Identiteettipolitiikan kritiikki on ollut feministisissä keskusteluissa tapetilla jo pidemmän aikaa. Esimerkiksi monia vähemmistöihin kuuluvia aktivisteja on moitittu niin sanottuihin sorron olympialaisiin osallistumisesta, joissa kamppaillaan eniten sorretun aseman saamisesta. Mutta olisiko sittenkin osuvampaa kohdentaa kritiikki sorrettujen vähemmistöjen sijasta woke-kulttuuriin, jossa pääosin etuoikeutetut aktivistit kilvoittelevat siitä, kuka on kaikista eniten hereillä ja nopein reagoimaan uusiin pöyristyttäviin skandaaleihin […]