Marja Kyllösen kolmas romaani, Vainajaiset, on ollut tavalla tai toisella kirjailijan mielessä yli 20 vuoden ajan. Parikymppisenä Helsingin Sanomien esikoispalkinnon voittaneen Kyllösen kieli on Vainajaisissa edelleen ehdottoman omaperäistä, rekisteristä toiseen, mutta paljon on myös matkan varrella muuttunut ja kehittynyt. Lukijalle Vainajaiset on ihmeellinen kirja, joka käsittelee synkkiä ja pelottavia aiheita äärimmäisen tiheällä kielellä - ja jättää silti omituisen keveän ja jopa hauskan jäljen.

Keskustelemme Vainajaisten pitkästä syntymästä ja siitä, miten kirjailija voi yhtäaikaa olla varma oman tekstinsä erinomaisuudesta että menettää ammatillisen itseluottamuksen. Kirjailija kertoo, miten oppi oman kielensä umpisolmuista pois kohti ilmaisua, joka keinuu ja antaa lukijalle ja tarinalle myös tilaa hengittää ja huvittaa. Puhumme romaanin ytimessä olevasta osattomuuden, paitsi jäämisen kokemuksesta ja miten se kertautuu henkilöltä toiselle. Tervetuloa mukaan keinumaan Marja Kyllösen ihmeellisen kielen ja tuttuudessaan oudon maisema keskelle!

Marja Kyllösen kuva Annina Mannila, Teos