Kevyen liikenteen väylien pitäisi olla turvallisia ja terveellisiä meille kaikille, mutta tilastojen valossa näyttää siltä, että iäkkäille ihmisille ne ovat moninkertaisesti vaarallisempia paikkoja kuin meille muille.

Lue myös: Hoitavatko robotit pian vanhuksia? Virtuaalihoito yleistyy vanhusten kotihoidossa – katso, miten kotimaakunnassasi toimitaan jo nyt!

Onnettomuustietoinstituutti kerää tilastoja kaikkein vakavimmista, kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Sen mukaan vuonna 2017 kevyenliikenteen väylillä menehtyi 17 yli 65-vuotiasta jalankulkijaa ja kymmenen pyöräilijää.

Moottoriajoneuvo-onnettomuuksiin verrattuna lukumäärät ovat onneksi hyvin pieniä, mutta kun otetaan käsittelyyn prosentit, kuolleista pyöräilijöistä lähes puolet, 49 prosenttia, on eläkeiän ylittäneitä, jalankulkijoista 47 prosenttia.

Ikäihmisten suurta osuutta liikennekuolemista selittää luonnollisesti se, että ikääntyessä ihmisen liikkumis- ja huomiokyky heikkenevät.

Ja kun jotain sattuu, iäkäs keho on hauras ja herkempi vammautumaan.

Lue myös: Järkyttävä ilmiö yleistyy: ihmiset eivät auta onnettomuuspaikalla, vaan ottavat mieluummin kuvia – läheisensä menettäneet kertovat, miltä se tuntuu

"Monet pyöräilijät ajavat kuin liikennesäännöt eivät koskisi heitä"

Viime vuoden ennakkotilastojen perusteella tilanne on hiukan parantunut ja ikäihmisten kuolemat vähentyneet, mutta vuodesta toiseen he kärsivät kevyenliikenteen onnettomuuksista silti enemmän ja raskaammin kuin me muut.

Hiljattain eläkkeelle jäänyttä, Suomen ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa liikennelääketieteen professoria Timo Tervoa nämä luvut sapettavat.

”Onhan tämä nyt kumma, jos ei ketään muuta huolestuta”, Tervo puhisee.

Tervo syyttää tilanteesta surkeaa liikennesuunnittelua. Hän nostaa esiin esimerkiksi Helsingin Mannerheimintiellä lukuisat vanhuksille vaaralliset ”giljotiinit”.

”Kun hitaasti liikkuva vanhus pääsee hengissä suojatietä pitkin autotien yli, ensimmäinen paikka, johon hän pääsee turvaan, ei olekaan jalkakäytävä, vaan kevyenliikenteen väylä, jossa äänettömät valtavaa vauhtia ajavat pyöräilijät suhahtelevat hänen ohitseen, elleivät aja päälle. Missään muualla Euroopassa ei näe tällaista”, Tervo sanoo.

Suomessa puhutaan hänen mielestään aivan liikaa siitä, miten terveellistä pyöräileminen on, mutta enemmän pitäisi puhua siitä, miten terveellisiä pyöräilijät ovat muille tielläliikkujille.

”Monet pyöräilijät ajavat niin kuin liikennesäännöt eivät koskisi heitä lainkaan”, hän sanoo.

Sähköpyörien yleistyessä pyörien painokin kasvaa.

Tervon mielestä pyöräilijöitä pitäisi ryhtyä suitsimaan omilla liikennevaloilla samaan tapaan kuin Tanskassa.

”Jollain tavalla meidän pitäisi pystyä huomioimaan ja kunnioittamaan iäkkäiden liikkumista enemmän.”

"Suojatien ylityspaikat ovat hölmöjä ratkaisuja"

Onnettomuustutkintainstituutin liikenneturvajohtaja Esa Räty on Tervon kanssa samaa mieltä. Teillä vallitsee vahvojen ja nopeiden laki.

”Onnettomuusaineistojen kautta en pysty tähän ottamaan kantaa, mutta omien arkihavaintojeni perusteella nämä suojatien ylityspaikat ovat hölmöjä ratkaisuja ja ansoja sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille.”

Räty näkee, että pyöräilijöiden määrä on kasvanut viime vuosina niin rajusti, ettei pyöräteiden ja muun liikenteen suunnittelu ole...

Virtuaalikäynnit, lääke- ja ateria-automaatit, turvalaitteet ja kenties myös robotit ovat yksi ratkaisu, kun hoiva-alan työvoiman ja rahojen riittävyyttä mietitään tulevina vuosikymmeninä.

Lue myös: Mitä on hyvä hoito hoivakodissa? Anninpirtissä vanhus elää kuin kotonaan

Alan nykyiset työntekijät eläköityvät nopeammin kuin uusia koulutetaan, ja väestön ikärakenteen vinoutumisen vuoksi ala joutuu kilpailemaan vähenevästä määrästä osaavaa työvoimaa.

Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n johtava tutkija Marketta Niemelä sanoo, että tekniset ratkaisut ovat mahdollisuus, jota ei voi jättää hyödyntämättä.

“Meistä suomalaisista joka viides on nyt yli 65-vuotias. Kun katsotaan kymmenen vuotta tulevaisuuteen, eläkeikäisiä on jo useampi kuin joka neljäs – noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Tarvitsemme teknologiaa ja sitä hyödyntäviä uudenlaisia palveluja”, Niemelä painottaa.

Mutta millaiseksi vanhusten hoiva muuttuu, jos teknologiset palvelut ja robotit korvaavat ihmisten työpanosta? Millaiseksi se on jo nyt muuttunut?

Robotit jakavat jo nyt lääkkeitä

"Lääkkeenne on valmiina otettavaksi!" lääkeannostelijarobotti huhuilee kotihoivan asiakasta. Jos tämä ei jostain syystä tule lääkettään ottamaan, robotti muistuttelee ja lopulta imaisee lääkeen takaisin sisäänsä. Välistä jääneestä lääkeannoksesta lähtee tieto hoitajalle tai omaiselle.

Säntillistä ja luotettavaa. Lisäksi robotin voi ohjelmoida puhumaan haluttua kieltä. Lääkkeitä ei häviä minnekään, eikä niitä tule napsittua liikaa tai väärin.

Teknologia parantaa turvallisuutta, se on selvää. Jos vanhalla ihmisellä on paikantava turvaranneke, jota voi hädän hetkellä painaa tai jonka välittämästä tiedosta muistisairaan omainen näkee, minne läheinen on eksynyt, niin ranneke voi pelastaa jopa hengen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime vuonna valmistunut tutkimusraportti summaa, että turvarannekkeen käyttö on jo vakiintunut toimintatapa kotihoidossa. Lisäksi erilaista älykästä talotekniikkaa, kuten liesivahteja, palovaroittimia ja ovien aukaisuista hälyttäviä laitteita, älymattoja sekä hyvinvointia seuraavia rannekkeita on yhä enenevässä määrin tarjolla.

Niille on kysyntää, sillä poliitikot ovat viime vuosina halunneet vahvistaa vanhusten kotihoitoa. Tämän vuoksi kodeissaan asuu yhä huonokuntoisempia ja apua tarvitsevia ikä-ihmisiä. Uusien teknisten laitteiden ja palvelujen avulla itsenäinen asuminen onnistuu entistä pidempään.

Sosiaalinen robotti SARA on Helsingin kaupungin innovaatioyhtiö Forum Viriumin kehittämä. Sen näytöltä hoitaja tai ikäihminen voi valita esimerkiksi historialuennon Suomen presidenteistä.

Sosiaaliset robotit viihdyttävät muistisairaita

Kotihoidossa teknologia säästää rahaa, kun hoitajien ei tarvitse käydä kotihoidon asiakkaiden luona niin usein.  Aivan viime vuosina joissakin kunnissa on myös testattu sosiaalisia robotteja, joiden tehtävänä on viihdyttää ja esimerkiksi laulattaa tai jumppauttaa laitoshoidossa olevia muistisairaita.

On luultavaa, että teknologiaa ja robotiikkaa pyritään käyttämään tehtävissä, joiden tuottaminen olisi muuten kalliimpaa. Pelkona on, että robotit korvaavat ihmistyötä.

Robotiikkaan perehtynyt tutkija Tuuli Turja Tampereen yliopistolta haluaa toppuutella robotteihin liittyvää intoilua. Hän korostaa, että ratkaisuja hoitaja­pulaan kannattaa etsiä myös työperäisestä maahanmuutosta ja omaisten osallistumisesta hoivaan.

Turja pitäisi parhaana ratkaisuna sitä, että robotiikkaa kehitettäisiin hoitajien avuksi, ei hoivatyön korvaajaksi.

Perimmiltään kyse on siitä,

Oletko tunnollinen? Todennäköisesti olet, koska klikkasit jutun auki.

Lue myös: Työterveyslaitos tutki: luonteesi voi suojata sinua masennukselta

Listasimme asioita, jotka kertovat tunnollisuudesta. Pitävätkö nämä kymmenen väittämää paikkansa sinun elämässäsi? Ruksita itseesi sopivat kohdat!

1. Suunnittelet elämääsi eteenpäin

Tiedät hyvin, mitä elämässäsi tapahtuu seuraavien kahden viikon aikana, koska olet merkinnyt menosi hyvissä ajoin kalenteriin. Olosi on turvallinen, kun tiedät, että ehdit tehdä kaiken, mitä haluat, ja rentoutumisellekin jää aikaa.

Jos ystäväsi ehdottavat spontaania tapaamista ”tänään illalla”, systeemisi menee sekaisin ja saatat ärtyä.

2. Haluat tehdä asiat valmiiksi

Et pidä siitä, että asiat eivät etene. Jos työpaikallasi päätetään tehdä projekti, haluat tarkat säännöt: kuka vastaa, mistä ja millaisessa ajassa. Jos olet vastuussa itse, saatat tehdä muillekin kuuluvia hommia, jotta pysytte aikataulussa.

Lue myös: Erota normaali huolestuminen ahdistuneisuushäiriöstä

3. Olet tarkka yksityiskohdissa

”Viilaaminen” on sinulle tuttua. Jäät helposti hiomaan pieniä yksityiskotia senkin jälkeen, kun kakku on muiden mielestä valmis.

Vatsassasi möyhertää, kun joudut päästämään irti omasta mielestäsi keskeneräisistä asioista. Toisinaan jonkun muun on sanottava sinulle: nyt riittää!

4. Et painele siitä, missä aita on matalin

Et välttämättä rakasta ryhmätöitä, vaikka olisit sosiaalinen ja tulisit ihmisten kanssa hyvin toimeen. Tämä johtuu siitä, että sinun on vaikea kestää sitä, että kaikki eivät ole yhtä tosissaan ja kunnianhimoisia. Menevät mielellään siitä, missä aita on matalin.

5. Inhoat myöhästymistä

Kun jotain on sovittu, se on sovittu. Jos olet sopinut tapaavasi ystäväsi tasalta, kainalosi alkavat hikoilla, kun huomaat, että ehdit paikalle vasta vartin yli. Tosin näin käy harvoin, koska olet yleensä ajoissa.

6. Kaappisi ovat järjestyksessä

Kaapissasi ei ole kesävaatteita talvella tai talvivaatteita kesällä. Et jätä likaisia tiskejä odottamaan aamua, ja tiedät, mitkä laskusi on maksamatta.

Jos et yllä sotilaalliseen järjestykseen, haluaisit kovin mielelläsi yltää.

7. Et repsahda ja heittäydy helposti

Kun lähdet ystäväsi kanssa ”yksille”, et yhtäkkiä päädy vieraassa seurassa toiselle puolelle kaupunkia. Et muutenkaan ole herkästi impulssien vietävissä. Hallitset tunteitasi silloin, kun haluat hallita.

8. Elät terveellisesti

Tiedät varsin hyvin, millainen on virallisten suositusten mukainen ruokavalio. Herkuttelet kyllä, mutta et joka päivä. Yleensä syöt ja juot järkevästi sekä liikut säännöllisesti.

9. Et improvisoi silloinkaan, kun siitä olisi hyötyä

Pysyt mielelläsi suunnitelmassa, vaikka se ei aina olisikaan järkevää. Jalkapallokentällä teet niin kuin valmentajan kanssa on sovittu, etkä lähde säveltämään, vaikka pienellä luovuudella saattaisi syntyä maali.

10. Haluat hallita elämääsi

Sinulla on pienissä ja isoissa asioissa päämäärä, jota kohti pyrit. Maltat edetä porras kerrallaan, ja pienetkin saavutukset tuottavat sinulle tyydytystä. Pidät siitä, että sinulla on hallinnan tunne.

Sait tulokseksi 0/10

Jaa tulos facebookissa

Luonne on viiden piirteen cocktail

Tuntuuko siis tutulta? Oletko siis edellä kuvatun kaltainen järjestelmällinen, suunnitelmallinen ja päättäväinen persoona?

Jos olet, voit heti onnitella itseäsi, sillä luonteesi suojaa sinua monenlaisilta harmeilta.

Miksi pidät lemmikkieläimiä, jos sinulla ei ole rahaa? Kaksi koiraa omistavalta Johannalta on kysytty tätä monta kertaa.

Lue myös: Aivot paljastavat, että ihminen rakastaa lemmikkiään samalla lailla kuin lastaan – ja siitä on lukuisia terveyshyötyjä

33-vuotiaalla Johannalla on pienet tulot, koska hän on onnettomuuden takia työkyvyttömyyseläkkeellä. Pula rahasta on todellista. Kerran Johannan puhelin suljettiin, ja hän oli pari viikkoa ilman kännykkää. Jos kengät hajoavat eikä Johannalla ole rahaa, hän teippaa ne tai yrittää löytää kirpputorilta eurolla uudet.

Johanna joutuu valitsemaan, mitä hankkii. Vähän aikaa sitten kuistin katto pääsi romahtamaan, sillä hän oli laittanut rahat tärkeämpään ­asiaan. Koiranruokaan.

”Rahankäytössäni koirat menevät kaiken edelle”, Johanna sanoo.

Koiriin kuluu joka kuukausi kymmeniä euroja. Tarkkaa summaa Johanna ei halua laskea, se vain ahdistaisi. Kun eläke tulee tilille, hän kuorii siitä ensimmäiseksi osan säästöön ­koirien menoja varten.

Johannalle koirat eivät kuitenkaan ole rahakysymys. Kyse on paljon merkittävämmästä asiasta.

Voit myös kuunnella jutun tästä:

11 vuotta sitten Johanna halvaantui vyötäröstä alaspäin. Hän on kuntoutunut käveleväksi ja liikkuvaksi, mutta elää jatkuvien kipujen, jäykkyyksien ja epilepsiaa muistuttavien kohtausten kanssa.

Itsenäinen elämä olisi mahdotonta ilman koiria. Ilman niitä Johanna ei uskaltaisi kohtausten pelossa liikkua ulkona eikä voisi asua omillaan.

Johanna ei esiinny jutussa omalla nimellään eikä kasvoillaan.

Katso koiraa silmiin

Eläimistä on ihmisen hyvinvoinnille monenlaista hyötyä. Mitä positiivisempi tunneside koirien omistajalla on lemmikkiinsä, sitä suurempia terveyshyötyjä hän saa.

Tämä selvisi lääketieteen ja kirurgian tohtorin Heimo Langinvainion tutkimuksessa.

Hyvän olon kokemus näkyy ihmisen kehossa monin mitattavin tavoin. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on esimerkiksi todettu, että jo lemmikin silittäminen lisää kipua lievittävän hyvänolonhormoni oksitosiinin tuotantoa.

Erityisesti lemmikin silmiin katsominen purskauttaa kehoon oksitosiinia. Asiaa on tutkittu koirilla: rakkaan rekun silmiin katsominen kolminkertaistaa ihmisen oksitosiinimäärän.

Tutkimuksissa on havaittu lemmikin myös vähentävän ihmisen stressiä. Pelkkä eläimen läsnäolo saa kehon stressihormoni kortisolin tason laskemaan.

Lisäksi lemmikin seura alentaa verenpainetta, ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja ja nopeuttaa esimerkiksi sydäninfarktista toipumista.

Lääketieteen tohtori, kipututkija Helena Miranda suosittelee kirjassaan Ota kipu haltuun, että kroonisista kivuista kärsivän kannattaa hankkia lemmikki.

Ponin avulla jaloille

Johannan oloa eläimet ovat helpottaneet. Ne ovat kuitenkin tuoneet vielä syvempää apua. Syyn jaksaa yrittää.

Lue myös: Ahdistunut koira tuhoaa omistajan tavarat – eläinlääkäri neuvoo eroahdistuksen hoidossa

Onnettomuuden jälkeen ihmiset tuottivat Johannalle pettymyksen. Ystävät paria lukuun ottamatta kaikkosivat ympäriltä.

”Se oli jännä. Olin sama ihminen kuin ennen, mutta en vain kävellyt. Se riitti selän kääntämiseen.”

Koirien lisäksi Johanna on saanut apua ystävänsä ponista. Siitä tuli hänen paras kuntovalmentajansa.

”Ystäväni oli ovela. Hän kysyi, voinko auttaa ponin hoidossa. Hän tiesi, ­että se kiinnostaisi minua.

Sopraano Karita Mattilan, 59, kaulalla kimaltaa kultainen alligaattori. Hän hankki riipuksen tammikuussa 2018 kotikulmiltaan Floridan Naplesista. Hän oli vaihdattamassa kultasepänliikkeessä kelloihinsa pattereita, kun hän huomasi korun vitriinissä.

Lue myös: Karita Mattila: ”Minua ajaa itsekritiikki”

Alligaattori edustaa Karitalle kotiseutua, jonka lammissa niitä ui.

Karita osti korun, koska hän tarvitsi piristystä elämäänsä. Viime talvena Karita ja hänen puolisonsa Tapio Kuneinen jättivät avioerohakemuksen. Kolmekymmentä vuotta kestänyt liitto päättyi yhteisestä sopimuksesta.

”Pitkästä liitosta erotaan vain todellisista syistä. Eromme ei ollut kuitenkaan riitainen”, Karita Mattila kertoi Kotiliedelle heinäkuussa Etelä-Ranskassa, Aix en Provencen pikkukaupungissa.

Erossa katosi arkiturva: "Tunsin itseni ajopuuksi"

Eron myötä huippusopraano Mattilan arki mullistui.

”Avioero vaikuttaa kaikkeen. Sitä ei voi peittää, enkä haluakaan.”

Lue myös: Maailmalle muuttanut Karita Mattila: ”Menestyjät eivät mahdu Suomeen”

Hän rinnastaa eron hetkeen, kun parikymppisenä menettää lapsenuskonsa. Kotiopit eivät enää päde, ja arvomaailma menee uusiksi.

Erossa elämästä katosi arkinen turva, johon pitkässä liitossa tottui. Samoin harmonia. Varmuus. Ja manageri, sillä Tapio oli hoitanut niitä hommia.

”Arjen manageeraaminen tuli harteilleni, ja aluksi se pelotti.”

Karita tunsi itsensä ajopuuksi.

”Joku on sanonut, että jos on ajopuu, ei ole muuta kuin luottamus, että pysyy pinnalla.”

Karita Mattila tähditti heinäkuussa Mahagonny-oopperaa Ranskassa.

Usko pärjäämiseen palasi

Pikkuhiljaa Karita alkoi uskoa pärjäävänsä ja oppi hoitamaan asioita, joista puoliso oli vastannut. Työku­vioissa on apuna agentti.

Sopraanon työtahti on kova, ja hän sanoo, että uusien roolien opiskelu, liikkeellä olo ja esiintyminen ovat auttaneet pysymään pinnalla vaikeinakin hetkinä.

Kuluneena vuonna Karita on itkenyt usein. Tunteet ovat purkautuneet yksin ollessa, klassista musiikkia kuunnellessa.

Vaikka hän on viihtynyt aina myös yksin, avioeron jälkeen hän on tuntenut itsensä välillä yksinäiseksi.

”Vaikka tunteeni ovat menneet vuoristorataa, en ole voinut ryhtyä surkeilemaan kohtuuttomasti ja ajattelemaan, että uuteen elämäntilanteeseen tottuminen olisi ylivoimaista.”

Hän miettii hetken ja lisää:

”Olematta uskovainen sanon, että työ on minulle siunaus.”

Toinen iloa elämään tuonut asia on ollut Twitteriin liittyminen. Vuoden sisällä 7500 ihmistä ympäri maailmaa on ryhtynyt seuraamaan sopraanon elämänmakuisia päivityksiä.

Kuuntele Karitan koko haastattelu podcastina!

Luit lyhennelmän Kotilieden jutusta, jossa Karita Mattila kertoo uudesta elämäntilanteestaan, tunteistaan, haaveistaan ja työstään. Voit lukea koko jutun Kotilieden numerosta 20/2019 (tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!) tai kuunnella sen jo nyt podcastina: 

Ihminen tuntee lemmikkiään kohtaan samaa rakkautta kuin lastaan kohtaan. Asia pystytään toteamaan tieteellisesti sekä hormonitasojen mittauksella että aivojen magneettikuvauksissa.

Lue myös: Stressaat vähemmän, nukut paremmin – näin monilla tavoilla lemmikki parantaa terveyttäsi

Amerikkalaisessa tutkimuksessa äidit katsoivat kuvaa lapsestaan ja koirastaan. Kummassakin tapauksessa äidin aivoissa aktivoituvat lähes samat avioalueet. Siis ne, joissa syntyy sähköistä toimintaa rakkauden tunteita koettaessa.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio sanoo, että rakkauden tunne on todellinen.

”Joskus kuulee vähättelyä, että ihmisen eläimeen kohdistama tunne ei ole aito. Mutta on se. Tämän osoittavat aivokuvantamisen lisäksi myös oksitosiinitutkimukset.”

Lemmikki parantaa omistajan terveyttä monella tavalla

Lemmikin aiheuttama hyvän olon kokemus näkyy ihmisen kehossa monin mitattavin tavoin. Pelkkä lemmikin silittäminen lisää hyvän olon hormoniksi kutsutun oksitosiinin tuotantoa.

Erityisen paljon oksitosiinia erittyy silloin, kun ihminen katsoo lemmikkinsä silmiin, kipulääkäri Helena Miranda kirjoittaa kirjassaan Ota kipu haltuun.

Asiaa on tutkittu koirien kanssa. Oman rekun silmiin katsominen kolminkertaistaa omistajan oksitosiinimäärän.

Mutta kehossa tapahtuu muutakin hyvää lemmikin läheisyydessä. Stressihormoni kortisolin taso laskee ja verenpaine alenee. Lemmikin seura ehkäisee omistajansa sydän- ja verisuonitauteja. Se myös nopeuttaa esimerkiksi sydäninfarktista toipumista.

Tosin terveyshyötyjen saaminen riippuu lemmikin ja omistajan suhteesta.

”Mitä positiivisempi tunneside koiran omistajalla on lemmikkiinsä, sitä suurempia terveyshyötyjä hän saa”, koirien ja niiden omistajien suhdetta kartoittanut lääketieteen ja kirurgian tohtori Heimo Langinvainio sanoo.

Lue myös: Testaa, mikä lemmikki sopii sinulle!

Koira rakastaa ihmistään

Oksitosiini on hormoni, jota erittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Se on erityisen tärkeä liima äidin ja lapsen tai emon ja pennun välillä.

Oksitosiinia vapautuu sekä ihmisen että lemmikkieläimen aivolisäkkeen takaosasta.

”Tämä on yhteinen fysiologinen ominaisuutemme, joka on hyvin vanhaa perua ja säilynyt lajien kehittyessä”, Vainio sanoo.

Vainion oman ryhmän tutkimus vahvisti, että myös koirilla oksitosiini on ratkaisevassa roolissa, kun se kiintyy omistajaansa.

”Rakkauden ja kiintymyksen tunteet ylittävät lajirajat. Koira rakastaa ihmistään yhtä lailla kuin ihminen koiraansa.”

Koirat kokevat tutkimusten mukaan ihmisen huomion suurimpana palkintona. Jopa suurempana kuin herkut.

”Näin on siitäkin huolimatta, että koirat ovat ahneita – tai kauniisti sanottuna ruokamotivoituneita. Ilmiö koskee myös ihmistä. Toisen ihmisen hymy palkitsee meitä enemmän kuin suklaa”, Vainio sanoo.

Kiinnostuitko aiheesta? Kotiliedessä 19/2019 pureudutaan kiisteltyyn aiheeseen eli köyhän oikeuteen pitää lemmikkiä. Vähävaraiset lemmikinomistajat kertovat, miten heihin suhtaudutaan ja miten he selviävät, kun lemmikin elättäminen lohkaisee ison osan tuloista. Voit nyt kuunnella koko jutun podcastina!

Kuuntele juttu "Köyhän paras ystävä":

Toissakesänä Antti Rönkä käveli Lahdessa pitkin Aleksanterinkatua, asteli kirjakauppaan ja osti ruutuvihon. Suuren mustakantisen, jossa oli punaiset reunukset.

Sitten hän jatkoi matkaa kohti Pikku Vesijärven rantaa. Siellä, vehreässä puistossa, hän istui penkille ja ryhtyi kirjoittamaan.

Voit myös kuunnella jutun:

Hetkeä aiemmin kadulla oli iskenyt epävarma olo. Kaikki tuntuivat tuijottavan häntä. Tunne oli sama kuin aikoinaan vääksyläisen ala-asteen pihalla. Mutta nyt hän oli parikymppinen kirjallisuuden ja kasvatustieteiden opiskelija.

Puistonpenkillä tekstiä virtasi. Alkoi kehkeytä tarina Aarosta, joka muistuttaa monella tapaa Anttia itseään. Pikkukaupungissa alakoulua käyvää poikaa.

Ensimmäiseksi Antti kirjoitti kohtauksen, jossa Aaron koulupäivä on päättymässä. Poikaa pelottaa. Mitä tapahtuu, kun opettaja poistuu luokasta ja hän lähtee kotiin?

Pihalla raikui summeri, ja luokka ponkaisi ylös. Tuolit raapivat lattiaa, vetoketjut vinkuivat. Pidin pääni painettuna, väistin poikien katseet. Opettaja harppoi ovelle, rasautti lukon auki, toivotti turvallista kotimatkaa.

Vilkaisin sivulle, näin poikien ahnaat, voitonriemuiset hymyt. Muistin sormet niskassani ja rähisevän kuiskauksen: ”Koulun jälkeen…” Kuulin opettajan puheen vain etäisenä kaikuna, ikään kuin olisin vajonnut veden alle. Ikään kuin ”turvallista kotimatkaa” ei olisi tarkoitettu minulle.

Lue myös: Miki Liukkonen avautuu menestyksen kääntöpuolesta: päihdeongelmia, uupumusta ja rahapulaa

Kun pääsisi pois

Vääksy näyttää kesäasussaan idylliltä. On kanavaranta veneilijöineen ja kahviloineen. Harjumaiseman molemmin puolin avautuvat kauniit vesistöt, Päijänne ja Vesijärvi.

Käymme katsomassa pihaa, jossa Antti kävi ala-astetta. Koulurakennus on purettu ja tilalle tehty uusi. Tuossa on keinut, tuossa pyörätelineet, tuossa urheilukenttä. Edelleenkään Antti Röngästä ei tunnu hyvältä seisoskella tässä.

Kiusaaminen alkoi jo esikoulussa. Nimiteltiin, jätettiin porukan ulkopuolelle ja käytiin kiinni välillä myös fyysisesti. Tätä jatkui läpi ala-asteen. Yläasteella alkoi vähitellen helpottaa. Lukioon Antti lähti Lahteen.

”Ala-aste oli minulle julmin.”

Kiusaajat olivat luokkatovereita, ­eikä luokka vaihtunut ala-asteen aikana. Pienessä taajamassa kiusaajiin törmäsi myös vapaa-ajalla.

Oppitunneilla Antti katseli usein luokan seinällä olevaa suurta maailmankarttaa ja antoi katseensa kulkea vieraiden maiden rajoja pitkin.

Että pääsisi pois.

Antti oli herkkä, arka ja rauhallinen lapsi. Kun muut laskivat innoissaan liukumäkeä, Antti katseli vierestä. Aikansa katseltuaan hän kerran totesi hoitotädilleen: jospa minäkin kokeilisin.

Perheeseen kuului pikkusisko, viestintätehtävissä työskentelevä äiti sekä kirjailijaisä, Petri Tamminen.

Kirjoittaminen oli luontaista Antillekin jo hyvin pienestä. Hän viihtyi kotona ja tykkäsi istua kirjoittamassa oman huoneen rauhassa. Ala-asteen ensimmäisillä luokilla hän kirjoitti rakastamiaan Tintti-sarjakuvia proosan muotoon.

Antti Rönkä varttui Vääksyssä.

Fyysistä väkivaltaa

Takaraivo iskeytyi betoniin. Jomottava kipu kiiri pitkin kalloa, ja luhistuin polvilleni. Reppu riuhdottiin selästäni, sininen Adidaksen reppu, jonka ostimme kesällä äidin kanssa 12-vuotislahjaksi ja joka tuoksui vielä uudelta. Tino ja Matias lappoivat repun täyteen mätiä hedelmiä ja homeisia leipiä.

– Pitäähän sulla sentään olla eväät koti­matkalle, Matias huusi.

Toki Ilkka Vainio tunsi Kari Jalkasen joten kuten jo entuudestaan, olihan Kari hänen isänsä Junnu Vainion ystävä.

Ensimmäisen varsinaisen kohtaamisen Ilkka muistaa silti Finnlevyn ruokalasta.

Voit myös kuunnella jutun:

Ilkka oli teini-ikäinen nappula, kesätöissä levy-yhtiön varastossa. Kari 15 vuotta vanhempi, uraansa aloitteleva muusikko, rahaton ja kohmelossa.

”Tarjosin varastomiehen palkalla nälkäiselle Klabbille lounaan. Se teki häneen jostain syystä sellaisen vaikutuksen, että hän muisti sen loppuikänsä. Silloinkin, kun naureskeli tehneensä minusta rikkaan miehen”, Ile muistelee.

Toinen mieleen jäänyt kohtaaminen tapahtui lähes parikymmentä vuotta myöhemmin.

Ilkasta oli tuolloin tullut jo Ile, musiikkipiirien tuntema levytuottaja ja Kari Jalkasesta Kari Tapio.

Eräänä syksyisenä päivänä Kari soitti ja kysäisi, tehtäisiinkö yhdessä levy.

Lue myös: Paula Koivuniemi ei pystyisi enää työskentelemään ilman henkilökohtaista avustajaansa

Sehän sopi.

”Ei mennyt tuntia kauempaa, kun Klabbi käveli toimiston ovesta sisään, pyysi kynää ja kysäisi, olenko tehnyt hyvät laput. Vastattuani myöntävästi hän piirsi nimensä sopimukseen lukematta sitä kunnolla”, Ile kertoo

Tuliaisinaan Karilla oli Nashvillestä ostetut strutsinnahkaiset bootsit.

”Kauhean näköiset, seitinohuesta persnahasta tehdyt, rokonarpiset kuin naamani. Ne oli tarkoitus laittaa jalkaan, kun ensimmäinen levymme julkaistaan”, Ile sanoo.

Ile Vainio: "Kari Tapio oli työmies"

Osimoilleen näin käynnistyi Kari Tapion lopullinen tie tähtiin. Hän oli jo viisikymppinen muusikko. Kiertänyt maata ja levyttänyt vaihtelevalla menestyksellä jo pari vuosikymmentä.

Lue myös: Erika Vikman ei haaveile lapsesta Dannyn kanssa

Yhdessä miehet saivat aikaan 18 kulta- tai platinalevyä. Siinä sivussa syntyi elämänmittainen ystävyys, joka oli katkolla vain kerran.

Ile Vainio ja Kari Tapio tekivät yhdessä 18 kulta- tai platinalevyä. Kuva on vuodelta 2010.

Syytä Ile ei enää muista, mutta Kari lähti toimistolta karmit kaulassa. Huusi perään, että tämä oli tässä.

”Seuraavana päivänä hän soitti ja tokaisi olleensa jo vuorokauden ilman levy-yhtiötä. Kysäisi, tarvitaanko meillä hyvää laulajaa”, Ile muistelee.

Sekä ylä- että alamäessä mukana olleena kumppanina hän on siis hyvä mies puristamaan Kari Tapion yhdeksi sanaksi.

”Työmies”, hän vastaa empimättä.

”Hän oli palkkasoturi, tykkäsi tehdä töitä.”

Ileä hymyilyttää, etteivät pitkät lomat sopineet Karille ollenkaan. Hän päinvastoin väsyi lomaillessaan.

”Ulkomaanmatkat olivat hänelle helvettiä. Kerrankin hän soitti hevoskärryistä Roomasta, vai oliko se Pariisista, ja kirosi, että ei perkele, hanki lippu seuraavaan Finnairin koneeseen, hän haluaa kotiin täältä.”

Karin nuorin poika ja pitkäaikainen manageri Joona Jalkanen kiersi isänsä keikoilla pikkunassikasta, eivätkä hänenkään mieleenpainuvimmat lapsuusmuistonsa liity lomailuun.

Esimerkkinä hän kertoo veneestä, jollaisesta isä oli aina haaveillut.

Kari Tapion poika Joona Jalkanen toimi pitkään myös isänsä managerina.

Aluksi perheeseen ostettiin puinen soutuvene. Vakaa ja hyvä uistelua varten.

Lapsi katsoo itseään pelistä. Silmissä tuikkii uteliaisuus mutta myös epävarmuus. Kuka se siellä? Pidän rullalautailusta, matkustelusta ja eläimistä. Inhoan mekkoja. En jaksa höpöttää meikeistä.

Kun muut nuoret miettivät kiinnostuksen kohteitaan ja arvojaan, 14-vuotiaalle Mesille ne olivat jo varhain selvät. Sen sijaan hän mietti, katsoiko peilistä tyttö vai poika.

”En samastunut lapsena kumpaankaan sukupuoleen”, Mesi sanoo.

Kuuntele juttu:

Hän leikki sekä tyttöjen että poikien kanssa ja piti itseään poikamaisena tyttönä. Kasvu ja kehitys paljastivat kuitenkin koko ajan lisää omasta itsestä.

Viimeisen kerran Mesi suostui pukemaan mekon neljännen luokan tansseihin. Vastahakoisesti.

”Halusin yrittää olla tyttö, mutta ei siitä tullut mitään.”

Kun Mesi oli 11-vuotias, kaverin sanat pysäyttivät. Tämä kertoi näkevänsä Mesin poikana. Oliko Mesi miettinyt asiaa? Kyllä oli, mutta nyt Mesi oivalsi, että kaikki muut näkivät hänet poikana.

”Kaverit vain odottivat, että tulen kaapista.”

Mesi mietti, miten kertoisi vanhemmilleen. Vaikka he ovat rakastavia ja lempeitä, Mesiä pelotti.

Lue myös: Entä jos nuorella on vain jokin vaihe? Näin tuet transnuorta

Mesi, 14, harrastaa nykyisin roller derbyä ja lumilautailua. Hän rakastaa matkustamista, vaikka onkin joutunut vaikeuksiin passintarkastuksessa passiinsa kirjatun sukupuolimerkinnän vuoksi.

Mikä on luonnollista?

Sukupuoli ei ole selkeä asia. Eikä luontokaan: on yksineuvoisia, kaksineuvoisia ja uroksia, jotka synnyttävät.

Lääketieteessä sukupuoli määritetään synnytyssairaalassa vauvan ulkoisten genitaalien perusteella, mutta joskus ne eivät ole selkeät. Aihe on ollut pitkään tabu, vaikka osa lapsista syntyy kehoon, jossa on sekä tyttöihin että poikiin liitettyjä tunnusmerkkejä.

Tällaisten lasten määrästä ei ole täyttä selvyyttä, ja eri määritelmissä luku vaihtelee. Suurimmillaan luku on yksi lapsi sataa syntynyttä kohden, pienin arvio taas yksi lapsi 1 500:sta syntyneestä vauvasta.

Sukupuolta ei voi myöskään määritellä vain kromosomeista. Yleensä vauva syntyy tytöksi (XX), jos siittiö kantaa munasoluun sukukromosomin X, ja pojaksi (XY), jos siittiö on Y-tapaus. Alkioon voi kuitenkin päätyä muitakin yhdistelmiä.

Myös mielen mekanismit vaikuttavat. Ihmisen kokemus voi olla toinen kuin mitä anatomia antaa olettaa.

Siinä missä intersukupuolisuus on synnynnäinen fyysinen tila, transsukupuoliset kokevat, että oma sukupuoli ei vastaa sitä, miksi se on syntymässä määritelty. Muunsukupuolinen taas ei koe omakseen tytön eikä pojan sukupuoli-identiteettiä.

Lisäksi sukupuolesta puhuttaessa on huomioitava sosiaalinen ja kulttuurinen kulma. Jaamme ihmiset kahteen luokkaan, tyttöihin ja poikiin, ja jo ultraäänitestin tulokset muovaavat sitä, mitä odotamme syntyvältä lapselta.

Lue myös: Sukupuolen korjaus pelasti Samuelin elämälle

Pakon edessä

Sängylle on aseteltu kaikki tarvittava: testosteroniampulli ja ruisku, jossa on kolmen sentin neula. Nooa, 25, puhdistaa reitensä desinfiointiaineella.

Neula pitää työntää reisilihakseen suorassa kulmassa. Jos lihas ei ole rento, sattuu. Nooa laittaa kuulokkeet korvilleen ja rauhoittaa mieltään pehmeästi soljuvalla folkilla. Rauhallinen painallus, ja hormonit ovat kehossa. Seuraavat pari päivää Nooalla saattaa olla puujalka.

Mikael Jungnerilla, 54, on paljon mielipiteitä rakkaudesta. Hän on esimerkiksi vakuuttunut, että jokaisella parisuhteella on parasta ennen päivämäärä, mutta sitä ennen kannattaa kiskaista rakastaan hieman hiuksista.

Mutta nyt hän on kohdannut ongelman. Se ei ­välttämättä ole vakavin maailmassa, mutta toisaalta juuri sellainen.

Hän on intohimoisen kiinnostunut rakkauden mytologiasta, ja nyt hän on erehtynyt lukemaan tieteellisestä teoriasta, jonka mukaan elämään mahtuu korkeintaan viisi rakkautta.

Vain viisi! Hän on käyttänyt jo ne kaikki!

Voit myös kuunnella jutun:

Vaikka Mikael asuu juuri nyt yksin, hän myöntää olevansa ihastunut, jälleen. Tunne on tuore ja tosiaan vasta varhaista ihastumista, mutta ­mitä, jos se ei tilastollisista syistä enää muutukaan rakkaudeksi? Ehkä se oli nyt tässä.

”Jos luonto onkin suuri sosialidemokraatti ja olen jo käyttänyt mahdollisuuteni”, Mikael sanoo.

Lue myös: Jenni Haukion mielestä rakkaus ei katso ikää, eikä laske numeroita

"Koska olet Mikael Jungner, seksiin tämä kuitenkin johtaa"

Linnanmäellä puhaltaa viileästi. ­Mikael näykkii kylmissään hattaraa, jonka kuvaaja on asettanut hänen käteensä. Nyt kuvitetaan rakkautta, ja Mikael Jungner on siihen tismalleen oikea mies.

Mikael Jungner tietää, että Helsingin yössä hänellä on tietynlainen maine.

Empiiristä kokemustakin Mikaelilla on. Varsinainen sarjarakastaja, saattaisi joku sanoa.

Tässä sitä siis ollaan, ja Mikael saa syyttää itseään.

Hän poseeraa kiltisti toukokuisessa viimassa, mutta ei taivu annettuun rooliin.

Toki hän tietää, että Helsingin yössä hänestä on tietynlainen käsitys, maine. Hän kertoo esimerkin.

”Oli talvi-ilta. Oli hyvin kylmä. Olin ollut ravintolassa naisen kanssa, jonka oli vaikea saada taksia. Ehdotin, että mennään minun luokseni odottamaan. Keitän vaikka teetä.”

Nainen suostui. Mentiin Mikaelin kotiin Bulevardille. Kun Mikael oli keittiössä valmistamassa luvattua ­teetä, nainen katosi.

”Löysin hänet makuuhuoneesta, alastomaksi riisuuntuneena. Kun kysyin, mitä ihmettä teet, hän vastasi näin: ensin ajattelin, että tässä ei ole kyse seksistä, mutta koska olet ­Mikael Jungner, turhaan minä tässä vastustelen.”

Sillä kertaa seksi jäi väliin.

Mikael pyörittelee päätään.

Lue myös: Iltan rakkaus alkoi yllättävästä silmäniskusta

Jotta ihastus muuttuu rakkaudeksi, tarvitaan kolme asiaa

Mikaelilta tullaan jatkuvasti kysymään parisuhdeneuvoja. Eikä siinä mitään. Ainakin yhden hyvän ja toimivan hän on antanutkin, mutta palataan siihen myöhemmin.

Maineestaan huolimatta Mikael ei suostu olemaan mikään sarjarakastaja. Rakkaudesta hän on toki valmis puhumaan. Aina.

Mikael ei kaihda aihetta, vaikka on saanut kuulla kuittailua. Ei senkään jälkeen, kun hän teki Ylen toimitusjohtajana kohua aiheuttaneen julkisen rakkausvideon silloiselle vaimolleen Maria Jungnerille.

Ylen hallitus ja sidosryhmät tekivät selväksi, että moinen touhuilu kannattaa lopettaa sekä Ylen uskottavuuden että oman uran vuoksi.

”Silloin luulin, että minulla on syöpäni vuoksi vain vuosi elinaikaa, joten ehkä se lähti vähän lapasesta”, Mikael myöntää nyt.

Mutta rakkaudesta on puhuttava. Rakkaus on elämää eteenpäin vievä voima. Rakkaus on pyhää.