Pieni karanteenikirjakerho kokoontuu kirjailija Alexandra Salmelan tamperelaiskeittiössä keskustelemassa hänen uusimmasta teoksestaan Puu. Aikuisille kirjoitetun, kuvitetun romaanin juuret ovat aiemmin slovakiksi ilmestyneessä lasten satukirjassa, Martina Matlovicovàn hurmaava kuvitus on suureksi osin sama, mutta mitä sadulle tapahtuu kun se siirtyy eri yleisölle?

Puhumme myös metsäkadosta, apokalypsin jälkeisestä ajasta, rajoista ja vapaudesta, jotka ”satu” antavat lukijalle ja kirjailijalle, Prinsessasta meidän länsimaisten hyvinvoivien egoistien peilikuvana, siitä, kuka tai mikä oikeastaan on hirviö, mihin hirviöitä ja hyytelömäisiä otuksia tarvitaan, allegoriana voimasta ja lukijan hoksaamiskykyyn ja lukutaitoon luottamisesta. Sekä mitä tapahtuu kirjailijalle, joka liikkuu vähintään kahden kielen välillä luontevasti. Onko Alexandra Salmela sama kirjailija suomeksi ja slovakiksi? Ja kuka oikeastaan edes puhuu tai missä kaupungissa on koskaan puhuttu vain yhtä kieltä?

Vaihda rekisteriä ja asentoja, osta itsellesi, lue ja koe satukirja! https://www.teos.fi/Salmela+Alexandra

Alexandra Salmelan kuva Milka Alanen