On hyvin lohdullista ymmärtää, että tunteiden ristiaallokko on täysin normaalia. Jatkuvasti ei voi olla onnellinen ja hypessä, eikä jatkuvasti myöskään surullinen ja onneton. Hyvissä tunnetiloissa on ihanaa kellua, mutta ne eivät kestä loputtomiin. Ikäviä tunteita on myös käytävä läpi. Niiden kautta tapahtuu kasvu.

Mitä on sielunkumppanuus? Voiko sellaista oikeastaan olla ollenkaan olemassa? Vai onko se vain toiveajattelua, jota toivomme eräänlaisena henkisenä kokemuksena? On totta, että on tärkeää tuntea syvää yhteyttä toiseen ihmiseen, kokea täydellistä hyväksyntää juuri sellaisena kuin on. 

Luovuus parantaa ja luo hyvän olon. Luovuus ajatellaan kuuluvaksi vain niille, jotka tekevät taidetta tai ovat suuria innovaattoreita yritysmaailmassa. Mutta luovuus itseasiassa kuuluu kaikille. Me kaikki olemme luovia omalla tavallamme. On vain löydettävä se omasta sydämestä.