkanmaalla sijalta #2. Myös vanhemmat puoluetoverit eduskunnassa ovat noteeranneet Joakimin nousun puolueen sisällä.

Kasvavasta suosiostaan huolimatta, Joakim on kerinnyt aiheuttamaan myös laajalti pahennusta. “Tampereen natsilapseksi” tituleeratun Joakimin puheet pakolaisista, transtaustaisista ja ilmastonmuutoksesta ovat saaneet eri instituutioiden karvat pystyyn. Mm. YLE ja Tampereen yliopisto ovat omalta osaltaan pyrkineet hiljentämään Joakimin näkemyksiä ja mietteitä.

Kutsuin Joakimin studiolle, jotta voisin hyvissä ajoin tutustua tähän kontroversiaaliseen poliitikon alkuun. Tavoitteena ei ollut löytää Kalliolaisen hipsterin ja Tamperelaisen persun välille sataprosenttista harmoniaa. Ennemminkin kuulla mitä toisella oli sanottavaa.

Keskustelimme Joakimin kanssa mm. poliittisen vaikuttajan vastuista, sosiaalisen median roolista poliitikon työssä, loukkaantumiskulttuurista ja Perussuomalaisten tulevaisuudesta.

Vuoden 2022 ensimmäiseksi vieraaksi studiolle saapui koomikkona ja sosiaalisen median vaikuttajana tunnettu Eve Kulmala. Keskustelun yläotsikkona toimi "Naisviha". 

Heti alkuun täytyy olla rehellinen. Itselleni on tuottanut haasteita sisäistää, mitä termi oikeastaan tarkoittaa. Olen lukenut artikkeleita, seurannut some-vaikuttajien instapostauksia ja jutellut tasa-arvoa ajavien ystävieni kanssa. Usein nousee esille ilmiöt, kuten tytöttely tai seksuaalinen ahdistelu. Joskus myös raiskaus ja äärimmäisessä tapauksessa murha. Usein olen kuullut myös näkemyksen, että naisviha elää meissä kaikissa ja yhteiskuntamme rakenteissa.

Mutta onko kaikki niin mustavalkoista? Onko oikeutettua todeta, että vihaamme naisia ja sillä sipuli? Onko aiheeseen olemassa maltillisempaa tulokulmaa?

Lähestyin Eveä viime syksynä, josko hän voisi tulla keskustelemaan kanssani aiheesta lisää. Ajankohta oli mitä mainioin, sillä Eve kertoi julkaisevansa tammikuussa teoksen nimeltä "Hauskan tytön käsikirja". Kirjan joka käsittelee mm. naisvihaa, läskivihaa, luokkaeroja ja valkoisten etuoikeuksia. 

Keskustelun aiheiksi nousi toki naisviha, mutta myös komedian tuottaminen, mielipidevaikuttajan vastuut ja oikeanlaisen viestinnän tarve.

Feministinen politiikka, feministinen kaupunkisuunnittelu. Feministinen koulutus, feministinen liikenne. 

Kuulostaa monimutkaiselta. Verisuonet poksahtavat ulos pääkopasta.

Poliittinen kenttä ja vaikuttaja-skene ovat pullollaan väkeä, ketkä identifioivat itsensä feministeiksi. Mutta mitä feminismi ja feministinä eläminen tarkoittaa? Kuten kaikissa ismeissä, myös feminismissä piilee yksilön mahdollisuus soveltamisen. Jos variaatioita löytyy, kuka on määrittelemään oman visionsa oikeaksi? Onko mahdollista, että feminismistä on tullut henkilöbrändin markkinointikikka?

Piritorin Studion vieraaksi saapui Feministisen puolueen puheenjohtaja Emilia Taskinen. Emilian kanssa juttelimme mm. puolueen arvoista ja tavoitteistsa, feminismin roolista kärjistyneessä keskustelukulttuurissa sekä meissä kaikissa elävistä ennakkoluuloista.

Huom!

Woke herättää tunteita.

Oikeisto mylvii ja ihmettelee, miksi valkoisen miehen sanat televisiossa satuttavat enemmän, kuin Pasilan tornissa levyjä pyörittävän DJ:n. Jokaisella valtakunnan aktivistilla, poliitikolla, journalistilla ja Twitter-käyttäjällä on myös oma näkemys asiaan.

Samaan aikaan Tiikeri ja Varjosoturi pohtivat, miksi nämä tuhannet suomalaiset luulevat toinen toistaan paremmin tietävän mikä terminologia on oikein ja mikä ei. Jos etiikka on tulkinnanvaraista, eikö “Case Sannikassa” ole ennemminkin kyse mielipiteistä? Ja mielipiteet ovat kuitenkin eri asia kuin fakta?

Myös iltapäivälööpeissä roikkunut termi “hereillä oleminen” ihmetyttää. Mitä edes tarkoittaa olla woke? Onko kyseessä todellinen ideologia? Vai onko termi median ja oikeiston ase, jota voi hyödyntää sodassa intersektionaalista feminismiä vastaan?

Kun Valtterilta kysyy, kuinka hän identifioisi itsensä, on uskovaisen miehen helppo vastata: “Jeesuksen seuraaja”.

Mutta mitä Jeesuksen seuraaja Valtterin näkemyksen mukaan tarkoittaa?

Valtteri kasvoi nuoreksi aikuiseksi Vantaan Myyrmäessä. Kasvavan pojan kotiolot olivat epätasapainoiset. Samassa huushollissa asuneet mieshahmot vaihtuivat usein ja perheväkivalta oli alati läsnä.

Kun Valtteri tapasi lukiossa Saaran, tutustui hän lähemmin myös Jeesukseen ja raamattuun. Saaran perheolot olivat myös hyvin poikkeavat Valtterin perheeseen nähden. Saaran perheessä vallitsi turva, lämpö ja rakkaus. Tähän ympäristöön myös Valtterin oli helppo viehättyä.

En ole itse koskaan perustanut uskonnoista. Minulle uskonnot ovat satuja, joiden nojalla ihmismassoja on hallittu jo vuosituhansien ajan. MUTTA samaan aikaan, kun vähättelen esimerkiksi kristinuskoa, voinko rehellisesti todeta että en itse olisi uskonnollinen ihminen? Asun Suomessa, jossa hyvinvoivan ja onnellisen yhteiskunnan rattaat pyörivät kuluttamisen voimalla. Onko väärin todeta, että raha ja materia toimii Jumalan roolissa tämän päivän Suomessa?

Jos näin on, eikö ole minulta tekopyhää tuomita uskontoja, jos samaan aikaan kapitalismi ja materialismi toimivat onnellisuuteni mittareina?

Masennusta sairastaa vuosittain jopa 300 000 suomalaista. Masennus vaikuttaa paitsi yksilön hyvinvointiin, myös suuremmissa yhteiskunnallisissa raameissa sairaseläkkeiden, terveydenhuollon ja syrjäytymisen luomiin kasvaviin kustannuksiin.

Yksi edellä mainituista 300 000 suomalaisesta on myös tämän kertainen Piritorin Studion vieras Rosa.

Rosa on 29 vuotias helsinkiläinen, joka kasvoi hyvin toimeentulevassa perheessä Itä-Vantaalla. Kuten Rosa itse myös toteaa, hänellä on ollut aina hyvät lähtökohdat elämään.

Perheen talous oli turvattu, kotiseutu toimi idyllisenä ratkaisuna lapsiperheille ja ystäviä riitti runsaasti.

Turvallisesta nuoruudesta huolimatta Rosa koki jo teini-ikäisestä lähtien ulkopuolisuuden tunnetta ja ahdistusta suorittaa elämää yhteiskunnan asettamien normien mukaisesti. Itsensä ilmaiseminen luovan työn kautta tuntui enemmän omalta jutulta.

____________________________

Ensimmäisen kerran mielenterveysongelmat konkretisoituivat Rosalle, kun 17 vuotiaana sängystä nouseminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Tämän jälkeen kuvioon ilmestyivät ajoittaiset paniikkikohtaukset ja aaltomaiset mielialojen vaihtelut.

Kun Rosa vuosien jälkeen sai käsiinsä psykiatrin lausunnon, oli virallinen diagnoosi pitkäaikainen masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Ratkaisu ja kultainen keskitie löytyi pitkäjänteisestä psykoterapiasta ja oikeasta annoksesta mielialalääkkeitä.

Vuonna 2021 Rosa on vaatealan yrittäjä, joka haluaa omalla @rosevintagestudiolla luoda aiheelle näkyvyyttä ja normalisoida mielenterveysongelmat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Rose Vintage Studion merch-tuotteista 10 % lahjoitetaan Mieli Ry:n toiminnalle.

Elokapina jakaa mielipiteitä.

Toiset näkevät liikkeen naiviien vihervasemmistolaisen poppoona, joka kiukuttelee, häiriköi ja luo anarkiaa. Toiset kokevat Elokapinan uudenlaisena, tarpeellisensa ilmastopolitiikan sanansaattajana, joka luo näkyvyyttä ilmastohätätilalle.

Näkyviä mielenilmauksia järjestävä liike, on 29. syyskuuta palaamassa Mannerheimintielle. Tarkoituksena on viettää kymmenen päivää Helsingin keskeisimmällä kulkuväylällä, ja painostaa Suomen poliittisia päättäjiä kiristämään ilmastotoimia.

Piritorin vieraaksi saapui yksi liikkeessä vaikuttavista aktivisteista.

Topi-Matti on työssäkäyvä nuori aikuinen, joka haluaa kansalaisaktivisimin kautta herättää keskustelua vallitsevista yhteiskunta- ja talousrakenteista.

Keskustelun ohessa ongelmaksi nousi mm. käsite “Homo Economicus”, joka tavoittelee vain omaa etuaan ja kuluttamisen juhlaan. Ratkaisumalleina ongelmaan Topi-Matti nosti aihiot “donitsitalous” ja “kansalaisfoorumi”.

Kun soitin Teemulle mahdollisesta haastattelusta, päällimmäinen haluni oli päästä keskustelemaan henkilön kanssa, joka omistaa 500 konkreettista tuotetta.

Huomasin kuitenkin nopeasti, kuinka moniulotteinen elämäntyyli minimalismi voi olla. Teemun kohdalla homma perustuu onnellisuuden saavuttamiseen arjen sujuvuudesta ja pienistä asioista. Nämä asiat voivat olla rakennusten katselua, kaupungilla kävelemistä tai ihan vain heräämistä urbaanin kaupunkiympäristön sykkeeseen joka aamu.

Nyrkkisääntönä toimii ajatus, että arjesta ei tarvitse ottaa lomaa.

Teemu haastaa länsimaisen, kapitalistisen ajattelun, jossa onnellisuus saavutetaan tuotteiden, palveluiden ja erilaisten tavoitteiden kautta. Edellä mainitut voivat olla esimerkiksi jatkuva talouskasvu, tyyris talvitakki, lomamatka etelän lämpöön, taistelu positiosta työpaikalla tai alhainen rasvaprosentti.

Asetamme itsellemme tavoitteen, jonka saavutettuamme voimme olla onnellisia. Mutta miksi emme olisi onnellisia jo ennen maaliin pääsyä?

Materian ja tavoitteiden kautta saavutettua onnellisuutta voi verrata jossain määrin heroiiniin. Jotta dopamiinit pysyvät ylhäällä, tulee meidän jatkuvasti metsästää suurempia ja suurempia annoksia.

Painetaan duunia viikossa viisi päivää seitsemästä, jotta voimme buukata kalenteriin Balin reissun. Rentoudutaan joogaretriitillä, otetaan Instagramiin pari uutta kuvaa, ja ollaan onnellisia. Onnellisuus-piikin tuottaman orgasmin jälkeen voimme palata arkeen ja aloittaa uuden tavoitteen metsästämisen. Paikalleen ei pysähdytä.

Tämän kertainen jakso paneutuu minimalismiin Teemun kokemusten, mutta myös onnellisuuden ja länsimaisen hyvinvoinnin kyljessä kasvavan merkityksettömyyden tunteen kautta.