Toimimme joka päivä omasta uskomusmaailmastamme käsin. Ne ohjaavat meidän elämää. Uskomuksia voi rikkoa, ne muuttuvat ja uusia tulee lisää. Estävät uskomukset rajoittavat meitä. Ne ovat energiasyöppöjä kehossamme. Olemme usein sokeita uskomuksillemme, jotka ovat täysin tiedostamattomia. Ne ovat kuin itseään toteuttavia ennustuksia. Mikä ylipäätään on totta?

Mikä ennustuksissa, kanavoinneissa ja tulkinnoissa kiinnostaa? Joskus tulkinnat voivat toimia meille peileinä ja alamme ymmärtää itseämme paremmin. Olemme itse vastuussa omasta elämästämme ja voimme itse tehdä valinnan, onko tulkinta minulle totta. Meillä kaikilla on kanavoinnin lahja. Se vaatii tietoisen läsnäolon ja sydän auki olemisen tilan ja sitä pitää harjoittaa.

Luomme itse odotuksia ja sen myötä pettymyksiä. Myös menneisyyden kokemukset luovat tulevaisuuden odotuksia, se on kuin ohjelmointi. Pettymyksiä myös syntyy kun eri ihmisten odotukset menevät ristiin. Odotusten voima vaikuttaa paljon siihen kuinka hyvin pystymme olemaan läsnä juuri tässä hetkessä. Osaamme luoda myös negatiivisia odotuksia, silloin usein saa mitä tilaa.

Kuormittuminen voi olla suostumista itsen ulkopuolelta tuleville asioille, jolloin katoaa hallinnan tunne. Mieli haluaa pitää kiinni, jolloin aiheutamme kärsimystä itse itsellemme.

Keho ja mieli kuormittuu. Kuormittuneena toivoo että asiat olisivat toisin. On vaikea löytää tyytyväisyyttä, hyväksyntää ja tasapainoa. Oma todellinen itse voi kuitenkin aina hyvin.

Mikä on totuudellista kun olemme niin omien tarinoiden peitossa? Kerromme asioita valikoidusti ja kuorrutetusti. Paljastumisen pelko herää usein siitä, että todellinen itse tulee näkyväksi ja sen vuoksi tulemme hylätyksi. Kokemuksia aidoista kohtaamisista, jossa on antanut itselleen täyden sallimisen tilan kokea juuri sitä, mitä on, ja jossa toisella on aito lupa kysyä, haastaa ja kyseenalaistaa.

Mistä tunnistaa välttelyn? Mikä on sen kaava? Voimme vältellä hankaluuksia, totuuden katsomista silmiin, ihmisiä, tunteita, muutosta, mutta myös hyvän vastaanottamista. Mikä saa meidät toimimaan niin?

Tuttu ja turvallinen luo turvaa ja silti haluamme muutosta. Siihen voi liittyä vastarinta ja usein vastustamme loppujen lopuksi itse itseämme. Muutos on myös mahdollisuus. Voimme vältellä tai hakeutua muutosten äärelle. Tarvitsemme molempia, joka luo tasapainon. Kun jokin muuttuu, mitä se tuo meissä esiin?

Itsensä hyväksyminen on oman keskeneräisyyden sietämistä. Sen hyväksymistä että olemme vajaita ja epätäydellisiä. Rosoisuus ja epäonnistuminen tekee ihmisistä ja myös kohtaamisista mielenkiintoisia. Ne ovat rehellisiä kohtaamisia. Mikä osa itsessä on se, joka ei hyväksy? Miten paljon itsensä hyväksymiseen on ympäristöllä vaikutusta? Mikä auttaa pääsemään hyväksymisen tilaan?

Mielen maailma on epävakaata ja harvoin onnistuu tuomaan pitkäaikaisen tyytyväisyyden. Mieleen hurahtaa helposti. Se ruokkii itse itseään kun ei ole tahdonvoimaa. Tietoisuutta on huomio, että tälle pitää tehdä jotain, halu muutokseen. Mitä eri keinoja olemme löytäneet takaisin itseen?

Häpeä on sosiaalinen tunne, joka estää meitä olemasta oma itsemme. Olemme usein tiedostamattomassa häpeäketjussa, jossa opetamme lapsia sekä ympäristöämme häpeämään omia häpeänkohtaitamme. Häpeämme itseämme mutta myös muita ihmisiä. Mikä on häpeän viesti meille?