Susanna Hastin kaunokirjallinen esikoisteos Ruumis/huoneet on myös kaunokirjallinen erikoisteos. Se on omaelämäkerrallinen ja totuuteen pyrkivä, samalla kun se myöntää muistamisen ja todistamisen vaikeuden/mahdottomuuden. Se kertoo seksuaalisen väkivallan uhrista, mutta kieltäytyy annettujen, joko tuhoutumisen tai sankarillisen selviytymisen mallitarinoiden seuraamisesta. Lukija kulkee ja keikkuu mukana etsimässä puuttuvaa kieltä, joilla tapahtumista voi puhua tai jolla niitä voi edes muistaa. Keskustelemme kirjailija Hastin kanssa kaikesta tästä ja mm. siitä, miten trauman kanssa elävä voi käyttää mielen omia keinoja käsitellä hirveää asiaa, kuten kirjassa valjastamalla osan itsestä rikosta tutkivaksi etsiväksi. Puhumme myös monista teokseen vaikuttaneista muista kirjailijoista, teorioista ja fiktioista, ja miten Susanna Hastin oma kokemus ja tutkimustyö sodan uhrien tavoista jatkaa elämäänsä resonoivat keskenään.

Susanna Hastin kuva Miikka Pirinen, S&S