Tällä kertaa keskustelemme kauhusta. Akseli Heikkilän toisessa romaanissa on paljon kauhufiktiolle tuttuja aineksia miljööstä (vanha syrjäinen talo salattuine nurkkineen ja menneisyyksineen)päähenkilöön (nainen salattuine menetyksineen). Pohdimme, millaisia vaatimuksista genrekehikko toisaalta asettaa ja miten se toisaalta vapauttaa sekä kirjailijan että lukijan realismin oletuksista, mahdollisesti pääsemään syvemmälle psyykeen, ja miten se parhaimmillaan aiheuttaa molemmissa häiriötilan. Kuuntele ja häiriinny!