Olen ollut itse vuosia wannabe-minimalisti. Elämäntapa kiehtoo koska oman elinympäristön siisteys ja järjestys, yksinkertaisuus, selkeys ja arjen pyörittämisen helppous synnyttävät minulle hyvää mieltä ja rentouttaa.

Vastaavasti tavaran paljous, rojukasat ja jatkuva sähellys arjen tulipalojen melskeessä syövät henkisiä ja fyysisiä voimavaroja rotan lailla. Kysyin taannoin sosiaalisessa mediassa, että kuka on Suomen virallinen minimalismin asiantuntija ja minulla oli ilo saada langoille eniten ääniä kerännyt Teemu Kunto.

Juttelimme tunnin verran mistä minimalismissa on kyse, onko se askeettista kärvistelyä ja jatkuvaa kieltäytymistä mukavasta elämästä vai päinvastoin elämänlaatua kohottavaa ja hyvää mieltä tuottavaa? Entä miten monta tavaraa minimalistilla on kotonaan, mistä minimalismi kannattaa aloittaa, sopiiko kenelle tahansa vai onko vain harvojen ja valittujen herkkua?