Fysiikan piirissä on jo aikaa sitten herännyt ajatus, että maailmankaikkeus on saattanut - ainakin jossakin historiansa vaiheessa - olla holografinen, siis kuin hologrammi. Asia nousi esille, kun tammikuussa tutkijaryhmä kertoi saaneensa havaintoihin perustuvia viitteitä holografisesta maailmankaikkeudesta.
Kosmologian professori Kari Enqvist Helsingin yliopistosta selvittää, mistä holografinen idea tuli maailmankaikkeuden käsittelyyn. Tarina johtaa mustien aukkojen mallinnukseen ja siihen ihmeelliseen tosiasiaan, että kaksi erilaista maailmankaikkeuden kuvailua johtaa yllättäen samanlaiseen lopputulokseen, joita ei voida erottaa toisistaan. Toinen kuvailu on ikäänkuin toisen hologrammi. Asia askarruttaa alan tutkijoita.
Maaliskuun alussa Venus näkyy vielä kirkkaana illan suussa. Orion näkyy yhä, mutta painuu vähitellen taivaanrannan taakse ja uljas Leijona hiipii tilalle vaanimaan yötaivaalle. Viereisessä Kravun tähtikuviossa on hieno kaukoputkikohde, avoin tähtijoukko Praesepe. Tiedeykkösen lopuksi professori Markku Poutanen kertoo tarkemmin maaliskuun tähtitaivaan kiinnostavat kohteet.
Toimittajana on Sisko Loikkanen.
Kuva: ESA/Hubble