Tässä jaksossa Otto ja Pete puhuvat työstä. Molemmat ovat tehneet töitä jo lapsesta asti, ja siksi aihetta lähestytään kokemuksen, ei pelkän teorian kautta.

Työ voi olla kuormittavaa, kuluttavaa ja joskus pakon sanelemaa. Tällaisena aikana jo pelkkä selviytyminen vaatii monelta valtavan määrän työtä. Samalla työ voi olla myös väline vapauteen. Se voi antaa ihmiselle suuntaa, voimaa ja kykyä seistä omilla jaloillaan.

Keskustelussa pohditaan myös työn ja sisäisen työn suhdetta. Voiko ulkoinen työ opettaa jotakin olennaista kurinalaisuudesta, omasta tahdosta ja maailmassa toimimisesta? Entä milloin työ alkaa imeä mukaansa niin, että kuormituksen rinnalle syntyy myös merkitys, virtaus ja palkitsevuus?

Jakso avaa kysymystä siitä, millaisista periaatteista käsin työtä kannattaa tehdä. Miten työn imuun voi päästä, ja miten työ voisi muuttua pelkästä pakosta tavaksi osallistua elämään täydemmin?