Runoilija Pauliina Haasjoki keskustelee teoksestaan Nausikaa. Sitä voi lukea ainakin runokokoelmana, proosakokeiluna ja pandemia-ajan päiväkirjana, se käsittelee tekijänsä aiempien teosten tavoin planeetanlaajuisia kriisejä ja apokalypsin jälkeistä maailmaa, mutta sitä lukiessa herää outo toiveikkuus. Miten tähän liittyy Hayao Miyazakin anime- ja mangasankari Nausikaa? Miten runoilija tavoittaa tekstissä lajienvälisen ymmärryksen, ja mitä iloa siitä voi olla meille kaikille?