Pieni karanteenikirjakerho on naljaillut itsestään kirjoittaville kirjailijoille aikansa, joten on syytä kääntää takki/uimaliivi, ja hypätä autofiktion syvään päähän. Keskustelemme kirjailija Ossi Nymanin kanssa hänen kolmannesta romaanistaan Häpeärauha, jossa kovasti kirjailija Ossi Nymanin näköinen nimetön päähenkilö elää, rakastaa, eroaa, kirjoittaa, haaveilee, jää ulkopuolelle, tekee vaalikampanjaa, saa perheen (spoiler), on välillä onnellinen - ja hakee jopa työpaikkaa. Millaista on jatkaa kirjojen kirjoittamista, kun omaan elämään perustuvasta henkilöhahmosta tulee moralisoivien pääkirjoitusten, identiteettipoliittisen vastakampanjoinnin ja koko perheen sketsisarjan väline?

Puhumme siitä, miten Nymanin päähenkilö kaikkien hyvien sankarien tapaan syntyy: kielestä ja rajauksista. Puhumme hänen yhtäaikaisesti ylemmyyden- ja alemmuudentunteistaan, askeettisen elämäntavan oikeuttavasta ylenkatseesta ja samalla luokkanousun polulla horjahtelevasta identiteetistä. Henkilö ei ole oikein kotona missään, kaipaa huonojakin aikoja koska ne ovat tuttuja. Onko hän romantiikan sankari nykyajan Maunulassa ja sen keskiluokkaisemmassa naapurustossa? Onko hän oikealla vai vasemmalla? Onko hän vanhemman kirjallisuuden passiivisaggressiivinen kotirouva esimerkilliseksi feministiksi pyrkivän nykymiehen hahmossa? Näkeekö hän itseäänkään kuin silloin, kun tulee jonkun muun näkemäksi?

Muita aiheita: bodaus ja Bruce. Häpeä ja rauha.

Kirjailijan kuva Heli Sorjonen, Teos.

Osta juuri ilmestynyt Häpeärauha https://www.teos.fi/Hapearauha