Ilmastopolitiikkaa ei Suomessa koeta seksikkääksi. Siitä puhutaan teknokraattisesti, ikään kuin ilmastonmuutos ei muuttaisi kaikkea. Elämän massatuhonta tuntuu olevan kaukana tuolla jossakin. Miten palauttaa konflikti ja kritiikki ympäristöpuheeseen? Miksi jotkut ekoaktivistit fiilistelevät niukkuutta ja miksi ilmastokeskustelu menee aina yksilöiden lomalentoihin?

Entä puhe ihmisen geologisesta aikakaudesta, antroposeenista? Eikö ole aika löysää laittaa ympäristötuho ja joukkosukupuutto “ihmisen” nimiin, kun kyse on kapitalismin leviämisestä maailmanlaajuiseksi?

Pontusta vaivaa taiteilijoiden itsekeskeinen kusipäisyys, joka liittyy kaiken työn taiteilijamaistumiseen. Veikkaa vaivaa Antero Vartian ja Juhana Vartiaisen yhteinen porvarillinen pyhiinvaellus. Yhdessä puhutaan hautajaisista ja häistä.