Suomen Luonto

Luontokuvaajalegenda Hannu Hautalan kuva uiveloista on kiehtova kurkistus menneisiin aikoihin, jolloin uiveloista ei edes vielä ollut kovin monia hyviä värikuvia olemassa. Hautalan uivelo-otoksessa on vieläkin, 30 vuotta myöhemmin, oma taikansa. Suomen Luonnossa 3/2012 on iso juttu Hautalan urasta ja merkityksestä suomalaiselle luontokuvaukselle. Toimittajana Juha Kauppinen.

Lapinpöllön (Strix nebulosa) ääni kantautuu tuskin sadan metrin päähän, mutta kun sen kuulee tiheässä kuusikossa kevättalven yönä, ääni sykähdyttää. Siinä on maltillisuutta ja hillittyä charmia: tulkaa täältä hakemaan, minähän en itseäni tyrkytä, se tuntuu sanovan. Lapinpöllöjen liikkeet seuraavat tarkoin myyrien runsautta. Hyvänä myyrävuonna pöllöjä tavataan eteläisintä Suomea myöten. Lapinpöllön äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva). #LauriHallikainen #MarkusVaresvuo #soidinääni #lapinpöllö

Lehtopöllön (Strix aluco) huuto on todellinen tunnelmanluoja kevättalven pöllöretkellä. Kuulas, korkea huuto leikkaa ilman surumielisenä tai kohtalokkaana, kuulijasta riippuen. Tai vain houkuttelevana, niin kuin lehtopöllönaaras koiraan soidinäänen kokee. Lehtopöllö on vanhojen lehtimetsien ja puistojen sekä kartanon puistikoiden laji. Se on viirupöllön ja lapinpöllön kanssa samaa Strix-sukua, ja niitä molempia selvästi pienempi. Lehtopöllön äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva).

Huuhkaja (Bubo bubo) on suurin pöllömme. Aiemmin sitä vainottiin mielipuolisella vimmalla aivan kuin kanahaukkaa ja kotkaakin. Nykyään huuhkajat, vanhalla kansankielellä "hyypiät" tai "hyypiöt", saavat kuitenkin rauhassa elää kylien laitamien jylhillä pesimäkallioillaan. Joillain huuhkajien pesäpaikoilla lintujen tiedetään pitäneen pesää kymmenien, kenties satojen vuosien ajan. Kaupunkien keskustoihinkin huuhkajat ovat uskaltautuneet vainon laannuttua. Huuhkajan äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva).

Suopöllöt (Asio flammeus) pesivät soilla, niityillä ja peltoaukeilla. Pöllön ääntä on kirjallisuudessa verrattu kaukana puksuttavaan junaan. Ainakin ääni on rytmikäs ja jämpti, miksei junamainenkin. Suopöllö on muuttolintu toisin kuin monet muut pöllömme. Suopöllön äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva).

Pienoiskokoista huuhkajaa muistuttavan sarvipöllön (Asio otus) soidinääni on tasaisesti toistuva "huu". Kun myyriä on vähän, sarvipöllöjä pesii meillä vain pari tuhatta. Hyvänä myyrävuonna niitä jää pesimään tuhansia pareja enemmän. Silloin poikasten korkeata kerjuukitinää kuuluu taajaan peltojen laitametsistä ja metsäsaarekkeista. Sarvipöllön äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva).

Hiiripöllöllä (Surnia ulula) on onomatopoeettinen nimi: siis se on saanut nimensä ääntelynsä perusteella. Tieteellisen nimen jälkimmäinen osa "ulula" viittaa ääneen, joka nyt kuullaan Luonnon äänen pöllöretkellä. Hiiripöllö pesii Pohjois-Suomessa. Etelään satunnaisesti vaeltavia pöllöjä ei pääse soidinaikana kuulemaan. Ulkonäöltään hiiripöllö muistuttaa poikkiraitaisine rintoineen haukkaa, mihin viittaa englanninkielinen nimi Hawk-owl. Hiiripöllön äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva).

Varpuspöllön (Glaucidium passerinum) ääntä on helppo matkia viheltämällä, ja pöllö myös vastaa ja tulee läheisiin kuusenlatvoihin katsomaan. Vihellys kuuluu usein ilta- ja aamuhämärissä, yön pimeimpinä tunteina varpuspöllö ei juuri huuda. Kesällä se pesii tikankolossa tai pöntössä, jonka etuseinä on paksua lautaa. Joskus pöntöistä voi löytyä kymmeniä tapettuja myyriä varpuspöllön jäljiltä. Varpuspöllön äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva).

Helmipöllön (Aegolius funereus) ääntä on joskus luultu jäniksen puputukseksi. Ääni kuuluu erottamattomana osana kaikenlaisiin metsiin, mistä pöllö vain löytää itselleen kolon. Helmipöllö on Suomen yleisin pöllö, ja myös pöllöretkeläisiä se ilahduttaa usein. Pöllön äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva).

Viirupöllön (Strix uralensis) kumea soidinhuhuilu kuuluu kevättalven kuulaisiin pakkasöihin. Ääni ei kanna kauas, mutta on sykähdyttävä, kun sen kuulee vaikkapa maaliskuun alun kirkas tähtitaivas kattonaan. Viirupöllön äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Tapani Räsänen / PROLK.