Anna Englundin esikoisromaani sijoittuu 1930-luvun Pohjanmaalle ja Helsinkiin, ruumisarkkuverstaalta salakapakoihin ja salonkeihin. Kirjailija kertoo, kuinka oman pohjalaisen suvun historia vahvoine naisineen ja hiljaisine, mutta tekevine miehineen vaikutti romaanin maailmaan. Ja miten helppo 2000-luvun naisen oli samastua päähenkilö Elenan vieraudentunteeseen Helsingissä.

Lautapalttoon maailmassa kuolema ei ole elämälle vierasta. Puhumme siitä, miten kuolema ja kuolleet olivat läsnä. Ehkä myös kummituksina. Puhumme Elenan ja Lydian, kahden aikuisen naisen rakkaudesta, ja miksi se ei ole kirjan yhteisöissä laittomuudesta huolimatta silkka katastrofi. Kirja etenee katseen ja kuvien, tai näyttämökuvien kautta, mutta myös kosketuksen, ihon ja tekstiilin. Niinpä jäämme pitkäksi aikaa ihailemaan ja hipelöimään kangaspakkoja, silkkejä ja satiineja, vuokraamaan arkkuja ja riisumaan leninkejä.

Anna Englundin kuva Jenni Haili, Siltala