Johanna Kaitsalmi, (ent. Olli), halusi käytännön työssään olla lapsen puolella. Kuitenkin Johanna huomasi tutkimusta tehdessään, miten aikuis- ja ammattilaislähtöisiä rakenteet ja toimintakulttuuri olivat hoitotyössä.  Kaitsalmi on väitöstutkimuksessaan rakentanut kuntoutushoitotyön dialogisen mallin. 

Johanna Kaitsalmi kouluttaa ja konsultoi kaikkia ihmisalojen ammattilaisia ja erityisesti niitä, jotka työskentelevät vammaisiksi määriteltyjen lasten kanssa  ja kirjoittaa vuorovaikutukseen liittyvistä aiheista Kohtaamistaito-blogissa sekä lapsiin ja vammaisuuteen liittyvistä aiheista Lasten tähden -blogissa 

Väitöskirja on luettavissa: täällä  

 Erityiseksi määritellyn lapsen vaikuttajuuden toteutumisen mahdollistava hoitotyö

Lasten kuntoutushoitotyön dialoginen malli. Turun yliopisto.

Väitöskirjatutkijalla on paljon aineistoa, joka ei koskaan käytetty väitöskirjassa. Tieteellisen tiedon lisäksi tarvitaan myös arjen kuvauksia, sillä parhaimmillaan ne herättävät tunteita ja oivalluksia.

Varhaiskasvatuksen opettaja kertoo, miten yksinkertaisilla ja oleellisilla asioilla päiväkodin toimintaan syntyi lempeyden pedagogiikkaa.

Tuula Stenius on ollut varhaiskasvatuksen kentällä koko elämänsä ajan. Kuusikymppisenä hän tajusi, että ei halunnut jatkaa opettajan työtä eikä halunnut eläkkeelle. Siispä hän alkoi kirjoittaa väitöskirjaa pienten lasten huumorista. Tutkimus on saanut paljon huomiota mediassa, sillä lasten huumoria ei ole aiemmin tutkittu Suomessa alle kouluikäisen lapsen näkökulmasta. 

Stenius väitteli 25.11.2023 Helsingin yliopistossa. Hän kertoo, että väitöskirjan joitakin vaiheita voisi verrata Englannin kanaalin uimiseen heikoilla uimataidoilla. Kuitenkin väitösreissu oli mielenkiintoinen ja kannattava. 

Stenius on siirtynyt vapaaksi puhujaksi kirjoittajaksi. Hän kirjoittaa kirjaa lasten huumorista ja kouluttaa ihmisiä oppimaan huumoria lapsilta. Hän toimii ikiyrittäjänä toiminimellään Inspiros. 

Väitöstutkimus 2023: Lasten huumorin rakentuminen päiväkodissa. ”Mua kikattaa, kun mä teen jekkuja”. Helsingin ylipisto.  http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9467-1

Steniuksen Haha-Tuulius-sivut: https://www.tuulius.com Tilaa huumoria!

KT Liisa Karlsson haluaa antaa lapsille puheenvuoron

KT Liisa Karlsson tiesi jo lukiossa, että hän haluaa kehittää, ihmetellä ja tutkia lapsen asemaa yhteiskunnassa sekä ammattilaisten toimintaa. Liisa Karlsson on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja artikkeleita. Erityisesti hän on tutkinut ja kehittänyt lasten ja yhteisöjen esiintuomia näkökulmia ja toimintaa, vastavuoroista kuultelemista ja kohtaamista sekä sadutusmenetelmää. Hänen vuonna 2000 julkaistu väitöskirjansa on edelleen ajan hermolla! Liisa kertoo siitä, miten vuorovaikutus käännetään lapsen kanssa tasa-arvoiseksi ja mikä vaikutus sillä on ammattikäytäntöihin. 

Väitöskirja: Karlsson, Liisa. 2000. Lapsille puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet murroksessa. Stakes. Edita:
Celianet-kirjastossa teos löytyy äänikirjana.

KT Marja-Leena Rönkkö on astellut lisensiaattiportaita pitkin tohtoriksi. Hän on väitöskirjassaan tutkinut opettajaksi opiskelevien käsityötuotteiden sisältämiä merkityksiä. Käsitöitä tekemällä voi oppia monia erilaisia taitoja ja käsitöiden tekeminen voidaan aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Pitkät prosessit opettavat myös keskittymistä ja oman tekemisen loppuun saattamista. Itse tehty lahja välittää: olet tärkeä.  

Rönkkö, M-L. 2011. Käsityön monet merkitykset: Opettajankoulutuksen opiskelijoiden käsityölle antamat merkitykset ja niiden huomioon ottaminen käsityön opetuksessa. 

https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/2809734?lang=fi_FI

"Kohta tohtorin" pitämä alkupuhe eli lectio väitöstilaisuudessa, jonka pituus on ihanteellisimmillaan noin 18 minuuttia ja nyt oli vähän yli.

KT Anna Rainio tutki väitöskirjassaan leikkipedagogiikkaa ja sitä, miten lapsen toimijuus kehittyy sellaisessa ympäristössä, jossa opitaan leikkimällä. Anna valaisee toimijuuden käsitettä, joka on vaikeasti hahmotettava ilmaisu. Ja tämä: Annan mielestä väitöskirjan voi periaatteessa kirjoittaa kuka tahansa, jos on intohimoa aihetta kohtaan. Kaikki muut ominaisuudet on mahdollista oppia pitkän väitöskirjaprosessin aikana. 

Rainio, A. P., 2010, Lionhearts of the playworld: An ethnographic case study of the development of agency in play pedagogy.  Leijonamieleksi leikkimaailmassa: Etnografinen tapaustutkimus toimijuuden kehityksestä leikkipedagogiikassa Helsinki: University of Helsinki. 

Minna on ollut tieteen parissa 1990-luvulta asti. Hän on tutkinut monelle tavalliselle tallaajalle vaikeita neurofysiologisia asioita, mutta osaa taitavasti yleistajuistaa tutkimustuloksia. Huotilainen sai vuonna 2017 Helsingin yliopiston J.V. Snellmanin tiedonjulkistamispalkinnon kansantajuisesta aivotutkimuksen esille tuomisesta. Tässä puheohjelmassa hän kertoo tutkijan vaiheistaan ja pohtii yliopisto-opiskelun muutosta, tieteen sekä väitöskirjan tekemisen iloja ja haasteita. Lopuksi hän kertoo johtamansa Helsingin yliopiston Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikön meneillään olevista tutkimuksista.

Minna Huotilainen: Magnetoencephalography in the study of cortical auditory processing. (Raportti: Teknillinen korkeakoulu, sähkötekniikan osasto, akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio 43 ISSN 1239-1867). Otaniemi: Helsinki University of Technology, 1997.  ISBN 951-22-3435-1.  (englanniksi) – Väitöskirja, Teknillinen korkeakoulu

FT Riikka Hohdin tutkimuksessa koululuokassa lapset kirjoittivat luokkapäiväkirjoihin havaintojaan, tarinoitaan ja ajatuksiaan. Hohti osoitti, että kun kerrontaa ohjaillaan mahdollisimman vähän, esiin nousee lapsille merkittäviä asioita kuten pienen tuntuisia, ohikiitäviä, hassuja ja ristiriitaisia tarinoita. Aikuisten kannattaisi olla kuulolla sen suhteen, mitä lasten elämässä tapahtuu - ja se saattaa yllättää.

Hohti, R. (2016). Classroom matters: Research with children as entanglement. University of Helsinki. http://hdl.handle.net/10138/161118

Jaana Juutinen löysi päiväkodista lasten yhteenkuuluvuuden rakentumisen kolme tasoa: ohikiitävät arkiset hetket, pedagogiset käytänteet (esim. nimilaput naulakossa, aamupiirikäytännöt) ja vallitsevat arvot. Yhteenkuuluvuus ei ole itsestään selvä asia, sen eteen pitää tehdä koko ajan töitä. Miksei tätä voisi soveltaa mihin tahansa ryhmään - ja eikö työntekijöidenkin olisi tärkeää kokea yhteenkuuluvuutta?

Juutinen, J. 2018.  Inside or outside? Small stories about the politics of belonging in preschools. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 

http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1881-6