Vieraana on Olli Tukiainen Poets of The Fallista. Hän on pelannut kitarasankaripelin läpi. Jaksossa kuullaan, kuinka sellotunneilta ja musaluokalta ponnistetaan Vain inspiroimana kitarointimeininkeihin syvälle ja napataan Ibanez kouraan ja tehdään siitä nyt jo muutaman vuosikymmenen kestänyt ura.

Moni voisi ihmetellä, miten hifimpi kitarasankarointi voi olla jazzmasterinkatkuisen ysärin kanssa täysin loogista. Väitän, että se on, koska ysäri oli viimeinen suuri vuosikymmen uraauurtaville kitarasankareille. Grunge oli antiteesi kitarasankaruudelle, mutta myös kitarasankarit olivat outsidereita – eri tavalla outsidereita. Se, jos mikä on ysäriä. Ei ole vain yhtä formaattia.

Etenkin instrumentaalikitarasankarointi on paljon marginaalisempaa kuin edes rosoisin flanellipaitainen fuzzjunttaus, vaikka sattuisi astumaan choruspedaalin päälle ja tekemään pari divebombia floikalla.

Jaksossa vilkkuu paljon tietäjille tuttuja nimiä ja valtavirralle tuntemattomia nimiä. Vai, Petrucci, Satriani. Toki on mainittava myös kiistaton genren kummisetä Eddie Van Halen, vaikka ysärinäkökulmasta hän teki syntsarikoksia kasarilla.

Ota osaa keskusteluun – liity Facebookissa Kaikki rakastaa ysäriä -grouppiin: ⁠⁠⁠⁠⁠⁠https://www.facebook.com/groups/575622201245462