Kääntäjä Aleksi Milonoff sai viime vuonna parhaalle kaunokirjallisuussuomennokselle myönnettävän Mikael Agricola -palkinnon John Irving -suomennoksestaan Vimeinen tuolihissi.

Podcastissa keskustellaan Milonoffin koko tähänastisesta urasta. Hän aloitti suomentamalla näyttämödraamaa, ja kääntää näytelmiä edelleen. Miten draaman ja proosan kääntäminen eroaa, mikä niitä yhdistää? Teatterille on ominaista teksyin työryhmässä sovittaminen, näytelmä elää esitysajan ja oaikan mukaan. Romaanin kääntäjä on yksin vastuussa kaikesta. Miten yhdistää työn analyyttinen, tutkijamainen luonne ja luovaa uskallusta vaativa intuitiivinen prosessi?

Kiitos keskustelun mahdollistamisesta Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry!