Pienessä karanteenikirjakerhossa kuullaan yhdessä Suomen arvostelijain liiton kanssa tuotettu sarja keskusteluja, joissa pureudutaan taidekritiikin, kriitikon työn ja kritiikistä käytävän keskustelun ytimiin, pyritään katsomaan kritiikkiä toisin. Kriittisesti!

Ensimmäisessä keskustelussa lähdetään liikkeelle feministisen ajattelun historiasta ja päästään ainakin biofiktio-trendiin, akateemisuuden nykytilaan, tutkimuksen ja journalismin suhteeseen ja siihen, miten kriitikko tekee työstään mielekästä paitsi itselleen myös yleisölle. Keskustelemassa ovat filosofian dosentti ja sukupuolen tutkimuksen yliopistolehtori Martina Reuter ja kriitikko Maaria Ylikangas. Reuter on toimittanut Miesvaltaa murtamassa -teoksen, joka esittelee joukon filosofeja renessanssiajoilta 1800-luvulle. Pohdimme, millä perusteilla nämä ajattelijat voi lukea feministisiksi, ja miksi nykykirjallisuus ja populaaritutkimus rakastaa poimia entisajoilta "unohdettuja" naisia, antaa heille kaikenlaisia nykylukijan kaipaamia ominaisuuksia, ja mitä ongelmia siinä voi olla. Onko parempaa tapaa löytää ja ymmärtää historian lehdiltä pudonneita naistoimijoita ja -ajattelijoita?

1600-luvun feministiset filosofit vaativat (ylempien luokkien) naisille samoja mahdollisuuksia vaativimpiin opintoihin kuin miehille. Mietimme, olisiko heidän oppineisuutta korostavalla hyvän elämän ihanteellaan jotakin annettavaa meillekin, joille on kerrottu hyvän elämän olevan yksilön optimoimista markkinoita varten.

Lue myös keskustelua täydentävä Maaria Ylikankaan blogi kriitikon suhteesta tutkimukseen https://www.kritiikkinakyy.fi/2021/10/kriitikko-mita-teet-tutkimustiedolla/

Miesvaltaa murtamassa -teoksen varhaisten feministien tekstit ovat suomentaneet Tuomas Parsio, Erika Ruonakoski ja Laura Lahdensuu. Kansisuunnittelu Emmi Kyytsönen