Yksi perjantaiaamupäivä, monta ääniviestiä. Miksi kaikki paperit pitää yhä edelleen toimittaa etanapostissa paperisena? Yhdysvallat elää fax-aikaa, eikö siellä ole kuultu sähköpostista? Emppu komppaa, remppaa ja säikkyy remppamiehiä. Annen mieltä kutkuttaa ajatus lennosta auringonpimennyksen aikaan.

Annen lähtö on viimeistä viilausta vaille valmis, tietysti pääsiäisenä. Juhlapyhät sotkevat kalenteria ja mieltä muutoinkin. Juhlapyhiin tiivistyy muisto rakkaiden menettämisestä. Anne ja Emilia ovat molemmat nähneet vanhemman menehtymisen syöpään. Heitä yhdistää myös kokemus kuoleman kohtaamisesta samaan aikaan kun hoivaa pientä vauvaa. Tässä jaksossa puhutaankin menetyksistä ja niiden kohtaamisesta. Molemmat kannattavat eutanasiaa.

Maaliskuun lopun piti olla hetki, jolloin Anne on jo laskeutunut Los Angelesiin ja elää kaupungin sykettä. Viisumiruuhka on kuitenkin viivästyttänyt lähtöä. Mieli on silti huojentunut, työmahdollisuuksista on jo tietoa ja Helsingissä käymässä vieras, mystinen Logistiikkamies, kuten Emilia hänet nimeää. 

Anne on lähtökuopissa ennen muuttoa ja uutta alkua Los Angelesissa. Mitä elämänmuutos tarkoittaa? Miksi nyt? Huijarisyndroomaltakaan ei ole voinut välttyä. Uutta ja mennyttä pohtiessa puheissa vilahtelevat Brad Pitt ja stuntmies LA:n kattoterasseilla. Kun Anne on kertonut lähdöstään, on hän kohdannut myös kateutta. Miltä se tuntuu? Entä missä on Empun onnela?