Keskustelemme kirjailija Jyri Vartiaisen kanssa hänen tuoreesta teoksestaan Pölyllä on kasvot. Lyhytproosateoksen katkelmat voi lukea kokonaisuutena tai erillisinä. Niissä voi olla sama kertoja tai eri. Usein niissä on oleellista se mitä ei sanota. Puhumme siitä, miten teksti syntyy aistimuksista, tiloista ja tuntemuksista, ja miten Vartiainen yhtäaikaa rajaa tiukasti ja päästää ilmaa lauseisiin. Vartiaisen henkilöt unohtuvat usein haaveisiinsa tai muistoihinsa, tuntuvat pohtivan jotain muuta kuin mitä parhaillaan tekevät. Niistä on puhuttu uutena työläiskirjallisuutena, ehkä ne ovat esimerkki siitä ettei työ, työttömyys tai muu yhteiskunnallinen määrittele henkilöitä tyhjentävästi. Pölyllä on kasvot -kirjan henkilöillä on ahdistaviakin tilanteita, mutta heillä on usein myös lapsenkaltainen kyky havainnoida ja nauttia vaikka lämpölamput aurinkoakin paremmasta hehkusta. Opettajasta paljastuu uljas seikkailunjohtaja, äiti hymyilee omissa ajatuksissaan.

Jyri Vartiaisen kuva Milka Alanen, Teos

Osta Pölyllä on kasvot https://www.teos.fi/Polylla+on+kasvot