Jo 2000 vuotta on kulunut siitä, kun Jeesus Nasaretilainen kärsi ja kuoli ristillä äärettömän väkivaltaisen ja julman häpeäkuoleman. Jälleen tänä pääsiäisenä, kristikunta kerääntyy muistamaan teloitetun Kristuksen viatonta uhria, ja sitä, miten lopulta elämä voittaa, narsissit kukkivat ja kaikki saavat ylösnousemuksen merkiksi nauttia suklaamunia.

Mutta mitä ajatella siitä, ettei inhimillinen pahuus ole suinkaan missään vaiheessa kadonnut maailmasta? Entä esimerkiksi Apartheid, Auschwitz tai se, miten tälläkin hetkellä Lähi-idässä, Jeesuksen sovituskuoleman maisemissa, tuhansia viattomia lapsia on kuollut sodan sivullisuhreina? Onko ihmiskunta oppinut mitään, vai tuleeko ihminen aina vuodattamaan toisen ihmisen veren maahan?

Mitä tarkoittaisi, jos pääsiäisen sanoma otettaisiin vakavasti keskellä maailmaa, joka on vuosituhannesta toiseen täynnä julmuutta, väkivaltaa ja suoranaista pahuutta? Vieraina ovat piispa Mari Parkkinen ja dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainio Helsingin yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

”Koulutusihme”. ”Oppimisen mallimaa”. Suomessa on totuttu arvostamaan koulutusjärjestelmäämme ja ajattelemaan, että juuri koulutus tarjoaa ratkaisuja vaivaan kuin vaivaan. Viime aikoina huolta ovat herättäneet erityisesti lasten ja nuorten laskevat oppimistulokset, osaamisen heikentyminen ja PISA-tulokset. Mitä tehdä ja miten, jotta saadaan Suomi uuteen nousuun? Entä minkä vuoksi osa lapsista ja nuorista vaikuttaa voivan nykyisen koulutusjärjestelmän pyörteissä entistä huonommin, vaikka lapsuuden pitäisi olla huolettomuuden aikaa?

Vai ovatko kysymykset ja huolenaiheet ehkä väärin asetettuja? Pitäisikö nyt osata kysyä, miksi kasvatus ja koulutus vaikuttaa tässä ajassa asettavan yhä nuoremmille paineita optimoida itseään, kasvattaa ihmispääomaa, tehdä oikeita valintoja, pedata tulevaisuutta ja tulla kilpailukykyiseksi ”osaajaksi”? Opettaako koulutusjärjestelmä lapsia ja nuoria elämään talous- ja tuottavuuskasvun välineinä, ahdistumaan tulevaisuudesta ja kokemaan jatkuvaa riittämättömyyttä kilpailukykyvaltion puristuksessa?

Mitä ajatella kasvatuksen ja koulutuksen suurista päämääristä? Tätä ovat pohtimassa yhteiskuntatieteilijä, professori Kristiina Brunila Helsingin yliopistosta ja tulevaisuudentutkija, Sitran ennakoinnin asiantuntija Otto Tähkäpää. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Minkälainen on ideaali lapsuus? Moni vastaa luontevasti, että onnellinen. Samaan aikaan moni vanhempi kokee velvollisuudekseen tarjota jälkikasvulleen parhaat mahdolliset ainekset tulevaisuutta ajatellen. Määrittäähän lapsuus aivan ainutlaatuisena elämänvaiheena myös tulevaa aikuisikää, joten nyt täytyy varmistaa eväät hyvään ja onnistuneeseen elämään, eikö vain?

Samalla saatetaan nostalgisoida omia, ajan kultaamia varhaismuistoja, ja koetaan syyllisyyttä, jos omalle lapselle ei ehkä pystykään tarjoamaan samaa – sitä onnellista ja huoletonta lapsuutta. Oman lisänsä onnellisen lapsuuden tavoitteluun tuovat yhteiskunnalliset paineet tarjota lapselle esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia, rajoittaa ruutuaikaa, olla läsnä, lomailla ja muistaa myös hoitaa koulutehtävät kunnialla.

Mutta tulisiko lapsuus ylipäätään käsittää erityislaatuisen onnellisena aikana, vai onko onnellisuus huono päämäärä ideaalia lapsuutta pohtiessa? Mitä lapsi lopulta kaipaa hyvään elämään? Vieraina ovat lastenpsykiatrian professori Kaija Puura sekä lapsuuden ja perhe-elämän historiaan erikoistunut yliopistotutkija Antti Malinen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

“Koti, uskonto ja isänmaa.” Suomen historiassa kansallismielisyys on perinteisesti nivoutunut voimakkaasti kristillisyyteen ja Suomen oloissa nimenomaan luterilaiseen kirkkoon. Siinä missä aiempina vuosikymmeninä esimerkiksi jumalanpilkka voitiin nähdä hyökkäyksenä sekä kirkkoa että kansakuntaa vastaan, on suomalainen politiikka 2020-luvulla jo varsin maallistunutta. Esimerkiksi eduskunnassa uskontoon liittyvä retoriikka on varsin marginaalista. Samaan aikaan poliittinen kenttä on kuitenkin viime vuosina ollut suuressa muutoksessa ja erityisesti politiikan amerikkalaistuminen entistä havaittavampaa.

Yhdysvalloissa tilanne uskonnollisuuden vaikutuksesta politiikkaan on hyvin toisenlainen ja erityisesti kristillinen nationalismi arkipäiväisempi ilmiö kuin Suomessa. Miten kristillisen nationalismin käsite soveltuu suomalaisen poliittisen kentän tarkasteluun 2020-luvulla, ja mitä käsite voisi Suomen oloissa ylipäätään tarkoittaa? Onko Suomessa poliittista nationalismia, minkälaista ja miltä tahoilta? Minkälaisia päämääriä sillä tavoitellaan, ja mitä tekemistä tällä kaikella lopulta on kristinuskon kanssa?

Vieraina ovat uskonnon ja politiikan välisiä yhteyksiä tutkinut uskontotieteen professori Titus Hjelm ja kirkkohistorian sekä poliittisen historian dosentti Ville Jalovaara. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Rakkaus – sitähän me kaikki hamuamme ja janoamme. Halu rakastaa ja tulla rakastetuksi vaikuttaa olevan kiinteä osa ihmisolennon universaalia olemusta. Jos katsotaan ajassa taaksepäin esimerkiksi maailman uskontoja tai viisausperinteitä, niin rakkaus näyttelee varsin merkittävää osaa otettaessa askelia kohti ideaalia olemassaoloa. Jotain rakkauden perimmäisestä olemuksesta kertoo jo lausahdus: Jumala on rakkaus.

Mutta miten selittää jotakin niin suurta ja kaunista kuin rakkaus? Mitä rakkaus on tai ei ole? Miksi juuri rakkaus nousee niin monessa yhteydessä inhimillisen elämän johtotähdeksi? Onko kyse vain laumaeläimen evolutiivisesti kehittyneestä tarpeesta selviytyä vai jostakin suuremmasta ja vaikeammin sanoitettavasta? Onko rakkauden olemus filosofista yläpilveä vai myös jotakin luonnontieteellisesti tarkasteltavaa?

Keskustelemassa ovat rakkauden tutkimukseen perehtyneet filosofi-tutkija ja kirjailija Pärttyli Rinne sekä ekumeniikan professori Risto Saarinen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Merkityksellinen ja hyvä elämä – sitähän kaikki meistä haluavat ja etsivät. Arkielämän pyörityksessä olennainen saattaa kuitenkin unohtua. Kiireiden keskellä sekä aika että huomio saattavat kulua enemmänkin lillukoidenvarsia jahdatessa. Tarkentuisiko kyky keskittyä olennaiseen, jos saisi tietää, että elinaikaa on jäljellä enää 100 päivää?

Kirjailija Leo Stranius päätti elää kolme kuukautta sillä ajatuksella, että sadan päivän päästä kaikki olisi ohi. Muuttuiko arki tai kirkastuivatko käsitykset siitä, mikä lopulta on tavoittelemisen ja elämisen arvoista? Entä mitä merkityksellinen elämä tarkoittaa Suomen tunnetuimpiin kestävän hyvinvoinnin asiantuntijoihin lukeutuvalle professori Arto O. Saloselle?

Merkityksellisestä elämästä ovat keskustelemassa kestävän hyvinvoinnin asiantuntija, professori Arto O. Salonen ja ”101 onnen päivää” -kirjan julkaissut toimitusjohtaja ja kirjailija Leo Stranius. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

“Jumalaan uskomisella on kaupunkilaiskuplassa surkea maine. Uskoon liitetään mielikuvissa sellaisia asioita kuin äärikonservatiivisuus, homofobia ja tiedevastaisuus.” Näin pohti uutistuottaja Johanna Malinen Helsingin Sanomissa (17.1.2024) julkaistussa kolumnissaan “Uskon Jumalaan, ja sen myöntäminen kauhistuttaa”.

Moni nyky-Suomen uskonnolliseksi identifioituva tunnistaa samat ennakkoluulot: julkisesti uskonsa tunnustava joutuu helposti selittelemään positiotaan välttääkseen sosiaalista stigmaa ja häpeän kokemuksia. Uskonnollisuuteen saatetaan julkisessa tilassa liittää lähtökohtaisesti ajatuksia jostakin negatiivisesta ja vältettävästä jopa siinä määrin, että uskova näyttäytyy sekulaarin yhteiskunnan keskellä älyllisesti ja eettisesti vajavaisena olentona, joka haluaa lähinnä mielikuvituskaverin turvin sortaa ja alistaa muita. Miten esimerkiksi kristityksi tunnustautumisesta on periluterilaisessa Suomessa tullut radikaali julkilausuma?

Yhteiskunnallisen uskontoallergian merkitystä ja stigmaa ovat purkamassa muusikko, kirjailija ja kolumnisti Linda-Maria Raninen, pappi ja oppilaitosyhteistyön asiantuntija Stiven Naatus Kirkkohallituksesta sekä dosentti ja uskonnondidaktiikan yliopistonlehtori Saila Poulter Helsingin yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Millainen on sivistynyt ihminen? Ehkä joku, joka tuntee tapakulttuurin, osaa formaalilla illallisella käyttää oikeita aterimia oikeassa järjestyksessä, lukee klassisia kieliä, siteeraa kirjallisuuden klassikoita ulkomuistista tai käy henkevää keskustelua päivän politiikasta?

Vai onko sivistyksessä kyse jostakin paljon enemmästä – ehkä jopa ihmisyyden parhaiden puolien valjastamisesta, epäitsekkäästä yhteisen hyvän tavoittelusta ja jopa yhteiskunnallisesta muutosvoimasta? Näyttäytyykö ilmastonmuutoksen keskellä sivistys jopa vastavoimana valta-asemaan nousseille hyöty- ja kehitysajattelulle?

Vuosi 2024 on Suomessa nimetty sivistyksen teemavuodeksi, mutta mitä sivistys tarkoittaa ja millaista sivistystä ihmiskunta tarvitsee? Aiheesta ovat keskustelemassa opettajankouluttaja ja kirjailija Hannele Cantell, kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä sekä kasvatustieteen apulaisprofessori Antti Saari. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

”Terve sielu terveessä ruumiissa”, sanottiin jo antiikin aikana. Paavali puolestaan muistutti ruumiin olevan Pyhän Hengen temppeli. Länsimainen kulttuuri ja kristillinen traditio ovat kuitenkin pitkään rakentuneet ruumiin ja hengen, tai kehon ja mielen, erottamiselle toisistaan. Toisenlaista näkökulmaa ovat usein edustaneet esimerkiksi varhaiskristilliset askeetit sekä luostarilaitoksen tiukkaa kurinalaisuutta vaativille rutiineille omistautuneet munkit ja nunnat.

Fitness-pappi Jussi Koivisto ei koe omakseen lempeää kehollisuutta, vaan hakee “raa’an rautaterapian” avulla jopa “barbaarista” suhdetta itsensä jalostamiseen kivun ja kärsimyksen avulla. Mottonaan hän pitää lausetta: “Kristus vie helvetin kautta taivaaseen”. Onko kyse kristillisen askeettisen perinteen jatkumosta ja elämästä “modernina munkkina”, vai miten nykyajassa kohtaavat ankaralle kehon kurittamiselle perustuva urheilumaailma ja armoa julistava kristinusko? Voiko elämän hengellinen syvyys löytyä ruumiin jalostamisen kautta?

Fitness-pappi, teologian tohtori Jussi Koiviston kanssa on keskustelemassa kristillisen asketismin historiaan erikoistunut yliopistonlehtori Joona Salminen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Valtaosin miesten hallitsemassa maailmassa erityisesti monoteistiset uskonnot – juutalaisuus, kristinusko ja islam – on helposti tulkittu naisia alistaviksi rakenteiksi. Historian naisten omat kirjoitukset kuitenkin laajentavat tätä käsitystä: uskonto on saattanut heille olla myös voimavara, joka on tarjonnut vaikuttamismahdollisuuksia, tapoja toteuttaa itseään eri aikoina ja jopa väyliä auktoriteettiasemaan.

Muuttuuko näkökulma patriarkaalisten rakenteiden värittämään uskonnollisuuteen, jos mennyttä aikaa tarkastellaan historian naisten itsensä tarjoamien linssien läpi – kirjoitustaitoisten naisten omien tekstien valossa? Millaisia pyhyyden tulkkeja naiset ovat olleet kolmen monoteistisen uskonnon keskellä?

Keskustelemassa ovat “Naiset pyhyyden tulkkeina. Kirjoituksia uskonnosta, sukupuolesta ja elämästä antiikista uudelle ajalle” -kirjan (Gaudeamus 2023) toimittaneet teologisen- ja sosiaalietiikan vanhempi yliopistonlehtori Virpi Mäkinen sekä globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola Helsingin yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.