Rooleista.

Työelämästä -podcastin neljännen jaksosarjan viimeisessä jaksossa pyöritään roolien maailmassa. Keskustelu alkaa työroolin olemassaolosta ja sen tarpeellisuudesta. Todennäköisesti historiallisesti ero työ- ja vapaa-ajan roolin välillä on ollut isompi. Nykypäivän moderneissa työympäristöissä jyrkkä ero, ainakaan tarkoituksellisesti, ei liene niin tarpeen. Oman persoonan näkyminen ja esimerkiksi tunteiden näyttäminen on sallittua, enemmänkin toivottavaa. Mutta onko olemassa tilanteita ja esimerkiksi positioita, missä erillinen rooli on kuitenkin hyväksi? Onko rooli joissain tilanteissa myös esimerkiksi puolustus- tai suojautumiskeino?

Mitenkäs ystävystyminen esihenkilön kanssa? Jos ajatellaan tätä arvostuksen ja kunnioituksen kautta, niin se on sinällään merkityksetön aspekti. Arvostus ja kunnioitus kun ei oikeasti katso mitään hierarkiaa, vaan ne ansaitaan käytöksellä ja konkreettisilla teoilla. Kuitenkin tässäkin tilanteessa roolien ja positioiden merkitys pitää tiedostaa, samoin kuin niiden mahdolliset vaikutukset niin keskinäiseen suhteeseen kuin koko organisaatioon.

Mikäli nämä herättävät ajatuksia niin ota uusin jakso katseluun/kuunteluun ja/tai kommentoi.

Itsensä johtaminen.

Otsikkoaiheesta puhutaan eri asiayhteyksissä oikeastaan suhteellisen paljon. Nykypäivän kiireisessä ja heräterikkaassa maailmassa itsensä johtamisen tärkeys korostuu Ja entisestään se korostuu kun ajatellaan niiden mahdollisuuksien ja valintojen määrää, joita jokainen pääsee tai joutuu tekemään. Välillä kuitenkin tuntuu, että tuo sanapari / termi assosioidaan johonkin tiettyyn muottiin tai monimutkaisemmaksi kuin mitä sen oikeasti tarvitsee olla. Lopulta nimittäin itsensä johtaminen, ja erityisesti sen konkretia, on hyvin yksilöllistä ja sisältää yksinkertaisia asioita.

Itsensä johtamisessa on paljon samoja elementtejä kuin johtamisessa yleisesti. Itseasiassa nämä kokonaisuudet ovat suoraan vertailtavissa, esimerkiksi mahdollistamisen, tuen ja ennen kaikkea yksilöllisyyden näkökulmasta. Samat asiat eivät yksinkertaisesti toimi kaikille, vaan parhaimmillaan yksilölliset erot on tunnistettu ja huomioitu. Toisesta näkökulmasta katsoen johtamisessa onnistumisen yksi kulmakivi on varmasti se, että kykenee johtamaan myös itseään.

Tästä teemasta lisää tuoreimmassa jaksossa.

Guruista.

Tietynlainen jalustalle nouseminen, ammattilaiseksi profiloituminen ja ehkä jopa jonkintasoinen guruilu on nykyisenä henkilöbrändien aikakautena helpompaa kuin koskaan aiemmin. Itseasiassa väitän, että yksi syy miksi tuosta henkilöbrändi -termistä on tullut vähän korvaan särähtävä, johtuu juuri brändikuvan rakentamisesta ja kiillottamisesta vailla aitoa, oikeaa substanssia.

Yksi lempiaiheistani on oikotiet ja tämä oikeastaan kuvastaa sitä pahimmillaan. Käytännössä oikotiet näkyvät silloin kun halutaan pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman nopeasti, mutta ei olla valmiita käyttämään aikaa, rakentamaan kokemusta ja näkemään vaivaa sen eteen. Tai sitten ei vaan yksinkertaisesti ymmärretä kokonaisuutta (Dunning-Kruger).

Mut mitäs sitten, kun siihen asemaan nostetaan valheellisesti muiden toimesta? Tästä ja mm. huijarisyndroomaa sivuten, Työelämästä Podcastin tuoreimmassa jaksossa.

Onnen resepteihin.

Työelämästä podcastin jaksosarja Saanan kanssa alkaa kääntymään loppusuoralle. Tähän mennessä on ehditty käsittelemään jo lukuisia aiheita niin työelämästä kuin elämästä yleisestikin. Tuorein jakso jätettiin tarkoituksella loppusuoralle, koska omalla tavallaan se kulminoi edellisten jaksojen asioita.

Näin sosiaalisen median aikakautena informaatiotulva on valtava. Periaatteessa koko ajan on tarjolla ideoita ja ajatuksia sekä vertailukohtia, mitä helposti peilaa omaan elämään - niin hyvässä kuin huonossa. Tuohon kun lisätään kulttuurilliset seikat, missä kilpailunhalu, suorittaminen ja omanlainen vallanhalu on geeneissä enemmän tai vähemmän.

Ei ole kuitenkaan olemassa mitään valmista reseptiä jonka voisi kopioida. Se resepti omaan onneen ja hyvinvointiin on yksilöllistä. Jokaisen polku on niiden oma polku. Mausteita ja vinkkejä voi ja kannattaa ottaa muilta, mutta siitä polusta pitää muokata oman näköinen. On myös hyvä muistaa, että monesti asioiden saavuttaminen vie aikaa ja vaatii aitoa halua, vaivaa ja pitkäjänteisyyttä. Usein näitä peilauksia tehdään ainoastaan lopputulokseen, eikä nähdä sitä polkua mitä se on vaatinut.

Muutoksia oman hyvinvoinnin eteen kannattaa kuitenkin tehdä enemmin kuin myöhemmin. Todennäköisesti siirtäminen myöhemmäksi ei helpota sitä ollenkaan. Ja omasta hyvinvoinnista on kuitenkin vastuussa ja velvollinen itselleen.

Yrittäjät, yritykset, intohimot ja työurat.

Työelämästä -podcast palaa takaisin pieneltä pääsiäistauolta edellisen jakson teemoja syventäen. Tässä jaksossa työelämää (ja elämää sekä hyvinvointia) ehditään peilaamaan niin parisuhdeteeman kautta kuin raiteilla etenevän mukavuusalueen kulmasta – mistä Jani käytti ”onnistuneesti” ojanpohja vertausta 😂

Tärkeimpänä asiana jaksossa pohditaan työelämän tarkoitusta hyvinvoinnin kulmasta sekä omaa suhtautumista siihen. Ymmärretäänkö se, että kaikkea ei voi kontrolloida ja kaikkeen ei voi varautua. Myöskin omat kokemukset muokkaavat omia kiinnostuksen kohteita, haluja ja näkökantoja ajan edetessä. Jokainen meistä on jollain tavalla eri ihminen viiden vuoden päästä kuin nyt – aivan samaan tapaan kuin on ollut eri ihminen viisi vuotta sitten. Tämä olisi yleisesti tärkeä ymmärtää ja antaa lupa myös itselle kyseenalaistaa ja muokata näkökantojaan.

Kun sitä omaa status quotaan haluaa sitten muokata johonkin suuntaan niin yleensä se vaatii jostain luopumista ja aktiivista otetta. Harva asia tapahtuu ihan hetkessä ja pienetkin muutokset vaativat jonkunlaista systemaattista tekemistä.

Johtamisesta yrityksiin ja yrittämiseen.

Tämänkertaisessa Työelämästä Podcastin jaksossa käsitellään 13 minuutissa niin useaa asiaa, että yhtä kulmaa on melko lailla mahdoton tiivistää. Näin ollen listataankin poikkeuksellisesti ne asiat mitkä nousevat jaksossa esille. Mikäli nämä herättävät ajatuksia, niin pistä katseluun tai kuunteluun.

Johtaminen ja viestintä.

Onko olemassa sellaista yritystä, jonka sisäisessä viestinnässä ei olisi kehitettävää? Entä voiko avoimuutta olla liikaa? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdimme tämänkertaisessa jaksossa Saanan kanssa.

Avoimuus on ihan ehdottoman tärkeää ja yksi yrityskulttuurin kulmakivistä. Täysi avoimuus ei kuitenkaan ole mikään automaattinen oikotie onneen – se voi nimittäin äärimmillään

johtaa yleiseen epävarmuuteen ja vääriin tulkintoihin, koska kaikilla ei voi millään olla näkyvyyttä kaikkiin elementteihin. Eikä tarvitsekaan.

Tästä syystä en ole esimerkiksi itse ymmärtänyt koskaan, miksi johtoryhmän kokoukset pitäisi avata koko organisaatiolle. Käytännössä se vaan johtaisi siihen, ettei siellä voitaisi käsitellä asioita riittävällä avoimuudella. Paljon tärkeämpää on huolehtia että päätetyt asiat onnistutaan viestimään onnistuneesti – mitä tehdään ja miksi?

Yksi hyvän johtamisen kulmakivi on nimenomaan onnistunut viestintä. Asioista informoidaan riittävästi ja tarpeeksi tarkalla tasolla, kuitenkaan hukuttamatta kaikkia täysin irrelevanttiin informaatioon.

Se mikä on kenellekin riittävästi tietoa, on toki yksilöllistä, minkä vuoksi johtajalta vaaditaankin hyvää tilannetajua ja arviointikykyä.

Johtaminen ja itseohjautuvuuden kulttuuri.

Ajoittain tuntuu, että itseohjautuvuus- ja hierarkiakeskusteluissa pompataan veneen toiselta laidalta suoraan toiselle laidalle. Tavallaan ratkaistaan kipukohtia toimimalla vastakohtaisesti, mikä harvoin on kuitenkaan se oikea ratkaisu. Yleisimmin balanssi löytyy jostain keskeltä. 

Syitä tähän on varmasti monia, lähtien aidosta kokeilun halusta, mahdollisimman toimivan kulttuurin löytämiseen sekä esimerkiksi konkreettiseen vastuun pakoiluun. Ei uskalleta tai haluta ottaa sitä roolia mikä ei aina ole pelkkää piknikkiä ja jossa joutuu tekemään joskus koviakin päätöksiä.

Johtamisella ja hierarkialla on kuitenkin tarkoituksensa. Avoimuuden, vapauden ja itseohjautuvuuden lisääminen ei missään nimessä poista niiden tärkeyttä. Itseasiassa monellakin tavoin se mahdollistava ja tukeva johtaminen on entistäkin tärkeämmässä roolissa. Hierarkian taas ei tarvitse merkitä valta-asemaa, valtapeliä, mikromanageerausta tai muuta pönötystä. Mutta hierarkiaan ja johtamiseen liittyy oleellisesti niin sisäiset kuin ulkoisetkin vastuut ja velvoitteet.

Kun nämä selkeät vastuut ja velvoitteet ovat olemassa, niin omaan työhön keskittyminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa. Tiedetään mitä pitää milloinkin tehdä, mitä oletetaan ja miten toimitaan siinä mahdollisesti hyvin laajassakin itseohjautuvuuden raamissa.

Johtaminen ei ole pelkkää piknikkiä. 

Yllätytkö jos sanon, että otsikon määritelmä pitää varsin hyvin paikkaansa? Itseasiassa voisi hyvin sanoa, että johtamisessa tulee jatkuvasti eteen hetkiä mistä piknikit ovat hyvin kaukana.

Jos ajatellaan johtamista yleisesti, niin meillä kaikillahan on siitä jonkunlainen kokemus - vähintäänkin johdettavana olemisesta. Luonnollisesti nämä kaikki kertyneet kokemukset ja osaltaan myös oletusarvot (opitut ja kuullut) vaikuttavat tuntemukseen, suhtautumiseen ja omaan mielipiteeseen johtamisesta. Aika helposti näistä mielipiteistä muodostuu varsin mustavalkoisia ja sitä kautta voidaan ”selkeästi” sanoa, että mitä joku tekee väärin ja mitä pitäisi tehdä toisin.

Johtaminen, kuten niin moni muukaan asia, on harvoin mustavalkoista. Pyörittäminen ja kritisointi on aina helppoa, ja oikeastaan sitä helpompaa mitä vähemmän asiasta on kokemusta. Nimenomaan tämä kokemuksen puute johtaa helposti yleistyksiin ja yksinkertaistuksiin.

Työelämästä -podcastin neljäs jaksosarja käynnistyy vahvasti johtamisen teemassa. Mikäli kiinnostaa kuulla, mitä me ollaan asiasta mieltä niin pistä kuunteluun tai katseluun!

Työelämästä Podcast, vieraanaan Saana Rossi

Työelämästä Podcastin neljäs jaksosarja käynnistyy tulevalla viikolla. Tällä kerralla pyöritään sellaisten aihealueiden ympärillä, mitkä vieraalle itselleen on hyvinkin tuttuja, mutta etenkin viime aikoina häntä on totuttu kuulemaan ihan muista yhteyksistä. Studiossa meillä on Heidin kanssa nimittäin Saana Rossi ja keskustelu pyörii hyvin pitkälle johtajuusteeman ympärillä.

Keskusteltavaa oli erittäin paljon ja aika meni kuin siivillä. Lopputuloksena materiaalia tuli ennätyksellisesti, lähes kaksi ja puoli tuntia. Toivottavasti se henki välittyy myös katselijoille sekä kuuntelijoille, ja lupaamme, että tästä saa vähintään ajatuksia mukaansa. Jokaisesta jaksosta tehdään tutusti oma postauksena, mikä löytyy myös jakson synopsiksesta. Trailerissa sekä jokaisen jakson introssa on luvassa maistiaisia tulevasta.

1/9 Johtaminen ei ole pelkkää piknikkiä

2/9 Johtaminen ja itseohjautuvuuden kulttuuri

3/9 Johtaminen ja viestintä

4/9 Johtamisesta yrityksiin ja yrittämiseen

5/9 Yrittäjät, yritykset, intohimot ja työurat

6/9 Onnen resepteihin

7/9 Guruista

8/9 Itsensä Johtaminen

9/9 Erilainen henkilörooli eri yhteyksissä?