Pkk:n ja SARVin Toisinkatsottu kritiikki -keskustelusarja kulminoituu, kun kriitikko Maaria Ylikangas ja Taru Torikka jututtavat toimittaja, tietokirjailija Johanna Vehkoota hänen tuoreesta, vaikuttavasta kirjastaan Oikeusjuttu. (Toisin kuin muut mediat) käsittelemme Oikeusjuttua kirjallisena teoksena, sillä se yhdistelee esseemäisesti omakohtaisia (kafkamaisia) kokemuksia laajoihin yhteiskunnallisiin konteksteihin, näyttää kirjoittajan myös ruumiillisena kokijana näyttäesisään, miltä äkillinen pakkojulkisuus kohuotsikoissa ja organisoidun verkkovihan kohteena oikeasti tuntuu, miten ei voi olla ”provosoitumatta kun provosoidaan”, eli tehdään turvattomaksi. Oikeusjuttu käyttää eri tekstityyppejä, ja rutikuivaa huumoria. Puhumme sen erosta suhteessa puhtaaseen journalismiin, ja siitä, miten Johanna sai riittävän etäisyyden koko elämää varjostaneeseen aiheeseensa.

Keskitymme kirjan aiheista pahamaineiseen ”cancel-kulttuuriin” ja sen myötä yritämme tehdä selkoa verkkokeskustelun polarisoivasta ja kulttuurisotia luonteesta. Ihmettelemme, mikseivät he, jotka äänekkäimmin ja isoimmin kirjaimin kauhistelevat ”canceloinnin” rantautumista Suomeen, näe miten juuri Vehkoon oikeusjuttu on yritys vaientaa syytetty, tehdä hänen toimeentulonsa mahdottomaksi. Pohdimme, mitä ”cancel” on, missä sitä oikeasti esiintyy (vinkki: ei siellä missä äkkiseltään luulisi), ja mitä pitäisi tehdä journalistiselle kulttuurille, jossa ”cancel-tapauksia” nostetaan valtamediaan esiin twitteristä kontekstoimatta tai edes tarkistamatta väitteiden todenperäisyyttä. Peräänkuulutamme paitsi toimittajien omien journalististen käytäntöjen kurinpalautusta, ennen kaikkea institutionaalista vastuunkantoa median päättäjiltä ja kustantamoilta, ja ehdotamme että ennen kaikkea pitäisi kääntää ja julkaista rutkasti enemmän uutta runoutta maailman eri kielistä ja maista!