Juhani Hemmilä, Esa Rautiainen ja viikon koukuttaja Mika Pohjola ovat kaikki musiikkituottajia. Ja paljon muutakin. Pienempimuotoisella musiikin tuottamisella ei näet elä, mutta antoisaa se on.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Musiikin tuottaminen on nykyään mahdollista oikeastaan kenelle tahansa, mutta samalla se on muuttunut melkein mahdottomaksi tulonlähteenä. 

Musiikin tuottamisesta on usein hohto kaukana. Monet pienemmistä tuottajista tekevät paljon muutakin ja ovat tiskanneetkin henkensä pitimiksi.

Minä olen kitaristi, opettaja ja tuottaja ja ääniteknikko" Juhani Hemmilä.

"Minä sävellän  koko ajan ja ....sitten mulla on B&B....  ja on laukussa studio. Mennään kaverin luo ja aletaan nauhottaa". Esa Rautiainen.

"Aika kirjavaa äänen laatua löytyy netissä," Mika Pohjola.

Kalliita studioita on enää harvalla käytössään. Homma hoituu tietokoneohjelman avulla kotoa käsin tai vaikka hotellihuoneessa. Sen, mitä ei itse osaa vaikkapa miksata, siirtää kätevästi kaverille, joka hallitsee sen osan asiaa.

"Jos tietää, mihin laittaa mikrofonin, ja on hyvä huone, saa usein hyvän tuloksen, arvioi", Juhani Hemmilä

Mutta rahaa on vaikea saada musiikkia tuottamalla, sillä rahat menevät isoille vaikuttajille.

"Runsauden pula netissä on valtava; kuuntelen aina Stingiä kun on vaikea keksiä mitä kuuntelisi". Juhani Hemmilä.

"Yksi suomalainen laulaja sai euro kymmenen senttiä, vaikka häntä oli soitettu paljon, Esa Rautiainen."

Koukussa tuottajat ovat yhdestä asiasta yhtä mieltä. Ruotsi on kova sana musiikkimaailmassa.

"Aina on joku ruotsalainen tehnyt paremman", Esa Rautiainen.

Kulttuurikeskustelu Koukku
[email protected]

Kulttuurikeskustelu Koukun lukupiirissä oli luettavana viime vuoden Finlandia-palkintoehdokas, Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Selja Ahavan sadunomainen romaani Taivaalta tippuvat asiat kertoo elämän sattumanvaraisuudesta ja asioista, joita on lähes mahdotonta selittää. Perheen äiti kuolee, kun taivaalta putoaa hänen päähänsä jäälohkare. Isä menee pois tolaltaan ja muuttaa tyttärensä Saaran kanssa siskonsa luo kartanoon, jonka hän on ostanut lottovoitollaan. Annu-täti pitää huolta veljestään ja Saarasta, kunnes voitettuaan toisen lottovoiton, hän romahtaa ja nukkuu lähes kuukauden. Taivaalta tippuvat asiat käsittelee elämän äkkikäännöksiä ja niistä selviytymistä lapsen silmin. 

Se tyttöhän käsitteli sen kuoleman, että menetti äitinsä, tosi hyvin. Hän sitä jaksoi muistella ja pitää rakkaana muistoissa. Hän silleen muisteli, että hän pysyi hänellä mukana. Ja sit se huomas miten se ihminen henkilönä tai muistona haihtuu kuitenkin ja häviää, Hanna Hallakumpu miettii.

Ihminen on sopeutuvainen ja sitä tämä kirja mun mielestä parhaiten kuvaa. Meiltä läheisiä kuolee, ei niitä unohdeta, mutta niitä ajatellaan vaan eri tavalla. Siihenkin sopeudutaan. Vaikka voittaisit lotossa, niin siitäkin selviää, naureskelee Keijo Knutas. 

Samoin se kalastaja, johon iski salama. Häntä alettiin pelkäämään, koska sillä oli epäonnea, niin se sanoi vaan, että vain kalastamalla ja jatkamalla elämää samaan malliin se myös pysyi elossa. Ei voi antautua niille vaikeille myöskään, lisää Hanna Hallakumpu.

Selja Ahava luo kirjassaan hienon tunnelman hyvinkin yksinkertaisin elkein. Tässä yksi Saaran muistoista.

ÄITI TAVALLISESTI. Äiti kulkee ympäriinsä karvatöppösissä ja isän isossa villapaidassa. Äiti tekee minulle pesän sohvan nurkkaan. Se paketoi minut täkin sisään ja lähtee vasta sitten liiteriin puita hakemaan. Äiti pukee minulle päivävaatteet pönttöuunin edessä. Ensin se avaa uunin luukut, lämmittää vaatteita liekkien lähellä ja ravistaa niistä kylmän pois. Sitten se riisuu ja pukee minut, niin nopeasti kuin mahdollista. Äiti tekee lumitöitä sininen pipo päässä ja sulattaa käsiään teemukin kyljessä. Sellainen äiti on tavallisesti.

Kulttuurikeskustelu Koukun lukupiiri
[email protected] 

Lukupiirissä Pärttyli Rinteen kuvaus koulusurmaajasta. 'Viimeinen sana kertoo tarinan, jossa vaihtoehdot ovat ehkä vähissä. Lukupiiriläsiet pohtivat tietä kohti katastrofia.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Sänds även på onsdag kl 18.05 och lördag kl 10.04. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio.

Koukun lukupiirissä ovat mukana Sisuradion yleisöverkostosta löytyneet superlukijat: Keijo Knutas, Hanna Hallakumpu ja Anna Pilvinen. He kokoontuivat  tällä kertaa Upplands Väsbyssä.

Lukupiiri luki kirjan Viimeinen sana, jonka päähenkilö Franz pitää itseään suurena filosofina ja yli-ihmisenä, vaikka todellisuudessa hän on kiusattu ja halveksittu lukiolainen eikä saa sanaa suustaan. Lukupiiriläiset sen sijaan kertovat ajatuksensa ääneen.

"Oikeastaan ainoa kohta jossa hän osoitti inhimillisyyttä, oli päivää ennen...oliko se siinä rappukäytävässä?"

"Kuka auttaa 18-vuotiasta koulukiusattua?"

"Tavallinen meikäläinenhän ei noin vaan pimeestä kaupasta asetta hanki".

"On se vähän näinkin, että kuka on syntynyt vähän vinksin vonksin."

"Kun ei  ole itsetuntoa ollenkaan pitää luoda väärä omakuva...Kuka päätyy sellaiseen tilanteeseen, että yllyttää omaa hulluuttaan".

Lukupiiriä koukuttaa Kai Rauhansalo.

[email protected]

Lasten kulttuuria museopedagogin, näyttelijän ja muusikon näkökulmasta.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Sänds även på onsdag kl 18.05 och lördag kl 10.04. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio.

Lasten kultuuria tehdessä on tärkeää, että aikuiset pitävät suunsa kiinni. Muuten jää monta kertomusta kuulematta. Hömppääkin pitää olla ja jos aikuinen tietää itse mitä haluaa lähtevät lapsetkin mukaan, arvoivat viikon kulttuurikeskustelijat.

Tällä kertaa kulttuurikeskustelu Koukku on kutsuttu kylään Tukholman taidekorkeakoululle. Lasten taideopas Jonas Karén, näyttelijä Sanna-Mari Patjas ja muusikko/koukuttaja Tuomas Ojala jakavat mietteitään ja kokemuksiaa lasten kulttuurista sekä kertovat tarinoita.

Omat lapsuuden kokemukset ovat tärkeä perusta aikuisen tehtävälle kulttuurityölle ja erikoisesti jos tekee työtä lasten kulttuurin parissa.

"Mä muistan sen tilan, olin viisi ja en varmaan ymmärtänyt siitä näytelmästä mitään. Se oli se tila." (Sanna-Mari Patjas)

"Kun lasten pitäisi kokea kulttuuria, he kokevat usein jotakin ihan toista. Esimerkiksi Slussenin ylämäki aukaisi silmäni näkemään, että maailma onkin suuri. Se on sitä mitä kulttuurin pitäisi tehdä." (Jonas Karén).

"Mulle oli lapsena syntynyt romanttinen kuva ammattimuusikon työstä...aina kun oli mahdollisuus kurkistelin orkesterin monttuun." (Tuomas Ojala).

Kulttuurikeskustelu Koukku
[email protected]

Muusikkojen joulusuosikit kotikoululla koukutettuina. Leppoisissa joulutunnelmissa oopperalaulaja Johanna Lehesvuori ja pianisti/urkuri Elina Alatalo. Heitä koukuttaa pianonkin ääressä Mika Pohjola.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Sänds även på onsdag kl 18.05 och lördag kl 10.04. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio.

Oopperalaulajalla, jazzmuusikolla ja kirkkomuusikoilla on kullakin oma suhteensa joulumusiikkiin, joulukeikkoihin ja joulupuuroon.

Meillä on sekä lanttulaatikkoa että lihapullia jouluaterialla, me syödään molempia. (Elina Alatalo).

Eli joulu on kuin sekottais wasabia ja soijakastiketta ja siitä tulee kolmas asia siitä ruotsin suomalaisuudesta. (Mika Pohjola)

Eka keikka oli Kälviän kirkossa yksivuotiaana. Lauloin Joulupuu on rakennettu.(Johanna Lehesvuori).

Joulukeskustelijat eivät kovin suuria eroja Suomen ja Ruotsin joulun vieton välillä löydä. Ehkä suomalainen joulu on hartaampi ja rauhallisempi ja ruotsalainen iloisempi, pohditaan Koukussa tällä kertaa. Kuulemme muusikkojen suosikkeja ja omia esityksiä.

Joulupuu on rakennettu
CA: Traditionell från Finland

2. Weihnachtsoratorium - Großer Herr
C: Johann Sebastian Bach

3. Ave Maria
C: Giulio Caccini

4. Betlehems stjärna (Gläns över sjö och strand)
C: Alice Tegnér
A: Viktor Rydberg
AR: Mika Pohjola

5. Jouluvirsi (LIVE)
C: Jean Sibelius

6. Nisse-polka (Nisse-polkka)
CA: Henning Køie

7. Varpunen jouluaamuna
C: Otto Kotilainen
A: Zacharias Topelius

On naista karvoihin katsomista. Kulttuurikeskustelu Koukussa tarinoita naisten karvakulttuurista ompeluanteljeessa pohdittuna.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Karvaiset kintut ärsyttävät enemmän kuin karvainen kainalo. Koukku pohtii naisten karva-asiaa tanssin, radikaalifeminismin sekä intialaisesta näkökulmasta.

Viikon koukuttaja Lina Puranen keskustelee Kajsa Heinbergin, Pipsa Perrin Poukkan ja Julia Wiraeuksen kanssa.

Kaisa Heinberg: Mä en aja kainalokarvoja, se on minusta esteettisen näköistä.

Pipsa Perrin Puokka: Mulla on tanssijana tietty kehon kuva. Kainalokarvat eivät sovi klassisen baletin maailmaan. Modernissa tanssissa se ei ole issue.

Julia Wiraeus: Kainalokarvat on sosiaalisesti hyväksyttyä mutta jos et aja sääriä olet vähän....? Intiassa kaikki, sekä miehet että naiset ajaa kaikki karvat.

Lina Puranen: Minä valitsin tämän aiheen koska luin saksalaisesta lehdestä naisesta, jonka veli ei antanut lastensa tavata häntä karvaisen naaman vuoksi.

Sänds även på onsdag kl 18.05 och lördag kl 10.04. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio.

Kirsi Blomberg
[email protected]

Avoimesti omana itsenään eläminen heteronormin ulkopuolella näkyy, kuuluu ja tuntuu. Sergei Pavlov, Maru Hietala ja viikon koukuttaja Erkki Kuronen keskustelevat Helsingin Tennispalatsissa.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Sänds även på onsdag kl 18.05 och lördag kl 10.04. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio.

Heteronormin sukupuoliroolit eivät kaikille sovi. Naiseus ja miehisyys ovat liukuvia ilmiöitä ihmiskunnan sisällä ja parhaiten ne määrittää omalta osaltaan kukin itse.

Maru Hietala on kohtaamistyön ammattilainen, muusikko ja "kaikkea artsua" tekevä transaktivisti Helsingistä, aiemmin koti löytyi Pohjanmaalta. Lapsena hän asui Göteborgissa, Bergsjön lähiössä. 32 vuotta perheen paluumuuton jälkeen Erkki ja Maru tapaavat jälleen – Kulttuurikeskustelu Koukussa!

Valokuvataiteilija Sergei Pavlov syntyi Venäjällä, kasvoi Prismojen maaseudulla ja asuu nykyään Helsingissä. 

Sergei: Varsinkin jos on kyse omasta kehosta ja rakkaudesta, niin siihen ei tartte muiden lyödä jotain lakeja, että olis sairasta rakastaa... vaikka samaa sukupuolta.

Maru: Sama, missä homot oli 70-luvulla, siellä on transasiat nyt, eli nyt vaan pitää tulla esiin... mutta ei samalla tavalla ja sensaatioiden kautta.

Erkki: Etenkin teini-iässä kun kaikki on niin herkkää ja saa sen kysymyksen: oletko tyttö vai poika?

Kulttuurikeskustelu Koukku
kulttuuri@sverigesradio

Luomisen kosteat ehdot, taiteellisesti viinantuoksuisen Brunnsparkenin viereltä Göteborgista. Pohtijoina Asko Sahlberg, Leo Ylitalo ja koukuttajana Erkki Kuronen.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Sänds även på onsdag kl 18.05 och lördag kl 10.04. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio.

Kulttuurikeskustelu Koukku liikkuu tällä kertaa luomistyössä, viinassa, identiteetissa, nylkytyksessä ja elämän lyhyydessä.

"Mättään alta kurkistelee valppain silmin... hyvin valpain silmin, vähän rappiolla, vähän ulkopuolella", sanoo Asko Sahlberg

"Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää miksi se on niin monimuotoinen ja  toisille niin  hankala tämä identiteettikysymys", sanoo Leo Ylitalo.

"Tyyppi joka tekee kaikki toilaukset TV:ssä toimii katalysaattorina", sanoo Erkki Kuronen.

Onko kehomme omamme vai päättääkö joku muu millaiselta meidän pitää näyttää ja kuinka liikkua? Majula Drammeh ja Elisa Erävalo pohtivat omien ja muiden kehojen mahdollisuuksia ja rajoituksia.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Sänds även på onsdag kl 18.05 och lördag kl 10.04. Samsänds i P2, P6 (Tukholmassa 89,6 Mhz) och Sisuradio.

Tanssijat Elisa Erävalo ja Majula Drammeh ja viikon koukuttaja Tuomas Ojala näkevät tällä kertaa muun muassa sensuellisti rannalla makaavan patsaan ja saavat siitä inspiraation.  Waldemarsuddenilla keskustelu liikkuu ihmiskehossa, sen mahdollisuuksissa ja tulkinnoissa.

"Naiset ei nosta toisiaan, ehkä lapsia ja elämiä mutta ei toisiaan", sanoo Majula Drammeh.

"Rummut on mun työväline, teille työväline on oma keho", arvelee Tuomas Ojala.

"Mikä on tää aistillinen keho, ajatteleva keho, atleettinen keho..?"sanoi Elisa Erävalo.

Tanssijattaret saivat myös patsastehtävän jossa vietiin tilaa ja tarkasteltiin itseään. Katso kuvat.

Kulttuurikeskustelu Koukku
[email protected]