Teatterin politiikkaa

Q-teatterissa esitetään Pirkko Saision romaaniin perustuvaa ja Juho Mantereen ohjaamaa näytelmää Suliko, joka sukeltaa kuolevan Stalinin pään sisään etsimään hänen muistoistaan ja unelmistaan yhteyttä elämän tarkoitukseen. Kokonaisvaltaisessa esityksissä merkittävässä tehtävässä ovat lavasteet sekä video-, valo- ja äänisuunnittelu. Ohjelmassa vieraana ovat esityksen lavasteista ja valosuunnittelusta sekä osaltaan videoista vastannut Ville Seppänen ja äänisuunnittelja Pekka Kiiliäinen. He kertovat esityksen työryhmävetoisesta valmistelusta sekä omien tehtäväalueidensa ratkaisuista. Samalla pohditaan laajemmin videoiden ja äänisuunnittelun merkitystä nykyteatterissa  ja niiden viime vuosien kehitystä. 

Koko-teatterissa esitetään liettualaisen Marius Ivaškevičiuksen näytelmää Jumalten aamunkoitto – sotarikoksen teatterillinen tutkinta. Se nojaa Anna Bilobrovan kertomukseen siitä, miten venäläiset sotilaat teloittivat hänen hänen kumppaninsa elokuvaohjaaja Mantas Kvedaravičiusin Ukrainan Mariupolissa keväällä 2022. Samalla se kuvaa usein sukupuolittunutta vallankäyttöä, joka sodan olosuhteissa pääsee pidäkkeettä valloilleen.

Ohjelman vieraana ovat esityksen ohjaaja ja Koko-teatterin johtaja Anna Veijalainen ja esityksessä näyttelevä Fanni Noroila. Keskustelussa pohditaan Ukrainan sodan vaikutusta omaan käsityksemme sodasta sekä sitä, mitä erityisiä vahvuuksia teatterilla on sodan ja väkivallan kuvaamisessa ja empatian kokemuksen vahvistamisessa.

Lokakuun alussa ensi-iltaan tullut elokuva Punainen peto luo katseen työväenliikkeen pioneeri Eetu Salinin (1866–1919) elämään ja sisällissodan ajan vasemmiston sisäiseen jännitteeseen väkivaltaisen vallankumouksen kannattajien ja maltillisempien reformististen ajattelijoiden välillä. Lars von Trierin Dogvillen (2003) ja Jörn Donnerin Armi elää!:n (2015) tapaan pelkistetyissä teatterikulisseissa toteutettu ensemble-elokuva hyödyntää brechtiläistä vieraannuttamista ja muitakin teatterin ilmaisukeinoja.

Ohjelman vieraina ovat Punaisen pedon toinen ohjaaja Veera W. Vilo ja tuottaja Roope Olenius, jotka kumpikin myös näyttelevät elokuvassa. Keskustelussa pohditaan elokuvan ja teatterin ilmaisutapojen lomittamista sekä sitä, miten sisällissodan aikaisen radikalisoitumisen ja sen vastavoimien perintöä kannattaa muistella nykyajan kärjistyvien vastakkainasettelujen äärellä.

Svenska Teaternissa esitetään Marius von Mayenburgin kirjoittamaa tuoretta Nattland-näytelmää. Siinä aikuiset sisarukset löytävät isänsä jäämistöstä Adolf Hitlerin signeeraaman akvarellin. Maalauksen myyntiarvon takia sukuhistorian aiemmin vaietut natsimielisyydet alkavat nopeasti näyttää vähemmän häpeällisiltä ja keskiluokkaiset sivistysarvot rapista.

Jakson vieraana on esityksen ohjaaja Anna-Maria Lipponen, joka on viime vuodet opiskellut ja työskennellyt saksalaisella kielialueellla. Keskustelussa pohditaan, miten holokaustista johtuva syyllisyystrauma vaikuttaa esimerkiksi Palestiina-kysymyksen käsittelyyn niin Saksassa kuin muuallakin. Samalla puidaan äärioikeiston nousun aiheuttamia jännitteitä, kulttuurikeskiluokan arvokriiseilyä sekä sitä, miten näitä asioita voi ja kannattaa käsitellä teatterissa.

Romanialais-ranskalaisen Matei Vișniecin näytelmä Lännen pikajuna kuvaa eurooppalaista fyysistä ja kulttuurista liikkuvuutta ja sen rajoja nimenomaan Itä-Euroopan ja muutenkin usein sivummalle jäävien yhteiskunnallisten kerrosten näkökulmista. Näytelmän suomenkielistä sovitusta esitetään nyt Vuosaaren Tilajakamolla Sadsongkomplex:fin ja Helsinki 98 -teatterin yhteistuotantona.

Ohjelman vieraana on näytelmän käännöksestä, sovituksesta ja ohjauksesta vastaava Jari Juutinen.

Keskustelussa pohditaan näytelmän välittämiä kuvia eurooppalaisuuden sisäisistä jännitteistä, Juutisen pitkää teatteriuraa niin kotimaassa kuin maailmallakin sekä teatterin luonnetta poliittisena ilmaisulajina.

Riikka Oksanen aloitti vuoden vaihteessa Ryhmäteatterin johtajana. Hänen viimeisimmissä ohjauksissaan yhteiskunnallisuus kohtaa suomalaisen kirjallisuuden.

Elokuun loppuun asti Suomenlinnan kesäteatterissa esitetty Missä kuljimme kerran perustuu Kjell Westön Finlandia-palkittuun romaaniin ja kertoo sisällissodasta ja sen jättämistä traumoista. Kansallisteatterissa esitettävä Muistopäivä on Elli Salon kirjanakin julkaistu näytelmä 1930-luvun suomalaisista, jotka pakenivat Neuvostoliittoon ja eksyivät sikäläiseen vankileirien saaristoon. Ryhmäteatterissa syyskaudella esittetty The Poet of Finland oli Tuula-Liina Variksen muistelmakirjaan Kilpikonna ja Olkimarsalkka perustunut esitys, joka ruoti boheemiajan miesneromyyttiä runoilija Pentti Saarikosken persoonan kautta.

Helsingin Taiteiden yössä 20.8. Rosebud Sivullinen -kirjakaupan lavalta nauhoitetussa jaksossa käsitellään Ryhmäteatterin nykytilaa, Oksasen ohjaustöitä ja hänen teatterin kautta ilmentämäänsä intohimoa ja eetosta.

Nukkevaltio-ryhmän satiirinen Saako Purra? -nukketeatteriesitys palaa Riikka Purran vanhojen nettikirjoitusten aiheuttamaan rasisimikohuun. Hallituspolitikan turbulenssien lisäksi se pöyhii myös persupuheenjohtajan yksityistä kärvistelyä. Teos aikamatkailee suomalaisen äärioikeiston historiaan, 90-luvun laman traumoihin, Jussi Halla-ahon alkuperäiseen nettilahkolaisuuteen ja suomalaisen vasemmiston nostalgiabarrikadeille. 

Ohjelman vieraina ovat käsikirjoittajat Heini ja Matti Vahtera, joista edellinen on myös ohjannut esityksen. Keskustelussa pohditaan, miten poliittisen satiirin traditio ja nukketeatterin muoto antavat välineitä ajankohtaisten yhteiskunnallisten jännitteiden höykyttämiseen.

Kauri Honkakoski Company on sanattomaan fyysiseen teatteriin erikoistunut taitelijaryhmä, joka tunnetaan esimerkiksi teoksistaan Pulpetti ja Hinterland. Lokakuun lopussa ensi-iltaan tuleva High Tide kuvaa Anton Tšehovin Kolmen sisaren tapaan suuren murroksen äärellä eksyksissä olevaa perhettä. Siinä näennäinen arkiturvallisuus järkkyy dramaattisesti ilmastomuutoksen uhkien tunkeutuessa keskelle uimarannalla vietettävää piknikkiä.

Harjoitusläpimenon jälkeen Itäkeskuksen Stoassa Kauri Honkakoski ja esityksessä esiintyvä Ines Kakkonen kertovat esityksen tekemisestä, siinä hyödyntämästään corporeal mime -tekniikasta sekä siitä, millaisia mahdollisuuksia esittävä taide tarjoaa ilmastonmuutoksen kaltaisten yhteiskunnallisten teemojen käsittelyyn.

Teatterin politiikkaa -podcast vierailee Berliinissä ja Wienissä. Tässä matkaraportin toisessa osassa esitystaideryhmä Oblivian Annika Tudeer kuvailee Wienin esittävän taiteen kenttää ja muistelee Christoph Schlingensiefin Wienin juhlaviikoilla vuonna 2000 poliittisen skandaalin aiheuttanutta teosta, joka käsitteli yhä ajankohtaisella tavalla äärioikeiston maahanmuuttoasenteita.

Kiteeltä Kölniin päätynyt tanssija-koreografi ja itävaltalaisessa Nesterval-esitystaidekollektiivissa vaikuttava Marje Hirvonen taas kertoo ryhmän wieniläisen puutarhaan tekemästä immersiivisestä Wallden-hippidystopiasta.

Lopuksi Wienin juhlaviikkojen taiteellinen johtaja Milo Rau avaa, miten tärkeää on, että poliittinen taide herättää ihmisissä kehollisen halun toimia oikein.

Teatterin politiikkaa -podcast vierailee Berliinissä ja Wienissä. Tässä matkaraportin Berliinin-jaksossa teatterikriitikko Maria Säkö arvioi tämän vuoden Theatertreffenin satoa ja itävaltalaisen Florentina Holzingerin kehollisesti kainostetamatonta estetiikkaa. Elokuussa Helsingin Juhlaviikoilla The Silence -esityksellään vieraileva saksalainen teatteriohjaaja Falk Richter puolestaan kertoo, miten Saksan nykyisessä äärioikeistolaistuvassa ilmapiirissä halutaan hiljentää naisten, ulkomaalaisten ja homojen tarinat. Lopuksi ohjaaja Janne Pellinen ja Jumppatytöt-ryhmän Ella Lahdennäki kommentoivat tuoreeltaan feministikollektiivi She She Popin esitystä ja kertovat omista kokemuksistaan Berliinin teatterin äärellä.