Jukka Kokkonen

Tähdet miltei valaisevat tienoon

maisema verhoutuu kajoon hienoon

tässä juopuneessa metsässä

Tuntuu kuin Stanislaw olisi täällä

kanssamme tämän kukkulan päällä

tässä juopuneessa metsässä

Ilkikurisesti kommentoisi

maailman nykymenoa kritisoisi

tässä juopuneessa metsässä

Kosminen esirippu sulkeutuu

kätkee salaisuutemme

revontulia taivaalla

Kuuletko sähkön äänen?

olemme metsän puita

siinneet tähdissä

Avaruus on yhä asuttamatta

Ei saanut sanaa suustaan, ei mitään ulos tullut

kaverihan on poissa tolaltaan tai jopa hullu

kieli ei taipunut, huokaili vain ääntiöitä

Liekö sitten ollut Luciferin vai Herran töitä?

Vaikka tarve oli suuri saada avautua

lapsen mieli oli ehtinyt jo vammautua

häntä väheksyttiin ja hiljaiseksi käskytettiin

tyystin huomioimatta jättämällä tapettiin

Musiikkiterapiassa elämä avattavana

viimeinkin purkautui yskähdyksen saattamana

soinnillinen dorsopalataalinen frikatiivi

ja Roy Bittan pianostaan loihti sinfonisen motiivin

Päähän kohdistunut taklaus

takaa täysin yllättäen

hetkeksi vain selän käänsin

ja taju lähti mäiskähtäen

Ihmisen irvikuva

empatiakyvytön mulkku

vaarallinen sosiopaatti

Minä olen tässä ainut syypää

itse hankaluuksia kerjäsin

minä yksin soitin suuta

sain vain mitä ansaitsin

Tuomitaan kuritushuonetta

(ihmisen irvikuva)

rangaistaan vammautunutta luonnetta

(empatiakyvytön mulkku)

ei aiheuta enää huolia

(vaarallinen sosiopaatti)

tuomitaan sähkötuolia

Päähän kohdistunut taklaus

takaa täysin yllättäen

tulin tolkun ihmisten telomaksi

pahoinpitelemäksi roskaväen

Ei puhunut mitään, ei edes pukahtanut

uskoin jo hetken: se on nukahtanut

mutta on ollut vain niin kauan niin hiljaa

huomaamaton, sulautunut tapettiin

Joskus aikoja sitten oli paljonkin sanottavaa

mietteitä, mielipiteitä: painavaa asiaa

turut ja torit ammottivat tyhjyyttään

kun hän saarnasi ja julisti

Ei todellisuudessa ketään kiinnostanut

kukaan ei kuunnellut, saati arvostanut

ehkä kaikki nämä vuodet onkin viisaasti vaiennut

Nukutaan tänä yönä

nukutaan näkemättä unia

taivaalla tähdet sykkivät

nukutaan näkemättä unia

Nukutaan tänä yönä

nukutaan näkemättä unia

taivaalla tähdet sykkivät

nukutaan näkemättä unia

Tässä tyynyn päällä pääni lepää

täyteläisen pääsi vieressä

hajonneena kappaleiksi

monimerkityksellisesti

meille äkkiä avautuvat aivan toisenlaiset ihanat maailmat

minulla on syyni uskoa, että mahdottomasta

voi jollain poppakonstilla tai silmänkääntötempulla tehdä mahdollista

Nukutaan tänä yönä

nukutaan näkemättä unia

taivaalla tähdet sykkivät

nukutaan näkemättä unia

Aamu tekojärvellä by Jukka Kokkonen

Unemme videoidaan

tallenne aamulla katsotaan

en usko silmiäsi

tulehduskipulääkkeitä kello kuudessa

Aamun haljetessa

viisto valo tekee meistä osalliset

sinun täytyy tärvellä minut

tärvellä rakkaudellasi

Päästän vähän valoa sisään

vähän valoa sisääsi

ja alat ravita minua

Vajoan maahan, putoan ojaan

joudun eroon muista, tyystin oman onneni nojaan

katoan viereen, reikään valtavaan

ja kymmenen minuutin jälkeen etsinnät lopetetaan

En tajua muuta kuin tämän kovan sateen

kuin suuren yleisön pauhu, raikuvat taputukset

”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen”

sanoo opettaja lempeästi jälkeen kaasusumutteen

Osoitan mieltä, vastalauseen

Kuinka muuten olla uskollinen vakaumukselleen?

Minut on korjattu, eheytetty vaikka en rikki ollutkaan

ja pian räätäli Halme tapetaan taas uudestaan

Lokakuisena valjuna aamuna soudamme läheiseen saareen

kello kuudelta puut sumun seassa työntyvät esiin kuin aaveet

hetteikössä rämmimme, kastelemme kenkämme kunnes nousemme kuivemmalle maalle

täällä riittää nähtävää, luonnon täydellisyyttä, runsaasti tutkittavaa uteliaalle

Varsin outoa, että linnut laulavat täällä vielä tähän vuodenaikaan

läpitunkevan äänekkäästi lavertelevat metsäkirviset ja mustarastaat

syvemmälle kuljemme, kumpujen keskelle ja maisemaan, kuin uneen, kurkistamme

pronssikautisia röykkiöhautoja, tänne mekin peittelemme vainajamme

Ja mikä oudointa: löydämme kivinavetan kun tulemme metsästä ahon laitamille

perimätiedon mukaan se kuului aikoinaan itselleen presidentti Lincolnille

astumme porstuaan, näemme hänen kaappikellonsa, se henkii arvokkuutta ja menneisyyden taikaa

se yhä hiljaa raksuttaa hämärässä muistojaan ja jo kauan sitten kadonnutta aikaa

Sian sydän rinnassani jatkoaikaa raksuttaa

paviaanin potra maksa polttaa taas etanolia

tosiasiassa elän tavattoman hyvää elämää

varaosin turvin juhla jatkuu vailla järjen häivääkään

Olen vielä vuodepotilas, poden toipilaisuutta

mutta jälleen terve, ihanan terve, täynnä toivoa ja intoa

”Armon mekin ansaitsemme”, olen sitä mieltä vankasti

kantapaikkani katonrajassa tänä iltana dokaan taas rankasti

Olin henkitoreissani, -hieverissäkin

kuoleman kielissä väristen itseni äärellä makasin

vaarassa luhistua ja romahtaa oli egosysteemini

oli lähellä loppua tykkänään psykopaatokseni

Aamulla lintujen kihertäessä pääsen ulos osastolta

nyt asia on taas hoidossa, avohoidossa

suorinta tietä suden suuhun, suuntana biljardisali

tatuoin pääskysen terskaani, vedän itseni kölin ali

Laulan lujaa vallattomia viisuja, mölähtelen vapautuneesti

haukun kavereiden naiset, pieren saunassa, tykkään elää vaarallisesti

vaikka turpaan tuli, en kadu, tämä elämä meni niin kuin meni

olen kokenut enemmän kuin moni, olen saanut yltäkyllikseni

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täällä taas, hoitsupoitsu pajunköyttä syöttää

väkivaltaisesti raajani vuoteeseen vyöttää

tyynnyn, ärsyynnyn, taas tyynnyn

sairaus surutta soimaa, saan voivottelusta voimaa

Oloni on kivulias

Olisitko avulias?

Tyrkkää kielen alle pari tablettia

että pystyn nukkumaan painajaisitta

Vuoteen vierellä pisarat silmissään surevat omaiset

saattohoitajat, laitoshuoltajat, viranomaiset

kiitos teille kaikille kannustajille ja jelppaajille

ja ennen kaikkea kiitos kotitilan koe-eläimille