Metsäradio

Muoniossa, Jerisjärven rantamaisemissa, sijaitsee Suomen kalakirjasto. Kolme vuotta sitten avattu kirjasto sai syntynsä, kun Ari Savikko alkoi pelastaa kaatopaikkakohtalolta tieteellistä kalakirjallisuutta. Pelastusoperaatiosta syntyi ihan oikea hirsiseinäinen kirjasto, jossa on aineistoa hyllymetreissä mitattuna jo puoli kilometriä!

Metsäradio teki jutun kirjaston aukeamisesta, mitä kirjastolle tänään kuuluu ja millaista tietoa sieltä haetaan. Jutussa selviää sekin, miten kalastus on muuttunut sadassa vuodessa välttämättömyydestä nautinnoksi.

Toukokuu etenee vääjäämättä kohti kesää. Menneiden kylmien viikkojen aikana linnut olivat metsissä aika hiljaa. Tilanne on nyt täysin muuttunut, jos jaksaa herätä vielä aikaisin aamulla. Asko Hauta-aho kävi muutama päivä sitten Nastolan Sylvöjärvellä heti auringonnousun jälkeen kuuntelemassa luonnon tarjoamaa konserttia. Punakylkirastas ja mustapääkerttu säestivät väkevästi taustalla, mutta aluksi kohteena oli läheisessä puussa taitavasti luritteleva kultarinta. Kaikki ohjelmassa kuultavat linnut esiintyivät päijät-hämäläisessä rantamaisemassa koko kevään voimalla. Luvassa on siis yksitoista minuuttia kevättä!

Maailman metsiä koskeva tuorein tutkimustieto vetää vakavaksi. Tällä viikolla kuultiin, että Amazonin rappeutunut sademetsä tuottaakin jo enemmän päästöjä, kuin sitoo hiiltä itseensä. Metsien planetaarinen kohtelu joudutaan miettimään uusiksi, ja mieluummin pian. Miten Suomi metsäisenä - tai ainakin talousmetsäisenä - maana voisi hoitaa oman osansa paremmin? Esimerkiksi tätä pohtii YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreimman raportin Eurooppa-luvusta vastaava Tero Mustonen. Mustonen on Itä-Suomen yliopiston dosentti - ja kalastaja - jolle luonnon ennallistaminen on tuttua. Siru Päivinen tapasi Mustosen Kontiolahden Selkiellä, lähellä Linnunsuon komeata kosteikkoa. Mutta mihin tarkalleen mahtoi ilmastotutkijamme toimittajan viedä?

Liikutko luonnossa retkeillen, uiden, pyöräillen, meloen, hiihtäen? Käytköä marjareissuilla tai sienimetsällä? Onko luonnossa liikkuminen mielestäsi helppoa? Pitäisikö jotain parantaa? Toivotko lisää reittiohjeita, opasteita nuotiopaikkoja, virkistysalueita? Oletko huolissasi jostain? Nyt on mahdollisuus vaikuttaa.

Käy kommentoimassa ja kertomassa omista ajatuksistasi osoitteessa. Otakantaa.fi kohdassa luonnon virkistyskäyttöstrategia. Toukokuun loppuun asti kerätään suomalaisten ajatuksia, toiveita, huolia luonnon virkistyskäytöstä ja sen tulevaisuudesta.

Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Matti Nieminen koordinoi tätä hanketta useiden ministeriöiden, julkishallinnon, tutkimuslaitosten ja järjestöjen tuella. Minna Pyykkö tapasi hänet aurinkoisena iltapäivänä Suomenlahden rannassa Helsingissä.

Metsäradiossa seurattiin jo vuosia sitten, kun metsäkoneyrittäjä Erkki Salosen jättiurakka Vuorenpeikon näkötorni alkoi hahmottua korkealle kalliolle Lahden Järvistenkylällä. Tornin rakennuspuut olivat yli 20 metriä pitkiä ja puuta onkin mennyt kohteeseen todella paljon. Seuraavassa haastattelussa selviää miten tämä näköalapaikka on yleisölle avoinna tänä kesänä. Asko Hauta-aho kiipesi Erkki Salosen kanssa Vuorenpeikon näkötorniin liki 30 metrin korkeudelle lämpimän kesätuulen puhaltaessa puunlatvojen yläpuolella.

Suomalainen metsä merkitsee ihmisille erilaisia asioita. Metsien monitaiturille Teuvo Hirvoselle metsä on antanut niin kodin, elannon kuin harrastuksiakin. Asuinympäristönä metsä tuo elämään sisältöä sekä raaka-aineita niin ruokapöytään, kuin kodin lämmöntuotantoonkin. Tavallinen tallaaja ihailee usein luonnontilaista metsää. Hirvosen harjaantunut metsänomistajansilmä lepää sen sijaan hyvin hoidetussa kasvukuntoisessa talousmetsässä, sillä mies tietää myös kotimaisen metsän taloudellisen arvon: Nouseva biotalous ja fossiilisista polttoaineista luopuminen tekevät kotimaisesta metsästä hyvän sijoituskohteen. Vuosikymmenten saatossa myös lukuisat kohtaamiset villipetojen kanssa ovat Hirvoselle tuttuja, mutta petoja ja luontoa on miehen mielestä turha pelätä. Teuvo Hirvosta haastattelee Elina Kinos.

Korppi ei ole lintu lintujen joukossa vaan tähän kuolemanmustaan lintuun liittyy monia ikivanhoja uskomuksia. Aina keskiajalle saakka korppiin suhtauduttiin pääasiassa myötämielisesti, mutta etenkin kristinuskon ja riistanhoidon vaikutuksesta sitä alettiin katsoa nurjamielisesti. Korppeja tapettiin ja pesiä hävitettiin voimaperäisesti satoja vuosia muiden riuttalintujen eli riistantuholaisten tavoin. Viime vuosikymmeninä korpit ovat saaneet pesiä rauhassa luonnonsuojeluaatteen voimistuttua. Pertti Koskimies kertoo ihmisen ja korpin yhteisestä historiasta, korpin pesinnästä ja älykkyydestä. Älyssä ja oppimiskyvyssä korppi peittoaa niin ihmisapinat kuin kolmivuotiaan lapsen.

Yksi mukava vinkki tulevan kesän kotimaan reissuille voisi olla arboretumit, puulajipuistot. Niitä löytyy eri puolilta maata vaikka kuinka monta. Pohjois-Karjalassa hiljakkoin yleisölle avautunut yksityinen kohde on esimerkiksi Alapihan Arboretum Jakokoskella. Siru Päivinen päätyi sen ääreen aivan yllättäen, ja löysi oppaakseen paikan omistukseensa saaneen Helena Seudun.

Suomen jäkälien monimuotoisuus on hämmästyttävää. Meillä kasvaa noin 1500 eri jäkälälajia. Siksi on mahdollista, että kasvitieteen professorinkin eteen tulee lajeja, joita hän ei ole ennen nähnyt. Minna Pyykkö liittyi professori Jouko Rikkisen matkaan, kun hän lähti Espooseen kuvaamaan turvetorvijäkälää, sen ainoalle tunnetulle kasvupaikalle Suomessa! Jouko Rikkinen halusi kuvata lajin Helsingin yliopiston Pinkka- verkkosivustolle, jossa kuka tahansa voi käydä katselemassa kasvikuvia ja opiskelemassa lajintuntemusta.

Luonnossa liikkuminen ja lintuharrastus ovat kokeneet uuden tulemisen viime vuosina. Lintutorneissa on ollut paikoin jopa ruuhkaa. Kaikkia torneja ei suinkaan rakenneta kuntien tai järjestöjen toimesta, vaan asialla ovat joskus myös yksityiset maanomistajat.

Käymme nyt lintutornityömaalla Pirkanmaalla. Lupasimme pitää paikkakunnan ja rakennuttajan nimen omana tietonamme, mutta tornin rakentaja sen sijaan on torneistaan tunnettu Jouko Alhainen, alan grand old man.

Kysytään kuitenkin ensiksi tornin omistajalta, mikä sai ryhtymään tällaiseen projektiin, joka ei ole helppo eikä halpa. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.