Sanna Koskinen työskentelee Suomen UNICEFilla lapsen oikeuksien ja lapsiystävällisen hallinnon erityisasiantuntijana. Hänellä on yli 25 vuoden kokemus lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämisen parissa valtionhallinnossa, kaupungilla ja järjestöissä. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, minkälaista yhteistyön rakentamista eri toimijoiden, sektoreiden ja ihmisten välillä tämä työ vaatii.

Jaksossa on kaksi osiota, joista ensimmäisessä tarkastelemme yhteistyötä enemmän strategisella tasolla ja toisessa tarkastelemme yhteistyön inhimillisempiä puolia.

Ensimmäisessä osiossa tarkastelemme strategisen yhteistyön rakentamista erityisesti Suomen UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallin parissa. Tässä mallissa mukana olevat kunnat sitoutuvat pitkäjänteisesti vahvistamaan lapsen oikeuksien toteutumista UNICEFin työkalujen ja yhteistyön avulla. Kunnissa työtä vie eteenpäin monipuolinen verkosto: Lapsiystävällinen kunta -koordinaattorit sekä poikkihallinnolliset Lapsiystävällinen kunta -koordinaatioryhmät, johon kuuluu kunnan johtoa, edustajia kunnan eri toimialoilta, luottamushenkilöitä, hyvinvointialueen edustaja sekä järjestöjen seurakuntien ja muiden sidosryhmien edustajia.

Toisessa osiossa vaihdamme tarkastelua strategisesta inhimilliseen. Syvennymme ihmisten väliseen kohtaamiseen arjessa: Miten hyvää luottamusta, arvostusta ja kohtaamista luodaan ihmiseltä ihmiselle? Miten yhteistyö vahvistuu tai vaikeutuu sen myötä, miten ihmiset kohtaavat toisensa?

Jaksossa keskustelemme:

• Mikä estää ja toisaalta mikä mahdollistaa hyvää yhteistyötä lasten oikeuksien takaamisessa?
• Miten lapsen oikeudet viedään juhlapuheista ja sopimusteksteistä kuntien arkeen, päätöksentekoon, palveluihin ja toimintakulttuuriin?
• Miten lapsen oikeudet voivat tulla osaksi koko kunnan toimintakulttuuria, eivätkä jää vain varhaiskasvatuksen, koulun tai nuorisopalvelujen työksi?
• Miksi lapsiystävällisyys tarvitsee tuekseen rakenteita, koordinaatiota, indikaattoreita ja toimintasuunnitelmia sekä johdon sitoutumista?
• Mikä on Suomen UNICEFin rooli kuntien sparraajana ja lapsen oikeuksien työn tukijana?
• Miten lasten ja nuorten kokemustieto otetaan aidosti mukaan päätöksentekoon ja palvelujen kehittämiseen?
• Miten luottamus, arvostus ja ihmisten kohtaaminen vaikuttavat verkostotyön onnistumiseen ja miten niitä luodaan?

Jakson teemat:

00:00:00 – Sanna Koskinen ja Suomen UNICEF

00:00:44 – 25 vuotta lasten ja nuorten hyvinvoinnin parissa

00:03:43 – Lapsen hyvinvointi rakentuu monella tasolla

00:05:59 – Lapsiystävällinen kunta -verkoston koordinointi

00:08:56 – UNICEFin mandaatti ja lapsen oikeuksien sopimus

00:11:24 – Työmalli, indikaattorit ja kriittisen ystävän rooli

00:13:41 – Sitoumus, koordinaattorit ja poikkihallinnollinen ryhmä

00:17:01 – Koordinaattorien sitkeys ja johdon sitoutuminen

00:24:30 – Lapsiystävällisyys ei ole erillinen projekti

00:27:35 – Kuntien yhteistyökulttuurit ja kehittämismyönteisyys

00:36:10 – Lasten ja nuorten ääni jää liian usein kuulematta

00:39:45 – Lasten luo meneminen heidän omiin ympäristöihinsä

00:43:15 – Luottamus kaiken yhteistyön perustana

00:46:06 – Ihmiset ensin, asiat sitten

00:58:05 – Kun yhteistyötä lähtee rakentamaan väärällä asenteella

01:14:30 – Krediitit kuuluvat työn oikeille tekijöille

01:26:07 – Inhimillisyys, keskeneräisyys ja asiantuntijuus

01:36:46 – Itsetuntemus, yhteinen tavoite ja priorisointi

Vilma Mutka on oppimismuotoilija, yrittäjä ja Mukamas Learning Designin perustaja. Hänen työnsä ytimessä ovat oppiminen, muutos, kehittäminen, fasilitointi ja oppivat työyhteisöt.

Vilma on tehnyt pitkän matkan oppimisen ja työelämän kehittämisen parissa: Tiimiakatemiasta, tapahtuma-alalta, Australiasta ja Open Space -kokemuksista kohti Art of Hostingia, oppimismuotoilua ja organisaatioiden oppimiskulttuurien rakentamista.

Jaksossa keskustelemme kaikesta siitä, mikä saa ihmiset, tiimit, organisaatiot ja verkostot uudistumaan yhdessä.

• Mitä tapahtuu, kun oppiminen nähdään yhteisenä prosessina, jossa rakennetaan tiloja, rakenteita ja kulttuuria ihmisille ajatella, kokeilla, kuunnella, erehtyä ja oppia yhdessä?
• Miten työssä oppimista, tiimioppimista, vertaisoppimista ja oppivan kulttuurin muodostumista voidaan johtaa?
• Mitä oppimismuotoilu tarkoittaa työelämän ja organisaatioiden kehittämisessä?
• Mikä on esihenkilön rooli oppimisen, dialogin ja yhteisen ajattelun mahdollistajana?
• Millä tavoin oppimisen fasilitointi ja valmentaminen on enemmän taitoa kuin menetelmien käyttämistä?
• Miten tila, aika, pelisäännöt ja luottamuksellinen ilmapiiri voivat synnyttää oppimisen imun?
• Miksi omistajuus oppimisesta syntyy?
• Minkälainen on hyvä yhteisen oppimisen prosessi?

Jakson teemat:

00:00:00 – Vilma Mutka ja oppimismuotoilun maailma

00:00:58 – Oppiminen, muutos ja kehittäminen yhdessä

00:04:51 – Open Space käänteentekevänä kokemuksena

00:06:11 – Art of Hosting ja osallistava johtaminen

00:08:33 – Yhteistyötä oppii vain tekemällä

00:11:29 – Tilan tarjoilu ja oppimisen wow-kokemus

00:15:11 – Open Space, roolit ja kahden jalan laki

00:23:14 – Oppimiskulttuuri työn virrassa

00:27:35 – Oman työn merkitys ja työn tuunaaminen

00:31:18 – Esihenkilö oppimisen mahdollistajana

00:34:42 – Työpaikalla pitää myös treenata

00:42:57 – Omistajuus syntyy kuulluksi tulemisesta

01:02:40 – Oppiva yksilö, tiimi ja työyhteisö

01:13:14 – Mokaaminen oppimisen ja luottamuksen lähteenä

01:31:13 – Check-in, check-out ja check-point

01:46:31 – Luottamus, yhteinen hyvä ja oma panos

Leena Huovinen on kisapappi, yliopistopappi, rovasti, työnohjaaja, sovittelija ja pitkän linjan ihmisten kohtaaja.

Huovinen on ollut suomalaisen huippu-urheilun parissa kisapappina vuodesta 2003. Hän on ollut mukana 11 olympialaisissa ja noin kolmissakymmenissä muissa arvokisoissa. Helsingin yliopiston yliopistopappina hän on toiminut vuodesta 1998. Juuri tämän jakson äänityshetkellä käynnistymässä on Huovisen 29. lukuvuosi tässä roolissa.

Leena Huovinen katsoo yhteistyötä kahdesta erityisestä maailmasta käsin: huippu-urheilusta ja yliopistoyhteisöstä. Molemmissa tavoitellaan paljon, kilpaillaan kovaa ja eletään paineen alla. Molemmissa tarvitaan myös sellaisia tiloja ja hetkiä, joissa ei tarvitse suorittaa mitään.

Tässä jaksossa keskustelemme siitä, mitä yhteistyö tarkoittaa paikoissa, joissa ihmisen arvo jää helposti suorituksen, kilpailun, tuloksen, aseman tai osaamisen varjoon:

• Miksi yliopistossa ja huippu-urheilussa tarvitaan suorituksesta vapaa alue, ja miten tällainen tila luodaan?
• Onko sielunhoidolle aikaa opiskelijoiden, henkilökunnan ja urheilijoiden arjessa, ja mihin tätä tarvitaan?
• Millä tavoin luottamus voi olla parempi matkaeväs kuin epäluulo?
• Mitä tapahtuu, kun ihmiset uskaltavat lähteä liikkeelle avoimesti ja vähän tietämättöminä?
• Miten pienistä merkeistä ihminen päättelee, voiko toista lähestyä?
• Miksi kaikki ei aina ratkea puhumalla?
• Mitä hiljainen kohtaaminen voi opettaa läsnäolosta?
• Miksi myös sopimukset, rakenteet ja luottamuksellisuus ovat yhteistyön kannalta tärkeitä?

Jakson teemat:

00:00:00 – Leena Huovinen, kisapappi, yliopistopappi ja rovasti

00:03:42 – Kirkon työntekijänä ihmisten keskellä

00:10:04 – Yliopistopapin työ ja suorituksesta vapaa alue

00:15:03 – Kisapappitoiminnan historia ja nykyinen käänne

00:17:21 – Urheilijan minä-puhe muuttuu me-puheeksi

00:20:15 – Miksi juuri pappi kuuluu urheiluun?

00:22:22 – Hengellisyys, sielu ja elämän peruskysymykset

00:29:40 – Kaikkia varten uskonnosta riippumatta

00:31:53 – Miten voin auttaa ja mitä on mielen päällä?

00:36:53 – Yliopisto, huippu-urheilu ja kilpailun eri muodot

00:45:24 – Avoin yhteistyö ja yhdessä rakentamisen tila

00:47:03 – Rio, vatsatautiepidemia ja käytännön me-henki

00:53:03 – Luottamus lähtökohtana yhteistyölle

00:58:30 – Lähestyttävyys, ensivaikutelmat ja pienet merkit

01:07:33 – Hiljainen kohtaaminen ja sanojen loppuminen

01:14:18 – Sopimukset, rakenteet ja yhteistyön perälauta

01:28:14 – Kun kohtaaminen epäonnistuu ja onnistuukin

01:39:57 – Yhteinen maailma, hiljainen tieto ja päätös luottaa

Hanna Sarkkinen on vasemmistoliiton kolmannen kauden kansanedustaja (vuodesta 2015 alkaen) ja hän on toiminut sosiaali- ja terveysministerinä Sanna Marinin hallituksessa (2021-2023). Sarkkinen on tehnyt koko aikuiselämänsä ammattimaisesti politiikkaa, ensin kuntapolitiikassa ja sitten lähes 12 vuotta eduskunnassa. Hän on nyt tehnyt päätöksen, ettei ole enää ehdolla seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Sarkkinen on koulutukseltaan filosofian maisteri, pääaineenaan historia. Hän on suorittanut vastikään myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon johtamisesta. Historiallinen tarkastelu tuo tämän jakson pohdintoihin mukaan erityisesti lähdekritiikin ja suhteellisuudentajun näkökulmat. Johtamisen näkökulmasta nousee esille erityisesti ajatus siitä, että johtaminen on ytimeltään palvelutehtävä, jossa tavoitteena on auttaa muita tekemään työnsä hyvin.

Tässä jaksossa keskustelemme politiikasta luottamuksen, vallan, kilpailun, kamppailun ja yhteistyön kenttänä:

• Mitä yhteistyö tarkoittaa politiikassa?
• Minkälaista on poliittinen toiminta käytännössä, jos se ymmärretään kilpailuna eikä kamppailuna?
• Miksi politiikassa tarvitaan sekä rajoja että niiden kunnioittamista?
• Miksi esimerkiksi selkävoitto on politiikassa lyhyt tie?
• Miten sosiaalinen media ja identiteettipolitiikan nousu ovat vaikuttaneet poliittiseen keskusteluun?
• Miksi aito keskustelu onnistuu usein paremmin silloin, kun some on hiljaa ja kamerat ovat kiinni?
• Millainen puheenjohtajuus mahdollistaa hyvän yhteistyön eduskunnan valiokuntatyössä?
• Miksi epäviralliset kohtaamiset, matkat, kahvit ja kesäjuhlat voivat olla demokratian kannalta tärkeitä?
• Mitä tapahtuu, jos yhteistyöpuheesta tulee vallankäytön väline?
• Miten psykologinen turvallisuus, haavoittuvuus ja rohkeus voivat vahvistaa yhteistyötä?
• Mitä Ukrainan sodan alun ja Suomen Nato-prosessin aikainen puoluekeskustelu opetti yhteistyöstä?

Jakson teemat:

00:00:00 – Hanna Sarkkinen ja pitkä ura politiikassa

00:16:41 – Politiikka kilpailuna vai kamppailuna

00:25:56 – Kamerat kiinni ja aidomman keskustelun tila

00:29:42 – Hyvä puheenjohtajuus ja valiokuntatyön henki

00:40:32 – Luottamus vähentää varmistamisen tarvetta

00:44:49 – Henkilösuhteet, rajat ja poliittinen mandaatti

00:47:25 – Miksi selkävoitto on politiikassa lyhyt tie

00:56:56 – Epäviralliset kohtaamiset ja tutustumisen paikat

01:09:07 – Yhteistyö ei ole pakkoa eikä pakkokonsensusta

01:16:49 – Yhteistyöpuhe ja vallankäytön riski

01:32:27 – Psykologinen turvallisuus, haavoittuvuus ja rohkeus

01:46:07 – Nato-prosessi, erimielisyys ja kollektiivinen onnistuminen

Patrik Stenström on klarinetisti, Kansallisoopperan orkesterin pitkäaikainen muusikko ja varaäänenjohtaja. Hän toiminut myös Muusikko-lehden päätoimittajana ja ollut vuosien varrella lukuisissa muusikoiden edunvalvonta- ja luottamustehtävissä. Viime vuosina Stenström on hakeutunut kohti ihmisten välistä kohtaamistyötä ja työnohjausta.

Tässä jaksossa keskustelemme yhteistyöstä Kansallisoopperassa ja laajemminkin musiikinteon kontekstissa. Lisäksi keskustelemme ihmisyydestä, työnohjauksen tarpeesta ja uudistavien yhteisöjen rakentamisesta.

• Kuinka Kansallisoopperan teokset syntyvät yhteistyönä?
• Miten orkesteriin syntyy yhteinen sointi ja kollektiivinen tietoisuus?
• Miten yhtäältä vuosien vaativa suunnittelutyö ja valmistautuminen ja toisaalta kollektiivinen hetkessä eläminen voivat olla samaan aikaan läsnä?
• Miksi huippuosaajien työssä jännitteet, paineet ja armeliaisuus kulkevat rinnakkain?
• Miten muusikon esiintymisjännitys, häpeä ja hyväksynnän tarve vaikuttavat ja ovat läsnä yhteistyössä?
• Miksi ihmiset tarvitsevat rauhallisia, hitaita ja analyyttisiä keskusteluja?
• Mitä tarkoittaa ei-tietämisen tila työnohjauksessa, keskustelussa ja yhteistyössä?
• Miten pieni jatkuva kehittäminen voisi olla parempi tie kuin suuret rysäyksellä tehdyt uudistukset?
• Entä mitä voimme oppia edesmenneeltä muusikolta ja säveltäjältä Chick Corealta yhteistyöstä?

Jakson teemat:

00:00:00 – Patrik Stenström ja 30 vuotta oopperassa

00:03:26 – Kiinnostuksen monet kohteet: musiikki, kirjoittaminen, kuvaaminen ja edunvalvonta

00:09:26 – Hengittely, rauhoittuminen ja kehon kautta virittäytyminen

00:12:25 – Työnohjaus, systeemisyys ja ei-tietämisen tila

00:17:18 – Yhteistyö koko elämän ja luonnon perusilmiönä

00:20:13 – Ooppera valtavana yhteistyökoneistona

00:28:23 – Suunnittelu ja hetkessä eläminen samassa esityksessä

00:30:05 – Orkesterin kollektiivinen sielu ja yhteinen sointi

00:39:00 – Kontakti, turva ja parhaat hetket musiikissa

00:46:23 – Jännitteet, paineet ja armeliaisuuden tarve

00:49:24 – Esiintymisjännitys ja häpeä paineistetuissa tilanteissa

00:56:22 – Vinkit nuorille muusikoille: suhteellisuudentaju ja oman egon kohtuullistaminen

01:08:06 – Hyväksyvä katse ja tunne siitä, ettei ole yksin

01:18:27 – Työnohjaus, psykoterapia ja kiinnostus kulissien takaiseen elämään

01:32:44 – Rauhallisten, hitaiden ja analyyttisten keskustelujen tarve

01:37:07 – Pieni jatkuva kehittäminen suurten uudistusrysäysten sijaan

01:48:11 – Itsetuntemus, polarisaatio ja oman pimeän puolen tunnistaminen

01:56:39 – Chick Corea ja taito saada muut kuulostamaan paremmilta

Miira Riipinen on Helsingin kaupungin ympäristöjohtaja. Hänellä on monipuolinen ja pitkä kokemus ympäristöhallinnosta, ympäristövalvonnasta, ympäristönsuojelun kehittämisestä ja kansainvälisestä ympäristönsuojeluun liittyvästä yhteistyöstä. 25-vuotisella urallaan Riipinen on toiminut asiantuntija- ja johtotehtävissä eri kokoisissa kunnissa ja kaupungeissa sekä Kuntaliitossa.

Tässä jaksossa keskustelemme ympäristönsuojeluun ja ympäristöhallintoon liittyvästä yhteistyöstä. Tässä työssä kohtaavat ympäristö ja talous, paikallisdemokratia, kaupunkilaisten arki, palvelujen saavutettavuus, rakentaminen, luontoarvot, lainsäädäntö ja poliittiset arvovalinnat:

• Miten ympäristönsuojelu on kehittynyt viime vuosikymmeninä, ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia tämä on tarkoittanut yhteistyön ja johtamisen näkökulmasta?
• Miten kaupungin kasvu, luontoarvot, asuntotarve, päiväkodit, koulut, liikkuminen ja palvelut sovitetaan yhteen?
• Miten yhteistyö ja verkostot ovat asiantuntijalle ehkä tärkein vaikuttamisen ja kehittämisen kanava, mutta myös keskeinen selviytymiskeino?
• Miksi helposti lähestyttävä, mukava ja samalla kriittinen asiantuntija voi saada enemmän aikaan kuin jatkuvasti vastakkainasetteluun rakentava toimija?
• Miten virkamiehen riippumattomuus ja avoin vuorovaikutus voivat olla yhtä aikaa mahdollisia?
• Miksi verkostoilla pitää olla vastuu, omistajuus ja koordinaatio, mutta ei liian tiukkaa agendaa?

Keskustelussa avataan konkreettisesti myös Miira Riipisen johtamis- ja yhteistyöajattelua ja oppeja pitkän uran varrelta:

• Miten nuori ympäristöviranhaltija selvisi kahdessa pienessä kunnassa, joissa ympäristönsuojelu ei vielä silloin ollut kaikkien mielestä tärkein asia?
• Miten ympäristöviranhaltijan rooli ja työ on muuttunut, kun viime vuosikymmenten kehityksen myötä ympäristöasiantuntijan ei enää tarvitse tuputtaa itseään yhteiseen pöytään, vaan hänet halutaan yhä useammin aktiivisesti kutsua mukaan merkittävänä vaikuttajana?
• Miten rohkea kysyminen auttaa yhteistyössä?
• Miten vapaa keskustelu ja väljä agenda auttavat tilanteissa, joissa tiukasti aikataulutettu kokous ei riitä?

Jakson teemat:

00:00:00 – 25 vuotta ympäristöhallinnon eri rooleissa

00:04:58 – Kuntasektori, konkretia ja paikallisdemokratia

00:08:31 – Verkostot nuoren asiantuntijan tukena

00:12:01 – Kuntaliitto, lobbaus ja EU-vaikuttaminen

00:16:08 – Paluu konkretiaan ja Helsingin ympäristötyöhön

00:21:57 – Helsingin mittakaava ja sisäinen yhteistyö

00:26:33 – Verkostoituminen asiantuntijatyön menestystekijänä

00:32:07 – Ihmisten yhteen saattaminen johtamisen työkaluna

00:33:32 – Verkostojen rakenteet ja väljä agenda

00:42:40 – Mukavuus, kriittisyys ja lähestyttävyys yhteistyössä

00:52:55 – Ympäristöhallinnon aseman suuri muutos

00:59:19 – EU-lainsäädäntö selkänojana ja haasteena

01:02:14 – Luontokortti, NIMBY ja kokonaisetujen punninta

01:12:46 – Luottamus päätöksenteon yhteistyön perustana

01:19:23 – Ihmisenä työssä, ei koneiston osana

01:26:03 – Uskalla sanoa: en tiedä, voitko auttaa?

Atte Harjanne on vihreiden toisen kauden kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu, diplomi-insinööri ja on toiminut aiemmin myös ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkijana.

Tässä jaksossa pohditaan politiikkaa yhteistyön areenana: paikkana, jossa yhteiskunnan suuntaa ei voi muuttaa yksin, vaan jossa yhteistyö tapahtuu väistämättä jännitteiden, konfliktien, vaalien, julkisuuden ja erilaisten arvovalintojen keskellä.

Politiikka on ytimeltään yhteistyötä. Samaan aikaan politiikka on myös kilpailua, vastakkainasettelua ja joskus myös nollasummapeliä, jossa puolueet tavoittelevat samaa rajallista valtaa. Tästä jännitteestä syntyy jakson kiinnostava kysymys: miten politiikassa voi kilpailla, väitellä ja pitää kiinni omista arvoistaan ilman, että samalla tuhoaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen yhteistyöhön?

Keskustelemme jaksossa esimerkiksi näistä kysymyksistä:

• Miksi poliitikon yksi tärkeimmistä taidoista on kyky tehdä yhteistyötä?
• Miksi konfliktit kuuluvat politiikkaan, ja miksi konfliktin kautta voittaminen voi kuitenkin synnyttää myös vaarallisia vastareaktioita?
• Miksi politiikassa tarvitaan myös tiloja, joissa ei heti esiinnytä yleisölle vaan rakennetaan ymmärrystä rauhassa?
• Minkälaista on keskustelu ja yhteistyö eduskunnan valiokuntatyössä, ja mitä siitä voi oppia?
• Miten puoluerajat ylittävä yhteistyö syntyy, tai ainakin voi syntyä, käytännössä?
• Miten kaupunkipolitiikka eroaa eduskuntapolitiikasta, kun hallitus–oppositio-asetelma ei ole samalla tavalla läsnä?
• Miksi selkävoitot voivat politiikassa olla vaarallisia, vaikka ne hetkellisesti tuntuisivat houkuttelevilta?

Jakson teemat:

00:00:00 – Kuka on Atte Harjanne

00:02:50 – Politiikka on ytimeltään yhteistyötä

00:06:55 – Konflikti kuuluu demokratian dynamiikkaan

00:13:07 – Politiikan hitaus ja nollasummapeli

00:17:18 – Nopean reagoinnin vaarallinen julkisuuspaine

00:22:38 – Some, hengähdys ja tarkoituksellinenväärinymmärrys

00:30:04 – Julkinen näyttämö ja kulissien takainen ymmärrys

00:40:17 – Liittolaisia kannattaa etsiä laajasti

00:48:17 – Eduskunnan arjen sosiaalinen liima

00:52:38 – Valiokunnat rakentavan keskustelun tiloina

00:58:50 – Kuunteleva puheenjohtajuus ja hyväkokouskulttuuri

01:08:11 – Puoluerajat ylittävä yhteistyö käytännössä

01:11:40 – Reilu kilpailu poliittisen kulttuurin siemenenä

01:23:38 – Kaupunkipolitiikka erilaisena yhteistyöareenana

01:37:11 – Oikeassa oleminen vai maailman muuttaminen

01:46:10 – Maltti, pelisäännöt ja dialogin tila

Maria Joutsenvirta on kestävyysajattelun, vastuullisen liiketoiminnan, systeemisen muutoksen ja uudistavan johtajuuden asiantuntija. Hän on väitellyt vastuullisesta liiketoiminnasta ja ympäristöjohtamisen teemoista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hänen työnsä painopiste on siirtynyt yhä vahvemmin siihen, miten ihmiset todella kohtaavat, oppivat ja muuttavat toimintaa yhdessä.

Miten esimerkiksi kehollisuuden, transformatiivisen oppimisen ja regeneratiivisen ajattelun avulla voidaan löytää uudenlaista elämää ja yhteistyötä?

Tässä jaksossa keskustelemme siitä, mitä yhteistyössä tapahtuu sanojen, agendojen ja näkyvien toimintatapojen alla:

• Miksi yhteistyö ei ole vain yhteistä tekemistä vaan ennen kaikkea suhteissa olemista?
• Mitä tarkoittaa, että kehollisuus, tunteet ja intuitio ovat myös yhteistyössä tarvittavaa informaatiota?
• Miten esimerkiksi tila, ympäristö, asennot, liike, hengitys, ruokailu ja piirissä keskusteleminen vaikuttavat siihen, millaista yhteistyötä syntyy?
• Miten konfliktit voivat olla systeemisen muutoksen sytykkeitä, eivät vain ongelmia, joita pitäisi vältellä?
• Mitä U-teoria opettaa systeemin aistimisesta, avoimesta mielestä, avoimesta sydämestä ja avoimesta tahdosta?
• Miten regeneratiivinen ajattelu laajentaa yhteistyön myös ei-inhimillisen luonnon ja elävien systeemien tasolle?

Keskustelussa avataan myös konkreettisia esimerkkejä kehollisesta ja systeemisestä työskentelystä:

• Miltä tuntuu pysähtyä kesken podcastin tutkimaan, mitä tässä kohtaamisessa oikeastaan tapahtuu?
• Miten luottamus, turvallisuus, uteliaisuus ja avoimuus voivat tuntua kehossa ennen kuin niille löytyy sanoja?
• Miksi kehollisia menetelmiä ei kannata käyttää suoraviivaisena konfliktinratkaisukikkana, vaan avoimena tapana tutkia suhteiden laatua?
• Miten Social Presencing Theater voi auttaa näkemään systeemin jumeja, suhteita ja potentiaaleja kehollisen työskentelyn kautta?

Jakson teemat:

00:00:25 – Maria Joutsenvirta ja dialoginen lähtökohta

00:02:04 – Kohti uudistavaa työtä

00:06:11 – Suhteet, yhteistyö ja konfliktin potentiaali

00:09:32 – Näkymättömät vuorovaikutuskanavat ja kehollinen tieto

00:15:13 – Luottamus kehollisena resonanssina ja turvallisuutena

00:22:37 – Ympäristö, tila ja yhteistyön kehollisuus

00:27:06 – Intuitio, tunteet ja informaatiokanavien laajentaminen

00:33:03 – Social Presencing Theater systeemien tutkimisessa

00:56:07 – Kestävyyden kehollinen tutkiminen

01:11:28 – Kahvi, ruoka ja kohtaamisen piiri

01:15:10 – U-teoria, avoin mieli ja avoin tahto

01:32:23 – Toivo, tulevaisuus ja pienet systeemiset teot

01:36:22 – Regeneratiivisuus ja elävien systeemien ajattelu

01:46:16 – Kehomieli, check-in ja elinvoiman lisääminen

Laura Yliruka työskentelee Itlassa kehitysjohtajana yhteisövaikuttavuustyön parissa. Hänen pitkä uransa sosiaalityön, lastensuojelun, käytäntötutkimuksen, systeemisen palautetietoisen työskentelyn sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämisen parissa tarjoaa poikkeuksellisen näkymän siihen, miten yhteistyötä voidaan rakentaa sekä asiakaskohtaamisissa että kansallisissa kehittämisrakenteissa.

Tässä jaksossa keskustelemme siitä, miten lasten, nuorten ja perheiden palveluissa voidaan rakentaa vaikuttavampaa yhteistyötä:

• Miten sosiaalityön hiljainen tieto voidaan tehdä näkyväksi ja yhteisesti tutkittavaksi?
• Mitä palautetietoinen työskentely tarkoittaa käytännössä, ja miksi se on paljon enemmän kuin mittarin täyttämistä?
• Miten asiakkaan, lapsen tai nuoren oma kokemus saadaan aidosti työn kohteeksi?
• Miten systeeminen työ auttaa näkemään lapsen, perheen, verkostot ja ammattilaiset osana samaa suhdeverkostoa?
• Miten yhteisövaikuttavuus voi auttaa hyvinvointialueita, kuntia, järjestöjä ja muita toimijoita rakentamaan yhteistä suuntaa?

Keskustelussa avataan myös konkreettisia esimerkkejä:

• Miten Kuvastin-menetelmä auttoi tekemään sosiaalityön harkintaa ja hiljaista tietoa näkyväksi?
• Miksi palautetietoinen työskentely voi auttaa sekä asiakasta että ammattilaista pysähtymään sen äärelle, mikä oikeasti toimii ja mikä ei?
• Mitä Al-Holin leiriltä palanneiden perheiden vastaanotto opetti vaativasta, monialaisesta ja trauma-informoidusta työstä?
• Miten yhteisövaikuttavuudessa rakennetaan alueellisia yhteistyöfoorumeita, yhteisjohtamista, sopimuksellisuutta ja indikaattoreita?
• Miten käytäntötutkimus voi yhdistää tutkijat, ammattilaiset, johtajat, päättäjät ja kokemusasiantuntijat saman kysymyksen äärelle?

Jakson teemat:

00:00:23 – Laura Yliruka ja yhteisövaikuttavuuden lähtökohta

00:03:50 – Yhteiskehittäminen uran punaisena lankana

00:07:06 – Oppivat rakenteet ja kollektiivinen reflektio

00:11:52 – Kuvastin-menetelmä hiljaisen tiedon avaajana

00:17:30 – Palautetietoisuus tuo asiakkaan äänen näkyviin

00:25:00 – Palaute monialaisen yhteistyön välineenä

00:36:08 – Systeeminen työ ja suhdeverkostojen merkitys

00:49:35 – Mittaaminen, valta ja läpinäkyvyys

00:58:03 – Al-Hol ja trauma-informoitu tuki

01:29:02 – Yhteisövaikuttavuus siilojen ylittämisen mallina

01:35:31 – Yhteisjohtaminen, sopimuksellisuus ja indikaattorit

01:49:50 – Käytäntötutkimus vie tiedon käytäntöön

Krista Keränen on yhteiskehittämisen, palvelumuotoilun, ekosysteemien ja asiakaslähtöisen liiketoiminnan kehittämisen asiantuntija. Hänen polkunsa on kulkenut nuorena perustetusta catering-yrityksestä Laureaan, Cambridgen väitöskirjaprosessiin, palvelumuotoilun ja innovaatioiden kehittämiseen sekä nykyiseen työhön ekosysteemien, organisaatioiden ja hallitustyöskentelyn parissa.

Kristan ajattelussa yhdistyvät vahvasti käytännön tekeminen, asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen, ongelmanratkaisu, rohkea kokeileminen ja verkostojen voima. Tällä hetkellä Krista toimii yrittäjänä ja toimitusjohtajana Vision Factory Oy:ssä.

Tässä jaksossa keskustelemme siitä, miten yhteistyötä, asiakasymmärrystä ja ekosysteemistä ajattelua rakennetaan käytännössä:

• Miten catering-yrittäjyys opetti Kristalle asiakkaan todellisten tarpeiden kuuntelemista?
• Miksi hyvä palvelu ei synny vain täydellisistä yksityiskohdista vaan siitä, että ihmiset voivat rentoutua ja luottaa tilanteeseen?
• Miten epäonnistumiset, yllätykset ja ongelmat voivat muuttua oppimiseksi ja hyviksi tarinoiksi?
• Mitä Cambridgen yliopisto opetti yhteisöllisyydestä, luottamuksesta, kulttuurieroista ja epävarmuuden sietämisestä?
• Miten palvelumuotoilun tuplatimantti auttaa välttämään liian nopeita ja omiin oletuksiin perustuvia ratkaisuja?
• Miten organisaatiot voivat oppia katsomaan omaa toimintaansa asiakkaan, käyttäjän ja koko ekosysteemin näkökulmasta?

Keskustelussa avataan myös konkreettisia esimerkkejä:

• Miten 21-vuotias catering-yrittäjä oppi johtamaan hääperheitä, suuria tapahtumia ja kireitä tilanteita?
• Miksi unohtuneet riisit, hajonnut hääauto ja muut yllätykset eivät välttämättä pilaa juhlaa?
• Miten väitöskirjapolku Cambridgessa rakentui ihmisten tuen, rohkeuden ja sitkeyden varaan?
• Mitä “kulttuurilliseen katuojaan” joutuminen opetti brittiläisestä vuorovaikutuksesta ja verkostoitumisesta?
• Miksi johtajien kannattaa joskus istua hiljaa työpajan reunalla ja vain kuunnella asiakkaiden arjen tarinoita?

Jakso tarjoaa käytännönläheisen, vauhdikkaan ja syvällisen näkymän siihen, miten asiakasymmärrys, palvelumuotoilu ja ekosysteeminen ajattelu auttavat rakentamaan parempaa yhteistyötä.

Jakson teemat:

00:00:00 – Krista Keränen ja yhteiskehittämisen tausta

00:01:00 – Catering-yrittäjyys asiakkaan tarpeiden kouluna

00:06:19 – Suurten tapahtumien orkestrointi ja johtaminen

00:08:15 – Onnistuminen syntyy rentoudesta ja luottamuksesta

00:11:24 – Ongelmanratkaisu ja asenne yllätyksiin

00:14:07 – Cambridgen väitöskirjapolku alkaa

00:21:23 – Raja-aitojen ylittäminen vaatii verkostoja

00:23:12 – Cambridge yhteisöllisenä tutkimusympäristönä

00:26:30 – Vapaamuotoiset kohtaamiset synnyttävät ideoita

00:31:44 – Luottamus, kulttuurierot ja käyttäytymissäännöt

00:37:19 – Sinnikkyys, lentokorkeus ja palautuminen

00:42:24 – Ekosysteemimuotoilu ja hallitustyön suunta

00:46:09 – Palvelumuotoilun työkalupakki käytännössä

00:48:16 – Tuplatimantti auttaa ymmärtämään oikean ongelman

00:55:17 – Asiakasymmärryksen sudenkuopat ja oletukset

01:01:32 – Asiakaskyselyt eivät vielä paljasta tarpeita

01:05:31 – Ratkaisujen testaaminen ennen lanseerausta

01:09:04 – Oma ratkaisutyökalupakki ja heimon tuki

01:11:49 – Verkostot, ekosysteemit ja systeeminen ymmärrys