Filippiineillä alettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla tosissaan pyristellä eroon siirtomaavallasta ja unelmoida jopa täydestä itsenäisyydestä. Saariryhmä oli 1500-luvulta lähtien ollut Espanjan siirtomaa. Se oli synnyttänyt Asiaan katolisen maan, jossa espanjalaisen kulttuurin vaikutus oli suuri. Tietyllä tapaa Filippiinit muistuttikin Espanjan siirtomaita latinalaisessa Amerikassa. Ja pitkään Amerikasta käsin Espanja Filippiinejä myös hallitsi. Täysin uusi vaihe vapaustaistelussa alkoi kun Espanjan ja Yhdysvaltojen välille syttyi Kuubasta käsin alkanut sota 1800-luvun viimeisinä vuosina. Hävittyään sodan Espanja joutui luovuttamaan Filippiinit Yhdysvalloille. Filippiinien vapaustaistelu ei sammunut, vaikka vastassa oli nyt uusi siirtomaaherra. Filippiiniläiset eivät kuitenkaan onnistuneet asein vapautumaan Yhdysvaltojen otteesta, mutta alun väkivaltaisten vuosien jälkeen tilanne rauhoittui. Lopulta toisen maailmansodan ja Japanin verisen miehityksen jälkeen Filippiinit sai itsenäisyyden.

Rooma, ikuinen kaupunki, länsimaisen kristillisyyden ja sivistyksen kehto, syntyi 700-luvulla eaa, satoja vuosia ennen Rooman valtakunnan suuruuden aikaa. Vaatimattoman, seitsemälle edelleen Rooman keskustassa sijaitsevalle kukkulalle rakennetun kaupungin perustivat legendan mukaan kaksosveljet Romulus ja Remus, sodan jumala Marsin ja papitar Rhea Silvian pojat, joita naarassusi ruokki. Veljekset kilpailivat siitä, mihin tarkalleen kaupunki perustettaisiin, sillä seurauksella, että Romulus surmasi Remuksen. Romuluksesta tuli Rooman kuningas. Tämä hurja tarina istui hyvin myöhemmin agressiivisesti ja periksiantamattomasti laajentuneen Rooman valtakunnan eetokseen.

Englannin kuningas Henrik VIII oli Tudor-suvun toinen hallitsija seuraten isäänsä Henrik VII:ää 1509 valtaistuimelle 18-vuotiaana. Hän oli komea renessanssi hallitsija, josta elämänsä loppuvaiheessa tuli pöhöttynyt, sairas, vainoharhainen tyranni. Henrik VIII on kuuluisa kuudesta avioliitostaan, mutta hänen tavoitteensa saada avioero ensimmäisestä vaimostaan johti itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen. 

Jakson vieraana on työelämäprofessori, kirjailija ja Helsingin ex-apulaiskaupunginjohtaja ym. Pekka Sauri, jonka kiinnostuksen kohteena on Helsinki, Itämeren tytär. Keskustelemme Helsingistä sekä historian että henkilökohtaisen suhteen näkökulmasta.

• (00:03) - Chapter 1

Länsi-Rooman viimeisiä hetkiä edeltävinä vuosikymmeninä 300-luvun lopussa alkoi Keski-Aasian loputtomilta aroilta Eurooppaan työntyä hurja ratsastaja- ja paimentolaiskansa hunnit. Ei tiedetä tarkkaan mistä he tulivat tai keitä he olivat. Hyökkäyksellään länteen hunnit antoivat alkusysäyksen niin ikään Eurooppaa mullistaneille kansainvaelluksille. Lähes koko Euroopan polvilleen saaneiden hunnien pelätyimmäksi ja suurimmaksi johtajaksi nousi lopulta Attila, “Jumalan ruoska”. Attilan jälkeen hunnien valtakunta hajosi ja hunnit poistuivat historian näyttämöltä lähes jälkiä jättämättä.

Vuonna 1066 Englannin kruunua tavoitteli jopa neljä mahtimiestä: anglosaksiset ylhäisöveljekset Harald ja Tostig Godwininpoika, norjalainen viikinkipäällikkö Harald Ankara sekä Normandian herttua Vilhelm II, joka tunnettiin myös lisänimellä Äpärä, myöhemmin Valloittaja. Kaikkien suonissa virtasi viikinkiverta. Valtataistelun lopputuloksella oli mullistava vaikutus Englannin ja todennäköisesti myös koko maailman historiaan.

Yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista merenkävijöistä, brittiläinen James Cook syntyi Yorkshiressä maatyöläisperheeseen 1728. Hänestä tuli tutkimusmatkailija, meriupseeri ja kartoittaja, joka teki kolme purjehdusmatkaa Tyynellemerelle kartoittaen eurooppalaisille aiemmin tuntemattomia laajoja alueita, tehden samalla luonnontieteellisiä havaintoja. Cookin ansioksi voi laittaa myös sen, että keripukin merimatkoilla aiheuttamista kuolemista päästiin eroon. Cookin kolmas matka Tyynellemerelle koitui hänen kohtalokseksi.

Tuhannet Etelä-Afrikan buurit lähtivät 1800-luvun alkupuoliskolla suurelle vaellukselle Kapmaan siirtokunnasta kauas koilliseen sisämaahan. Syynä hollanninkielisten buurien lähtöön oli tyytymättömyys brittien hallintoon. Britit olivat muun muassa kieltäneet orjakaupan, ja vahvasti uskomansa Jumalan tahdon mukaisesti eläneet buurit kokivat, että heidän elämäntapansa ja sosiaalinen järjestys olivat uhattuina. Sisämaassa buurien perustamista tasavalloista tuli brittien kiinnostuksen ja ahneuden kohde, kun sieltä löydettiin laajat kulta- ja timanttiesiintymät. Buurit ja britit ajautuivat kahteen sotaan 1800-luvun lopussa, mikä lopulta päätti buuritasavaltojen itsenäisyyden. Varsinkin toinen buurisota herätti paljon huomiota Britanniassa ja muualla lännessä. Buurit saivat sympatiaa osakseen alkumenestyksensä johdosta sekä brittien perustamien keskitysleirien ja hävityssodan takia.

Huhtikuussa 1915 yhdeksän kuukautta ensimmäisen maailmansodan alettua britit ja ranskalaiset nousivat maihin Gallipolin niemimaalla Dardanellien salmen suulla Turkissa. Tarkoitus oli edetä Konstantinopoliin ja pakottaa Saksan ja Itävalta-Unkarin liittolainen Turkki pois sodasta. Joukot eivät päässeet rantaa paljoa pidemmälle, vaikka joukkoja oli lopulta lähes puoli miljoonaa. Lopulta vuoden 1916 alussa joukot vetäytyivät. Britanniassa tappio johti hallituksen kaatumiseen, ja suurimmaksi syntipukiksi leimattiin laivastoministeri Winston Churchill.

Yhdysvaltojen poliittinen kahtiajako puhuttaa tänä päivänä ja jotkut pelkäävät jopa aseellista konfliktia. 1800-luvulla Yhdysvalloissa käytiin tuhoisa sisällissota kun kansakuntaa repi muun muassa kysymys orjuudesta. Sisällissota alkoi virallisesti vasta vuonna 1861, mutta Keskilännen Kansasissa orjuuden vastustajat ja puolustajat ottivat verisesti yhteen jo 1850-luvulla. Monen mielestä sisällissota käynnistyi jo sieltä.