Eeva Turusen toinen proosateos alkoi ideana näytelmään, mutta nyt Sivistynyt ja miellyttävä ihminen on ”romaani, mikäs muu”. Tätä eri kielirekisterien ja tekstityylien runsaudensarvea ei halua typistää yhteen tulkintaan, mutta ainakin romaania voisi ajatella kuvauksena pyrkimyksestä yhteyteen ja siinä tapahtuvasta harhailusta ja ohipuhumisesta.

Kirjan päähenkilö ja hänen ukkinsa valmistautuvat ukin kuolemaan. Taltioidaan muistoja ja ukin merkittävää uraa, suunnitellaan hautakiveä, päähenkilö hankkii uurnaa. Ukkia ja päähenkilöä yhdistää ja erottaa arkkitehdin ammatti. Sivistynyttä ja miellyttävää ihmistä voi lukea myös työelämän ja yhteiskunnan arvostuksien muutoksen näkökulmasta. Se on myös romaani parisuhteesta ja siinä tapahtuvista yhteyksien katkeamisesta.

Keskustelemme Eeva Turusen kanssa tästä kaikesta, sekä siitä, mitä tapahtuu kun ”uuden polven” queer-ihminen löytääkin itsessään sitä konservatiivia, jähmeää säilyttäjää, jota vastaan on kuvitellut kapinoineensa. Puhumme vanhuksista, jotka eivät asetu sievästi nykyajan vaatimuksiin ”viisaudesta” ja ”tunnetyöstä”, helpottamaan jäljelle jääneiden surutyötä. Ja puhumme komiikasta, joka syntyy mm. siitä kun hyvin vakavasti asioihin suhtautuvat, asiakeskeiset ihmiset puhuvat toistensa ohi, tarkalla kielellä.