Tarinoita Piritorilta - Stop Huumeille ry

Ug-bileet ja tekno-skene, ovat jo syntymästään lähtien aiheuttaneet pahennusta mielikuvansa vuoksi.

Mielikuvassa nuoret pomppivat strobovalojen loisteessa pimeän luolan uumenissa, jossa mieli pidetään virkeänä ekstaasin voimalla.

Mutta ovatko ug-bileet ja tekno-skene vain kasa nuoria aikuisia, jotka mämmi- ja piripäissään tuhoavat aivosolujaan tyhjäpäisen metelimusiikin tahdissa?

Tämänkertaisessa kuukauden paskan lätinät osiossa Piritorin studio saa vieraakseen Helsinkiläisen Peppen.

Artistinimeltään Waltteri, on ollut jo vuosia mukana Helsinkiläisessä tekno-skenessä levyjen soittajana ja bileiden järjestäjänä.

16 vuotiaana teknoiluun hurahtanut Peppe tuli Piritorille lieventämään leimaa, joka ug-bileiden yllä leijuu.

Emme halua ajatella itseämme rasistisena ihmisenä. 

Ennakkoluulot kuitenkin usein ohjaavat tapaamme kohdata erilaisuutta mm. ihonvärin, uskonnon tai kulttuurin saralla.

Mutta mitä on rasismi?

Piritorin studio kertoo tämänkertaisessa jaksossa Jeremien tarinan, jossa päiväkoti-ikäinen poika saapuu Kongosta Suomeen.

Jeremien tarinassa tummaihoinen poika kasvaa mieheksi maassa, jossa n-sanalle on altistuttu ensimmäisen kerran päiväkodissa ja ennakkoluulot ulkonäköä kohtaan ovat päivittäin olleet läsnä.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, Jeremie mieltää, että taistelu rasismia vastaan on vähän kuin parisuhde, jossa vastuu jakautuu kahdelle eri osapuolelle.

Piritorin studio pohtii, kuinka löytää balanssi yhteiskunnassa, jossa kulutus määrittää taloudellisen hyvinvoinnin, mutta myös ympäristömme tuhoutumisen.

Studioon saapui vieraaksi Vihreiden nuorten puheenjohtaja ja ympäristötieteilijä Amanda Pasanen.

Amandan kanssa keskustelimme suomalaisen hiilijalanjäljestä, kulutuskulttuurista ja viherpesusta.

Tarinoita Piritorilta tarjoaa erillisessä “Kuukauden P*skan Lätinät” -osiossa pohdintaa ajankohtaisista ilmiöistä, joiden keskellä elämme.

Ensimmäisessä osiossa Piritorin studio saa vieraakseen The Bull & The Firm -ravintolan keittiömestarin, Timo Aallon.

Timo istui kanssani alas reilu viikko sitten tölkkioluelle. Puntaroimme, kuinka korona on pysyvästi muuttanut ravintola-alaa.

Ei muuta kuin lätisemään…

Vuonna 2012 Ossi Rantala käveli naamioituneena Helsingissä Museokadun Nordeaan. Ossilla oli taskussa puukko. Elimistö oli ruokittu heroiinilla.

Tarkoituksena oli ryöstää pankkikonttori, jotta suhde päihteisiin ja uhkapeleihin voisi jatkua.

Vuosia kestänyt rikos- ja päihdekierre kulminoitui herkän pojan kuulumattomuuden tunteeseen.

Kahdeksan vuotta ja 2000 päihteetöntä päivää myöhemmin Ossi on perheen isä ja yrittäjä, joka pyrkii työllään ohjaamaan addiktiosta kärsiviä oikeaan suuntaan.

Tarinoita Piritorilta hyppää ensimmäisessä jaksossa suoraan syvään päähän ja pohtii Ossin silmin addiktion maailmaa. Maailmaa, josta kärsii yli 20% suomalaisista.