Eri kansojen mytologioissa on hämmästyttävän runsaasti samoja elementtejä, kertoo akateemikko Anna-Leena Siikala. Lisäksi on yllättävää, että kansanrunouden systemaattinen tutkiminen alkoi jo 1500-luvulla.
Anna-Leena Siikala kertoo niin uhrilehdoista, pyhinä pidetyistä aitoista, kivistä ja puista. Myös Sampo - tai Sammas - saattoi hyvinkin olla tällainen taivaankantta yllä pitävä maailmankivi. Kalevala ei myöskään olllut mitenkään tarkkarajaisesti suomalainen ilmiö. Suurin osa Kalevalan materiaalia löytyy virolaisesta laulu- ja runoperinteestä.
Voi myös esittää, että itämerensuomalaisessa tai suomalais-ugrilaisessa tarustossa naisen asema oli poikkeuksellisen vahva.