Tiedeykkönen

Tiedeykkönen

By Yle Areena
Download on the App Store

Tiedeykkönen episodes

  • Vagushermo rauhoittaa sydäntä ja mieltä – miksi? Voiko vagushermoa stimuloida ja hoitaa sairauksia?
    Kiertäjähermo vagus on osa parasympaattista hermostoa. Se säätelee laajalti sisäelinten toimintaa ja toimii parhaiten levossa. Tahdosta riippumattomaan hermostoon ei juurikaan voi vaikuttaa, mutta syvä, rauhallinen hengitys tarjoaa keinon vagushermon aktivoimiseen ja edelleen kehon rauhoittumiseen. Siinä yksi syy, miksi tämä 10. aivohermo on kiihkeän tutkimuksen kohteena.
    Pitkää vagushermoa kutsutaan suureksi, ihmeelliseksi kehon suojelijaksi, koska se pitää yllä tasapainoa hermoston, hormonitoiminnan ja kehon puolustuksesta vastaavan immuunijärjestelmän välillä. Se säätelee sydämen sykettä ja vaikuttaa ruoansulatukseen. Tällä kaikella on suojaava vaikutus terveyteen.
    Vagushermon iso vaikutus elimistöön on innostanut kehittämään nk. polyvagaalisen teorian. Sen mukaan tahdosta riippumaton autonominen hermosto jakautuu kolmeen hierarkisesti eri osaan. Nämä osat liittyvät muun muassa sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja trauman aiheuttamaan dissosiaatioon eli psyykkiseen puolustusmekanismiin, joka erottaa jonkin psyykkisen toiminnon muista psyykkisistä toiminnoista, esim. ajatuksen siihen liittyvästä tunteesta.
    Helsingin yliopiston anatomian professori Matti Airaksinen suhtautuu epäillen polyvagaalisen teorian autonomisen hermoston rakenteeseen. Hän perustaa näkemyksensä tuoreisiin tutkimuksiin. Mistä siinä on kysymys? Voiko ihminen oppia säätelemään vagushermoa ja painamaan vagaalista jarrua? Asiaa valottaa professori Nina Sajaniemi Itä-Suomen yliopistosta. Entä mitä tarkoittaa vagushermon stimulointi ja missä sairaudessa se auttaa? Siitä kertoo neurologi Leena Kämppi HUSista. Toimittaja on Teija Peltoniemi.
    Kuva (AOP). vagushermostimulaattori epilepsiaan 50-vuotiaalla naisella. Potilaalle on tehty myös sepelvaltiomon ohitusleikkaus.
    49 min
  • Proteiinit, rasvat ja maapallon kantokyky - kala on ylivertainen ravintopakkaus
    Lihaa, kalaa vai kasvisproteiineja? Mitä meidän pitäisi suuhumme pistää? Ei ole yhdentekevää, millaisessa paketissa saamme proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit. Yhä useampi ajattelee, että herkullisen maun lisäksi ruuan pitää olla myös terveellistä ja lisäksi sen pitäisi olla hyvä valinta maapallon kantokyvyn kannalta.
    Ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä- Suomen yliopistosta on tutkinut kalan terveyshyötyjä jo pitkään. Kalan hyödyt ovat kiistattomat monen sairauden suhteen, vaikka vieläkään ei täsmällisesti tiedetä, mistä edut johtuvat.
    Ilmastonmuutos, lajien katoaminen peltojen ja laidunten tieltä ja rehevöityminen kytkeytyvät toisiinsa. Villikala ei rasita luontoa, päin vastoin silakan ja särjen kalastuksella Itämerestä poistuu rehevöittäviä ravinteita. Meillä riittää myös kalastettavaa niin ettei kalakannat vaarannu.
    Suomessa on poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus valita sekä terveellistä että ympäristöystävällistä ruokaa, sillä kala on hyvä vaihtoehto molempien näkökulmien puolesta. Näistä kertovat elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm Maa- ja metsätalousministeriöstä, joka on myös valtakunnallisen ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja sekä erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta. Toimittaja on Pirjo Koskinen.
    Kuva: Yle / Risto Salovaara
    50 min
  • Meriin sodan jälkeen upotetut kemialliset taisteluaineet ovat arvaamaton ympäristöuhka - myrkkyjäämiä löytynyt kalanäytteistä
    Itämeren pohjaan on upotettu sotien yhteydessä ja sotien jälkeen arvioiden mukaan useita kymmeniä tonneja erilaisia kemiallisia taisteluaineita. Upotuksia on tehty myös Skagerrakissa. Merenpohjassa lepää muun muassa sinappikaasua ja fenyyliarseeniyhdisteitä kuten adamsiittia ja Clark-yhdisteitä.
    Aseet ovat tynnyreissä ja puulaatikoissa, joista kemiallisia aineita on alkanut vuotaa ympäröivään meriveteen. Taisteluaineet ovat vaarallisia ihmisille ja meriotuksille kuten kaloille.
    Verifinissä Helsingin yliopiston kemian laitoksen yhteydessä tutkitaan Itämeren kaloja ja niiden kemiallisten taisteluaineiden jäämiä. Hanna Niemikoski on tutkinut adamsiittia ja Clark-yhdisteitä kalanäytteistä väitöskirjatyönään. Tulosten mukaan paikka paikoin lähes viidennes ja Skagerrakin alueella jopa 95% kalanäytteistä sisälsi taisteluainejäämiä. Haastateltavana ovat Verifinin johtaja Paula Vanninen ja tohtorinväitöstutkija Hanna Niemikoski.
    Verifin tutkii kemiallisia taisteluaineita Kemiallisten aseiden kieltojärjestön toimeksiannosta. Työ on erittäin haastavaa ja tarkkaa. Muun muassa Syyrian kemialliset aseet tutkittiin juuri Verifinissä. Laboratorio joutuu vuosittain osoittamaan pätevyytensä vaativissa testeissä. Ohjelman lopuksi Paula Vanninen kertoo työstä Kemiallisten aseiden kieltojärjestölle.
    Toimittaja Sisko Loikkanen.
    Kuvassa toisen maailmansodan aikainen japanilainen hylky Palaussa Micronesiassa. (All Over Press)
    49 min
  • Sääennustajat saavat avukseen pian satelliitteja, jotka ovat kuin tieteistarinoista
    Tälläkin hetkellä maapalloa kiertää kymmeniä satelliitteja, joiden tehtävänä on tuottaa lisätietoja sääennustajille. Vaikka käytössä on hyvä säähavaintoverkko, säätutkat ja monia muita laitteita maan pinnalla ja ilmassa, ovat satelliitit ainoa tapa saada hyvin tietoa maailmanlaajuisesti ja esimerkiksi valtameriltä, jäätiköiltä sekä autiomaista.
    Konkreettisin esimerkki sääsatelliittien tuomasta suuresta avusta ovat pyörremyrskyt. Ne syntyvät meren päällä ja rannikolle tai saarten päälle ajautuessaan ne saavat aikaan suurta tuhoa. Satelliittien avulla myrskyjä ei voi estää, mutta niiden syntyä ja kulkua voidaan seurata tarkasti, minkä ansiosta tuhon tuloon voidaan varautua.
    Ilman satelliittien apua monet pienemmätkin luonnonkatastrofit vaatisivat enemmän kuolonuhreja ja tuottaisivat aineellisia vahinkoja. Myös jokapäiväisissä, pienemmissä asioissa niistä on apua: laivojen ja lentokoneiden reitit voidaan laskea vähemmän polttoainetta kuluttaviksi, rakennustyöt voidaan suojata sopivasti ja maataloudessa monenlaiset työt voidaan ajoittaa oikein.
    Nyt tekeillä on kolmas sukupolvi, ja tässä Tiedeykkösessä keskitytään niihin. EUMETSATissa MTG-hankkeen (Meteosat Third Generation) päätutkijana toimiva suomalainen Jochen Grandell kertoo, että satelliitteja on tulossa kahdenlaisia: kuvaavia ja skannaavia. Kuvaavat satelliitit pystyvät saamaan kuvia 16 eri kanavalla muutamien satojen metrien tarkkuudella jopa 2,5 minuutin välein, ja skannaavat pystyvät muodostamaan ilmakehästä kolmiulotteisen mallin.
    Tietoa uudet satelliitit tuottavat niin paljon, että joidenkin EUMETSATin jäsenmaiden sääennustuslaitokset ovat pulassa – eikä helppoa ole muillakaan. Hyödyt ovat kuitenkin suuret: uudet satelliitit antavat lähes uskomattomia välineitä sään parempaan ennustamiseen. Satelliiteista on apua niin pitkän ajanjakson ennusteita tehtäessä, kuin myös etenkin aivan lähituntien ajaksi tehtävissä ennusteissa.
    Ohjelman toimittaa Jari Mäkinen.
    49 min
  • Eksoplaneettojen etsinnässä toiveena on löytää Maan kaltainen planeetta ja elämänmerkkejä - alan pioneerit palkittiin Nobelilla
    Sveitsiläiset tutkijat Michel Mayor ja Didier Queloz havaitsivat ensimmäisen eksoplaneetan Pegasuksen tähtikuviossa 50 valovuoden päässä vuonna 1995. Heidät palkittiin joulukuussa 2019 fysiikan Nobel-palkinnon puolikkaalla.
    Menetelmät eksoplaneettojen löytämiseksi ovat sittemmin parantuneet, mutta edelleenkin varsin kaukaisten planeettojen etsintä on tarkkuustyötä. Tähän mennessä eksoplaneettoja on löydetty jo runsaat 4000. Tulevina vuosina käynnistyy useita hankkeita, joiden päämääränä on löytää uusia eksoplaneettoja ja tutkia tunnettujen eksoplaneettojen ominaisuuksia. Toiveena on löytää maapallon kaltainen planeetta ja elämänmerkkejä. Eksoplaneettatutkimus auttaa ymmärtämään myös paremmin, kuinka aurinkokunta syntyy.
    Haastateltavana on akatemiatutkija Mikael Granvik Helsingin yliopistosta. Hän toimii myös apulaisprofessorina Luulajan teknillisessä yliopistossa Kiirunassa. Granvik päivittää ohjelman lopuksi tietoja kahdesta tunnetusta, ulkoavaruudesta aurinkokuntaamme kiitäneestä kappaleesta. Oumuamuasta ja Borisov-komeetasta.
    Ohjelman toimittaa Sisko Loikkanen.
    Kuva: titoOnz / Alamy / All Over Press
    49 min
  • Kuinka tavallisesta juutalaisnaisesta, Mariasta, tuli Jumalan äiti, taivaan kuningatar ja ikuinen neitsyt?
    Maria-kultti syntyi kristinuskon varhaisina vuosisatoina monien asioiden summana. Yhtäältä vaikuttamassa oli Mesopotamian ja Välimeren alueelle ominainen naisjumalattarien palvonta ja toisaalta kristinuskon sisältä kumpuavat tarpeet. Miten tämä muutos Maria-kuvassa tapahtui ja miksi? Entä mitä tavallisen naisen näkökulmasta on tarkoittanut se, että Marian, ihanteellisen naisen, olemuksessa on korostunut juuri neitsyys ja puhtaus?
    Tietomme Neitsyt Mariasta perustuvat suurelta osin Uuteen testamenttiin, mutta käsityksemme Mariasta nojaavat pitkälti myös siihen, miten muu perimätieto, kuvataide, romaanit ja elokuvat ovat Mariaa käsitelleet. Siihen nähden Uuden testamentin kirjoittajien Maria-kuvaukset ovat niukkoja.
    Jo ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina kirkkoisät olivat luomassa mariologiaa eli oppia Neitsyt Mariasta. Nämä jumaloppineet miehet asettivat vastakkain synnittömän Neitsyt Marian ja syntiin langenneen Eevan. Jo varhain ihanteellinen Neitsyt Maria asetettiin vastakkain myös syntisen Maria Magdaleenan kanssa. Tällä oli vaikutuksensa myös yleiseen naiskuvaan. Tätä kuvaa pyrkivät muuttamaan mm. meidän aikamme feministiteologit.
    Koko kristillisen kirkon yhteisissä kirkolliskokouksissa päätettiin jo 400-luvulla mm., että Neitsyt Maria on Theotokos eli Jumalansynnyttäjä. Uuden testamentin tavallisesta nuoresta naisesta oli tullut taivaan kuningatar. Nämä Maria-kuvan muutokset näkyvät myös kuvataiteessa.
    Ohjelman haastateltavina kuullaan Helsingin yliopiston Globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professoria Elina Vuolaa sekä kuvataiteen ja symboliikan asiantuntijaa Liisa Väisästä. Ohjelman on toimittanut Riikka Warras.
    Kuvassa enkeli Gabriel ilmoittaa Neitsyt Marialle, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Kyyhkysen hahmossa kuvattu Pyhä henki "hedelmöittää" Marian. (Matthia Cortesi / Alamy / All Over Press)
    48 min
  • Yksin, mutta ei välttämättä yksinäinen. Miten voit valmentautua vanhuuteen?
    Tunnetko itsesi yksinäiseksi? Onko yksinäisyys sinulle ongelma?
    Näillä kysymyksillä löydettiin Ikihyvä Päijät-Häme seurantatutkimuksesta kymmenkunta ihmistä, joita tutkijatohtori Elisa Tiilikainen Itä-Suomen yliopistosta haastatteli kolme kertaa viiden vuoden aikana. Tiilikainen tarkasteli yksinäisyyttä ihmisten elämänkulun näkökulmasta eikä pelkästään senhetkisestä tilanteesta. Aikaisemmat ajanjaksot elämän aikana ovat jo saattaneet synnyttää ulkopuolisuuden kokemusta.
    Yksinäisyyden kokemus voi olla seurausta hyvin monenlaisista tapahtumista. Puolison kuolema, lapsen kuolema, työttömyys ja eläköityminen voivat erottaa ihmistä vuorovaikutuksesta. Lapseton ihminen voi kokea itsensä erilaiseksi, kun vanhemmuus ja isovanhemmuus ovat yhteiskunnassa normeja. Toisaalta lapsuuden ikävät kokemukset voivat kipuilla vanhemmiten ja tuoda yksinäisyyden kokemusta. Tiilikainen havaitsi tutkimuksessaan yksinäisyyden muuttuvan luonteen – se, että ihminen on nyt yksinäinen, ei merkitse etteikö tilanne voisi muuttua myönteisempään suuntaan.
    Miten sitten vanhenemiseen ja mahdolliseen yksinäisyyteen voisi valmentautua? Siitä tietää psykoterapeutti, tutkija Marja Saarenheimo. Hänen mukaansa vanheneminen ei ole sitä, miksi sen nuorena kuvittelee.
    Ikääntyminen on monimuotoista ja jokaisella erilaista. Aktiivisuutta ja omaehtoisuutta korostetaan. Saarenheimo peräänkuuluttaa fyysisen kunnon ohella mielen hyvinvoinnin harjoittelua. On hyvä oppia omien ajatustensa ja tunteidensa säätelyä, jottei stressitilanteessa tunnejärjestelmä kaappaa valtaa. Mielialan säätely johtaa tyyneen mieleen. Aika moni haluaa olla vanhemmiten viisas ja tyyni.
    Saarenheimo kehottaa meitä miettimään, mitä haluamme viedä mukanamme vanhuuteen? Mistä haluamme pitää kiinni? Hän ei näe vanhenemista vain menetyksenä vaan mahdollisuutena. Tylsistyminen ja merkityksetön elämä ei kuulu vanhuuteen – jollet niin itse halua.
    Toimittaja on Teija Peltoniemi.
    49 min
  • Metsästettiinkö viimeiset villamammutit sukupuuttoon vai kuolivatko ne nälkään tai janoon?
    Maailman viimeiset mammutit pysyivät hengissä parilla Jäämeren saarella tuhansia vuosia kauemmin kuin sukulaisensa muualla. Mikä piti ahtaalle ajetun lajin elossa viimeisillä kutistuvilla laidunmaillaan, siitä kertoo Wrangelin saaren villamammutteja tutkinut intendentti Laura Arppe Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
    Jääkauden jälkeen valtavien jäätiköiden sulaminen nosti merenpntaa 120 metriä ja entisistä vuorista tuli saaria, kun meri peitti alavat maat niiden ympärillä. Vuorten ympäristössä mammuttiaroilla sukupolvien ajan laiduntaneet mammuttilaumat huomasivat olevansa saaristolaismammutteja. Saaristolaisuus oli niiden onni, sillä jäämeren saarten hyytävä ilmasto piti viimeisten villamammuttien elinympäristöt kotoisina ja muinaset metsästäjä mantereen puolella.
    Viimeisten villamammuttien kuolinsyyksi on aiemmin epäilty Wrangelin saaren ilmaston ja kasvillisuuden muuttumista mammuteille kelvottomaksi, mutta niistä ei löytynytkään selitystä. Näyttää siltä, että todennäköisesti joku ohimenevä lyhytaikainen tapahtuma, josta ei jäänyt jälkiä, tappoi Wrangelin viimeiset mammutit.
    Viimeisten villamammuttien kohtaloa Wrangelin saarella on selvitetty suomalais-saksalais-venäläisin voimin. Intendentti Laura Arppe ja Leena Mattila pohtivat viimeisten mammuttien kuolemaa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa.
    Kuva: Alamy / All Over Press
    50 min
  • Verkkoteorian mukaan olemme yhteydessä toisiimme 6 ihmisen kautta - teoria sai alkunsa Königsbergin siltaongelmasta
    Kuka tahansa meistä voi saada yhteyden kehen tahansa ihmiseen maapallolla enintään kuudesta ihmisestä muodostuvan ketjun kautta. Tämä on yksi kuuluisa verkostoteorian pohjalta tehty päätelmä.
    Verkkoteoriaa eli graafiteoriaa hyödynnetään nykyisin monilla eri aloilla. Sitä kutsutaan myös verkostoteoriaksi, jos tutkimuskohteena ovat ihmissuhdeverkostot tai laajat aineistot. Sillä voidaan analysoida poliittisen vallan keskittymistä ja organisaatioiden rakenteita, mutta yhtä lailla fysiikassa atomien välisiä yhteyksiä tai biologiassa solujen kytkentöjä.
    Verkkoteorian kehittymisestä ja sovelluksista kertoo Jyväskylän yliopiston tutkija, yliopistonopettaja Jorma Kyppö. Puhumme muun muassa kuuluisasta Köningsbergin siltaongelmasta, Platonin kappaleista ja karttojen neliväriongelmasta. Jälkimmäistä Kyppö itsekin jämähti pohtimaan kolmeksi vuodeksi.
    Vierailemme myös LIKESin tutkimuskeskuksessa, jossa erikoistutkija Kati Lehtonen kertoo, miten tutki väitöskirjassaan verkostoanalyysin avulla urheilupäättäjien verkostoja. Kuulemme, millaisia kytkentöjä ja hierarkioita urheilumaailman kulisseissa piilee.
    Toimittaja Mari Heikkilä.
    Kuva: INTERFOTO / Alamy / All Over Press
    49 min
  • Mikä saa valtion romahtamaan, entä kukoistamaan? – instituutioteoria antaa vastauksia
    Valtioiden romahtamista on selitetty hallitsijoiden tietämättömyydellä ja taitamattomuudella, maantieteellä ja kulttuurieroilla. Mikään näistä ei yksin riitä selittämään romahdusta tai vastavuoroisesti kukoistusta.
    Maailmankuulut taloustieteilijät James A. Robinson ja Daron Acemoglu ovat luoneet kehitysteorian, joka nojaa instituutioiden merkitykseen. Mitä vauraampi ja vakaampi valtio on, sitä inklusiivisempia sen instituutiot yleensä ovat. Ne kannustavat kansalaisia ottamaan paikkansa aktiivisina toimijoina yhteiskunnan rakentamisessa. Ekstraktiiviset instituutiot vuorostaan vievät kansalaisten työn hedelmät eliitille ja hidastavat yhteiskunnan kehitystä.
    Klassinen esimerkki romahtaneesta valtiosta on Rooman valtakunta. Mutta romahtiko se todella vai jatkoiko vain uuden muodon ottaneena? Myös tähän kysymykseen ottaa Tiedeykkösessä kantaa professori Jari Eloranta Helsingin yliopistosta.
    Hänen kanssaan käydään läpi instituutioiden merkitystä valtioiden menestykselle tai romahdukselle. Lukuisat esimerkit kuljettavat kuulijaa milloin Meksikoon, Yhdysvaltoihin, Kongoon, Kiinaan tai Iso-Britanniaan.
    Aiheesta kiinnostuneet voivat tutustua James A. Robinsonin ja Daron Acemoglun kirjaan ”Why Nations Fail: The Origins of Power, Prosperity, and Poverty” (suomennettu nimellä ”Miksi maat kaatuvat - vallan, vaurauden ja varattomuuden synty”). Kirjoittajilta on myös ilmestynyt hiljattain teos ”The Narrow Corridor. States, societies, and the fate of liberty”.
    Toimittaja Iida Ylinen.
    Kuva: Rex Features / All Over Press
    49 min

About Tiedeykkönen

From the publisher's feed

Tieto muuttaa näkökulmasi.