Jukka Kokkonen

Hän seisoo vasten aitaa koulun pihalla

kevät tekee tuloaan

paksu, kuparinen tukka auringossa helottaa

ei ketään muita seuranaan

Punapäinen yksinäinen palmikot hiuksissaan

pisamansa poskillansa puuterin peittoon piilottaa

Valtavankokoiset silmälasit peittävät kasvot likimain kokonaan

silti säkenöivänä hymykuoppineen hän ylenpalttisesti kukoistaa

Rillipäinen yksinäinen palmikot hiuksissaan

pisamansa poskillansa puuterin peittoon piilottaa

Synnynnäinen söpöläinen

ei vain itse vielä aavistakaan

Afroditen jälkeläinen puhkeamassa kukkaansa

Muutoksia luvassa, pysy kanavalla

ettet tipu täysin kelkasta

seuraa minun edesottamuksiani

katso uutiset telkasta

Näet, että minusta on sittenkin johonkin

että minäkin kykenen merkittäviin tekoihin

Monta kertaa oli tarkoitukseni

kultaseni, kertoa tunteistani

siinä hätiköidessä sitten vierähti parikymmentä vuotta

(…tovi muuttui vuosiksi…)

Et ehkä ymmärrä, miksi tein mitä tein

sillä ei ole väliä, oliko se väärin vai oikein

Ja vaikka aina emme pysty näkemään metsää puilta

tässä ilkivaltakunnassa

äkkiä se saattaa lakatakin olemasta pelottava paikka kulkea

Tarjolla - lopultakin - menestys

ja tämä tarjous ei toistu

ilmastointi käynnistyy

mutta myynnin makea löyhkä ei poistu

kelpaavat jo kaikki vanhat kasetitkin

niille nuoruuteni naurut itkin

"Aika ennalta arvattava riimi"

tuumaa tuttu tuotantotiimi

Ja muut anovat apurahaa

minä pelkästään apua

Nousen päivään, aamuun uuteen

ryntään viihdeteollisuuteen

silmät, suut, korvat täyteen tuokaa

kevyttä musiikkia ja raskasta ruokaa

hasista ja halukkaita naisia

mahlasylejä spermaisia

suojaamatonta seksiä

mitä tahansa ikinä vain voinkin keksiä

Ja muut anovat apurahaa

minä pelkästään apua

Rasvattu rystysesi suukottaa poskeani

olet köyttänyt minut, tuoliin kiinni sitonut

Silmät puoliummessa tuskin näenkään sinua

mutta tunnen jokaisen lyöntisi ja sivalluksen

Sinä valjastat minut, laitat suitset suuhuni

olen mammanpoika, nynny, vailla kuritustasi

et suo osakseni vähääkään armoa

en pääse pakenemaan, ehkä en tahdokaan

Pikkuhiljaa lihotit minut jouluherkuksi

julmasti ja kavalasti toteutit suunnitelmasi

hyväuskoisuuteni koitui kohtalokseni

Kun palaan tajuihini, saman tien näen sen

hänellä on päällään kaapu, se on vielä valkoinen

se on teurastajan essu, minut pian nyljetään

tällä lienee jokin tarkoitus, jota en vain ymmärrä

Paidan läpi tunnen kivikovat kylkiluut

kieltäni imee märkä ja ahnas suu

veri tai jokin myrkky kohisee suonissaan

kun hän minusta välittämättä tyydyttää tarpeensa

Hetkeksikään lakkaamatta ja aina yhä uudelleen

hän nousee korkeuksiinsa, kiertoradalleen

silkkaa anteliaisuuttaan samalla kun masturboi

minut hiljaisella tulella grillaa ja pariloi

Kohtasin metsässä eläimen

ihmistä pelkäämättömän, luottavaisen

ja tulin hyvin onnelliseksi

kun tapoin sen

Suuntasin kohti asutusta

päässäni neronleimaus sysimusta

selkeä, kristallisoitunut idea

ilman myötätuntoa tai katumusta

Pääsi on tuon lasisen tähden reunalla

teippaan suuhusi lasinsiruja

nytkähtää irti koko tulevaisuus

puukotan huuliasi

Vittu, tämä on ihanaa

kaikki yhtä sekamelskaa

olen aivan valtava

tulen hyökyaaltona

- puukottaen tanssin läpi kaupungin -

Tämä koko ilta on ollut eräänlainen tähtihetki

syvän raivon vallassa vietetty tutkimusretki

alavatsaan ammuttuna

lopussa - kiitos - seisoo muna

tämä koko ilta on ollut eräänlainen ristiretki

Sinä et huuda suurimpaan ääneen

myötäilet taustalta

hiljempaa parjaat ja herjaat mukana

Käännät pääsi pois, katsot toisaalle

kun et pysty katsomaan suoraan silmiin

Tarkkailet itseäsi kuin ulkopuolisena

ruumiisi huutaessa irrallaan ja irvokkaana

Rattoisasti taas raivo ottaa valtaansa

ja pahuus jälleen heikon tahdon murtaa

Olet pitkälti ihminen

sinä keskeytät raiskauksen

Oletko siis vähemmän syyllinen?

Sinä teetkö siis vähemmän väärin?

Olet pelkkä rivijäsen

osa rasvattua koneistoa

sinä teet ainoastaan mitä käsketään

sinun kaltaistesi selkärangattomuus mahdollistaa

mielivallan ja hirmuteot

Poliisi kieltäytyy auttamasta

lääkärit pilkkaavat potilaitaan

"Valitettavaa, että olet tuolla tavoin vammautunut"

pääministeri puuduttaa kansakunnan kipupisteet

Suurkiitos, sinä upporikas paska

sinä kuvotat minua

korttitalo luhistuu

myyt syöpäsi minulle

valtio kiusaa kansalaisiaan

laillisesti

sivistynyttä tappamista

(mies tulee metsästä ja ampuu päähän, epäröimättä hetkeäkään)

Pojassa pesii pasifismin peikko

kyllä se siitä pois piestään

ulos hakataan vetelä veikko

kunnes alkaa muistuttaa miestä

"Olemalla passiivinen

autat aktiivisesti

asioita pysymään samalla tolalla"

Ottakaa kiinni, pidättäkää

haihattelijat, toisinuneksijat

napatkaa kaikki naiivit haaveksijat

todellisuuden vieroksujat

kimakasti vaaditaan syylliselle putkaa

kuuntele siis omantuntosi ääntä ja ilmianna itsesi

Sisällissodan aikaan

pelon tuolla puolen

iloa mollissa

kantria kuunteleva natsi siemailee konjakkia takkatulen loimussa

sahalaita äitihahmo nykyisessä monisekayhteiskunnassa

synkronoidut paskavirrat hasiksessa

Painu vittuun höpöttämään löysää paskaasi

en aio enää pysähtyä kuuntelemaan edes hetkeksi

olet alasajanut koko puulaakin

kansa on saanut mitä ansaitseekin

näine toimenpiteinesi

olet kai viimein saavuttanut mitä halusit

Ihmisen, jolla ei ole nimeä, kanssa

kuljemme polkua salaiseen paikkaan

paikkaan, missä vuolaat purot yhtyvät

ja valo ympäröi meidät, sulkee sisäänsä

Hänen voimakas tuoksunsa satuttaa

siitepölyä pikkuhousuissaan

rakkaani, rastaani, runottareni

riennä metsänpeittoon minun kanssani

Ja valo ympäröi meidät

ja valo ympäröi meidät

älä suotta, älä turhaan punastele

älä häpeile vaan ylpeästi astele

Yöllisiä tunnelmia säestettynä nokkahuilulla

keittiön pöydällä vuotava mustekynä

yksi ylikypsä päärynä

paperilla sekavia harakanvarpaita

Lurituksellasi loihdit esiin auringon aamuisin

ja sinun valosi, jos mahdollista, on vielä kirkkaampi

Sinun kanssasi on hyvä olla edesvastuuton

sallit sen hetkittäin, että olen vähän sinnepäin

olen luottavainen, raivokkaasti optimistinen

joskus tuntuu jopa, että sodat loppuvat laulamalla

Sirotat valoa - aaltoja ja hiukkasia

minut lääkitset, avohaavat umpeen ompelet

ruokit minua valtavina annoksina

lihon turvalliseen syliisi, yltäkylläiseen onneen

Lempeästi jaat päivittäiset käskysi

sinun vitsasi on minun suurin lohtuni

olet aistillinen, suorastaan yliaistillinen

aion palvoa sinua päivieni loppuun saakka

Metsänpeitto by Jukka Kokkonen