Tässä jaksossa Pasi keskittyy esittelemään FT Leo Näreahon kirjaa Kuolemanrajakokemukset – Tutkimuksista tulkintoihin. Kirjan lukeminen oli Pasille yksi suuri pamaus, ja hän suosittelee sitä lämpimästi niin ateisteille, agnostikoille kuin ufoihin uskoville tai kristityillekin.

Kannattaa tutustua myös muihin Näreahon teksteihin; googlaamalla löytyy paljon lisää.

Tämä audio on käännetty suoraan Youtubesta Pasi Kasio hämärässä -podcastin vlogista.

Pasi suuntaa magneettisen katseensa menneisyyteensä ja käy lävitse omia innostuksenaiheitaan lapsuuden ja nuoruuden ajalta sekä tietenkin nykypäivästä. Ufot, enneunet, Mike Pohjola ja Iida Rauma mainittu. Sivulauseessa myös koulukiusaaminen (omista kiusatuksi tulemisen kokemuksistaan johtuen Pasi haluaa edustaa itse rauhaa, väkivallattomuutta ja rakkautta lähimmäisiään ja erityisesti vieraita kanssaihmisiä kohtaan. Pasi ei hyväksy vihan suuntaamista muihin).

Tämä on podcastin ensimmäinen todellinen vlogaus web-kameraa ja erillistä mikrofonia hyväksi käyttäen.

Tämä Spotifylle ja muille podcast-palveluntarjoajille tehty jakso on käännetty suoraan vlog-videosta audioksi, ja se saattaa sen vuoksi sisältää esim. viittauksia, jotka voi nähdä vain katsomalla YouTubesta itse vlogin.

Tässä jaksossa Pasi heittää hupun kasvoiltaan ja puhuu suorasanaisesti henkilökohtaisesta aspektista, mitä tulee viime päivien uutisiin sodasta Euroopassa sekä näkökulmia siihen, miten voimme yrittää jaksaa läpi vaikeiden aikojen. Noston ansaitsee myös ajatus siitä, että oli ajat mitkä tahansa, ei kannata leimata mitään pelkäksi eskapismiksi, sillä ei esim. kirjallisuuteen uppoutumisella välttämättä paeta, vaan siitä saadaan lisää omaan arkeen ja jaksamiseen.

Koitetaan elää edes me jokainen itse ihmisiksi. Ja nauttia kauniista ja sykähdyttävistä asioista.

Rauhaa. Aina.

Tässä jaksossa Pasi selaa jälleen kerran kaverillisesti Ultra-lehden vanhaa numeroa vuodelta 1990 ja tekee siitä ja sen estetiikasta sekä etiikasta havaintoja. Mukana kaikenmaailman henkijuttuja, asiaa new agesta ja rajatiedosta yleensä ja eksymisen vaaroista tässä asioiden valtameressä.

Liity seuraan kahvikupposen tai ufon tarjoaman kaakaon kera!

Tässä jaksossa Ufo-Pasi selaa jälleen kerran kaverillisesti Ultra-lehden mennyttä numeroa ja tekee siitä ja sen estetiikasta havaintoja. Liity seuraan kahvikupposen tai ufon tarjoaman kaakaon kera!

Pasin kirjoittama novelli vastentahtoisen bussimatkustajan viimeisistä hetkistä.

"Ikkunat pisaroilla, ne vaeltavat edestakaisin. Eivät löydä paikkaansa, putoavat asfalttiin tai sulautuvat muihin. Katuvalojen tasainen syke sattuu aika ajoin sydämeni tahtiin. Tien reunaviivat kertovat ympäröivästä pimeydestä, ojasta, joka jatkuu niin pitkälle kuin jaksan yksinäisyyttä tuntea.

Kuljettajan keinuva päälaki välähtelee katuvalojen tahtiin. Pysähdymme, ajatukseni eivät. Laatikot leijuvat ikkunassa, sitten ne kärrätään pois, sisälle tummaan taloon.  Ovesta tihkuva sateen tuoksu saa minut muistamaan aamun kasteen. Eikä vielä ole edes yö. Louksuttava moottori hörppää lisää dieseliä. Sadepisarat leviävät haaroittuviksi suoniksi. Pimeä asema jää taakse..."

Kuuntele, niin tiedät, miten siinä käy!

Pasi Kasion audionovellin "Sen pituinen se" kolmas, viimeinen jakso

"Hetken aikaa päällimmäinen tunteeni ei ole huolestuneisuus. Harvoin olen nähnyt kotikylää näin korkealta. Mietin kuinka pienestä on kiinni näkökulmamme asioihin. Sitten ajatukseni palaavat käsillä olevaan katastrofiin, tukiin ja niiden katkaisuun, outoihin kuvaajiin ja äänittäjiin takapihallani. Katseeni tahmaa jalkatilan kumimatossa ja sen kuvioissa. Kohta kuorma-auto pysähtyy nykien.

Nainen katsoo minua kuin odottaisi jotakin.

– Mitä?"

Oman elämänsä kaikessa epäonnistujan tarina jatkuu.

"Pöydän pintaan on raaputettu vuosia sitten sanat ”oli täällä”. Fraasin yläpuolella on jonkun nimi, joka on sutattu peittoon. Mutta kun katsoo suttua tietystä kulmasta auringon paistaessa juuri sen verran, kuin se tällä hetkellä paistaa, näen, että nimi on minun nimeni. Hinkkaan sormellani paksua lasikantta nimeni yllä. Olen istunut tällä huoltoasemalla useita kertoja. Yksinäisinä, toimettomina päivinä se on ollut parasta tekemistä, mitä olen saattanut keksiä. Aika on pirullinen vihollinen.

Edessäni on iso kermanvalkoinen kahvikuppi, jonka ympäri sormeni eivät ylety, ja tämä on paikan ”pieni kuppi”. ”Iso kuppi” on ainakin kaksi kertaa suurempi. En ostanut pullaa tai munkkia, mikä ei sinänsä ole yllätys, sillä minua hävettää syödä herkkuja muiden nähden. Vilkaisen nopeasti ympärilleni, parin pöydän päässä istuu minua pari-kolme kertaa lihavampi lippalakkipäinen mies, hän tunkee tuoretta berliininmunkkia vakavasti rehottamaan päässeiden kalapuikkoviiksiensä alle."

Ensimmäinen osa Pasi Kasion kirjoittamaa audionovellia "Sen pituinen se".

"Matti Nykänen herättää minut. Hänen nuorukaisen kasvonsa pilkistävät kypärän alta, sukset hänellä on olallaan, ja hän katsoo hypnoottisesti sisälleni sekä suoraan lävitseni. Iltapäivälehden painomusteen ja liian kauan pannussa seisseen kahvin tuoksut sekoittuvat toisiinsa. Voisi luulla, että istun yhä Seon baarissa. Tiskipöydällä makaa avattu kolmiolääkepurkki, jonka korkki on kierinyt altaaseen.

Matti oli sankari, Matti oli luopio, Matti oli kuka tahansa ja ei ihan vaan kuka tahansa. Matti oli rauhaton sielu, hänellä oli aina hätä ja hän rimpuili koko elämänsä puun ja kuoren välissä. Toinen jalka kiinni elämän peruskalliossa, toinen loputtomassa pudotuksessa kohti kaikkea sitä, minkä olemme ihmisinä taaksemme jättäneet, haudanneet ja päättäneet unohtaa...."

Kuuntele niin tiedät, miten tarina jatkuu!